2015 tavoitteet ja uusi ulkka

Pahoittelen kaikille ihmisille, jotka ihmettelivät, että blogini oli salainen yli kaksi viikkoa, mutta blogi oli remontissa. Jouduin koko blogin ulkoasun tekemaan uudestaan, koska bannerin yläpuolelle jäi joku ihme valkoinen viiva, joten joduin muokkaamaan blogin mallia samalla. Blogin välilehden linkit on uudistettu ja sinne on tullut paljon uutta, samoin voi huomata myös suuren eron ulkoasussa. Ulkoasun tein ihan itse ja ideoin kaiken. Pahoittelen ihmisiä, joilla voi olla samantyyllisiä juttuja blogissa, kuten minulla, mutta itselläni ei ollut yhtään aikaa katsella pitkin blogeja, että löytyykö ihmisillä saman tyyllisä juttuja kuten mulla. Toivottavasti tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta ja tulkaa toki kertomaan omat mielipiteenne siitä

Monet ihmiset blogeissaan jo ennen tätä vuotta tai tän vuoden alussa ovat tehneet kyseisiä postauksia, missä he kertovat omat tavoitteet, mitä he aikovat toteuttaa tänä vuonna. Kuten aina, minullakin on koirille jo valmiit tavoitteet, mutta tänä vuonna on niitä vähemmän.

Vuoden 2014 tavoitteet :

-mennä agilitykurssille Seditin kanssa 

Tätä toivetta ei olla toteutettu, nimittäin Krakovassa agilitykurssit olivat minulle liian kalliita, mutta agilitya päästiin silti kokeilemaan kerran Azylanta marssissa.

-kokeilla canicrossia

Pari kertaa ollaan tehty Seditin kanssa pari canicrosslenkkiä ja Sedit tykkää siitä paljon, joten tänäkin vuonna jatketaan canicrossailua.

-mennä kesälomalla Puolan merelle

Puolan merellä ei oltu, koska ei ollut oikeen aikaa, koska itse olin vielä noin kuukauden leirillä

-totuuttaa Sedit muihin koiriin

Tämä suunnitelma ollaan on toteutettu todella hyvin, nimittäin Sedit tulee jo melkein jokaisen koiran kanssa juttuun, jos toinen koira ei haasta riitaa ja on rauhallinen, eikä hypi pitkin kasvoja.

-ostaa uusi linssi

Suunnitelmassa oli ostaa uusi linssi, mutta päätin säästää parempaan, joten edellisenä vuonna ei uutta linssiä sitten ostettu.

-opettaa Seditille uusia temppuja

Sedit vuonna 2014 oppi 4-5 uutta temppuja ja tänä vuonna yritetään oppia vielä muutama.

-edistyä tokossa

Tokossa Sedit ja minä ollaan todella kivasti edistytty. Seditillä on jo hallinnassa katsekontakti, mutta seuruuta ei olla opeteltu vielä, joten siinä meidän katsekontakti ei ole hallinnassa. Sedit on myös kivasti kehittyny luoksetulossa ja ymmärtää jo mitä siinä pitää tehdä.

-käydä ainaskin kesällä pari päivää viikossa uimassa

Jokaisella viikolla me vähintää kerran käytiin uimassa, koska me löydettiin todella kiva järvi uimista varten ja saatiin tietää, että Sedit tykkää paljon uimisesta.

-ostaa Seditille uudet valjaat

Uudet valjaat Seditille on jo ostettu ja olen todella tyytyväinen niihin. 

-mennä koirapuistoon

Silloin kun Sedit meni Kasian luo kuvautettavaksi, niin samalla siinä vieressä oli kiva koirapuisto, mutta koiria siellä ei ollu, mutta silti me mentiin sinne hetkeksi.

-kokeillaan Seditin kanssa frisbeen heittoa

Sedit ei oo yhtään moksiskaan frisbeestä, samoin sillä ei oo melkein yhtään hampaita, joten ei sitä kiinnostanut frisbeen perässä meno.

-taipailla uusia koiria ja mennä niitten kanssa lenkille

Seditillä on jo pari kivaa kaveria, mutta vuonna 2014 me mentiin ystäväni Alicjan ja hänen koiran Tolan kanssa ensimmäiselle lenkille ja siitä lähtien Seditin paras kaveri on Tola, jonka kanssa me mennään useasti lenkille.

-mennä vuorille Seditin kanssa

Vuorilla Sedit pääsi käymään ja poika tykkäsi paljon maisemista ja siitä, että siellä oli paljon metsää ja rauhallista.

-käydä enemmän metsälenkeillä

Metsälenkeillä me eniten käytiin kesällä, koska oli kivan lämmintä, mutta muuten me lenkkeillään wislan vieressä, missä on harvaa metsää.

Vuoden 2015 tavoitteet:

 Sedit:
- tehdä passi
- käydä enemmän verijäljestämässä
- löytää uusia lenkkikavereita

- käydä Seditin kanssa Slovakiassa

- kehittyä tokossa enemmän

- lenkkeillä enemmän ja etsiä uusia lenkkireittejä

- opettaa Seditille lisää uusia temppuja

Luna:
- löytää Lunalle pysyvä koti
- sterilioida Luna
- kokeilla koirafrisbeetä
- käydä enemmän bullimiiteissä
- käydä Lunan kanssa rannalla

Yhtenä päivänä sataa lunta, toisena päivänä se on taas maassa

kuva syksyn lopulta

Perjantai aamulla heräsin sängystä ulos ja katsoin pihalle. Ulkona satoi lunta ja päätin, että nytten olisi oiva tilaisuus ottaa Seditistä kuvia, missä sataa lunta, eikä lunta ole vielä maassa. Itse en ole tainnu kuvata Sedittä kuukauteen, koska kuvausintoni oli jo kaivautumassa jo maan alle, mutta onneksi lumi pelasti kaiken.

Ensimmäisenä vein Lunan ulos ja yritin ottaa tytöstä kuvia. Luna ei yhtään halunnu seisoa paikalla ja poseerata kameraan, joten kuvista tuli ihan siedättäviä. Kuvien jälkeen heitin Lunalle hetken frisbeetä, että se sais purkaa energiansa, jonka se oli keränny unien aikana. Siinä sit Luna puolisen tuntia hyppi frisbeen perässä, jonka jälkeen menin kotiin hakemaan Sedittiä ulos. Poika oli oikein innoissaan, että taas ulkona sataa lunta, mutta minä olin vähemmän innoissani, koska oli -2 astetta kylmää. Ja ainut asia, jota inhoan, niin on pakkanen.

                                                                         

Itse löysin todella mieluisan paikan kuvien ottamiseen, missä ihanasti lumi satoi kameran eteen. Siinä sitten vielä etsiskelin hieman paikkaa, mihin voisin Seditin asettaa ja kyllä se paikka nopeasti löytyi. Siitä vaan sitten otin namit esille ja lähdin asettelemaan Sedittiä linssin eteen poronsarvien kanssa. Alussa Sedit oli ihmeissään, et mitä helisevää sille pistetään päähän ja kuvissa se näytti ihan pelkäävältä koiralta, mutta onneks se on jo pari kertaa noita sarvia kantanut päässään, joten ei se niitä yrittäny heittää päästä pois. Silloin vasta, kun namin otin esiin taskusta, niin silloin se kunnon söpöstely alkoi ja sain kyllä niin hienoja kuvia, että mun kuvausinto on taas palannut. 

Siinä Sedit sit söpöstely sarvien kanssa pari minuuttiam, jonka jälkeen se oli sitä mieltä, että nyt niitä kuvia on jo ihan riittävästi, joten on aika mennä jo sille kunnon lenkille. Siinä sitten pikku hiljaa aloin laittamaan kameraa laukkuun ja sarvet kainalon alle. Odotin kyllä niin paljon, että lunta tulisi maahan vain siksi, että saisin Seditistä lumikuvia, koska muuten minun mielestä se lumi sais kadota jo maasta.

                                                                                               

Lauantai aamuna minä sitten heräsin ja toivoin, että lunta olisi edes vähän maassa. Riitti jo, että aukasin silmät ja näin edessäni ikkunan, jonka ulkopuolella näin kattoja, jotka olivat lumessa. Siitä jo tiesin, että myös maassa on sitä lunta, joten lähdin jo yhdeksän maissa ensin taas viemään Lunaa ulos, jonka jälkeen menin kotiin ja otin taas Seditin, kameran, namit ja sarvet mukaan :D Sedit taas katto mua taas ilmeellä " taasko mä joudun söpöstelemään sarvien kanssa linssin edessä ". Mutta olihan mun pakko saada lumikuvia pikku Petterin pojasta.Siinä sitten me mentiin samaan paikkaan ottaa kuvia ja kyllä niistä ihan kivoja tuli, vaikka Sedit ei halunnu istua kylmässä lumessa.

Haluaisin toivottaa vielä tähän lopuksi kaikille ihmisille onnellista ja turvallista uuttavuotta! Blogi menee ens vuoden alussa remonttiin, joten älkää ihmetelkö, jos blogi tulee olemaan pari päivää salainen. Oon jo kuukaus sitten halunnu tehdä talvisen ulkoasun, mutta valitettavasti itseltäni puuttui niitä talvisia kuvia, mutta kun nytten niitä on, niin blogi piakkoin tulee kokemaan uuden remontin.

Luukku 17: Seditistä malliksi vol.2 ?

Seditistä malliksi vol.1 ?

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Me sitten siinä puistossa otettiin noita kuvia Seditisä lehdissä varmaan kokonaisen tunnin. Seditillä pää alkoi jo jokaisen kuvan ottamisessa kääntyä toiseen suuntaan, mutta herkut olivat apuna, vaikka joissain kuvissa Sedit näytti todella hyvältä kuvassa, kun sillä oli katse kääntynyt toiseen suuntaan. Mutta ei jokaiseen kuvaan aina sovi se, että koira katsoo suoraan kameraan. Muutenhan kuvien katselu, jossa jokaisessa kuvassa koira katsoo suoraan kameraan ois aika tylsää minun mielestä.

Lehtikuvien jälkeen Kasia ehdotti, että hän voisi tehdä minusta ja Seditistä yhteiskuvia. Itse suostuin, koska mulla ei oo oikeen yhtään hyvää kuvaa Seditistä ja minusta, jossa molemmat poseeraisivat joten kuten. Yhteiskuvissa, Seditillä oli ihan jokaisessa kuvassa pää kääntynyt toiseen suuntaan, mutta ylpeä ilme pelasti kaiken. Jos joku haluaa nähdä yhteiskuvan meistä, niin tässä on linkki kuvaan. Minusta tuossa kuvassa Sedit näyttää paljon paremmalta kuin minä, mutta en mää osaa yhtään poseerata kuviin.

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

 Yhteiskuvien jälkeen halusin vielä, että Kasia tekis sellaisen kuvan Seditistä, missä se antais mulle tassua. Tassukuvat onnistuivat todella hyvin, etenkin bokeh yhdessä kuvassa oli aivan täydellinen. Olen myös miettiny, et yhdestä kuvasta voisin tehdä jopa kangastaulun, mutta ehkä vasta sitten, kun me muutetaan toiseen asuntoon. Oon myös miettiny sitä, että voisin tehdä Dragonista(edesmennyt dobberi), Korasta(edesmennyt vinttari), edesmenneistä rotista ja Seditistä semmoisen taulukokoelman sängyn yläpuolelle, mutta katsotaan nyt......jatkoa tulossa pian....

©Kasia Kalicka

ei ne kuvat aina oo täydellisiä ©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Luukku 5: Seditistä malliksi vol.1 ?

©Kasia Kalicka

Halusin jättää tän ja tulevien postauksien kuvat ihan joulukalenteria varten, vaikka kuvat ovatkin otettu lokakuun lopussa. Kuvia oli sen verran paljon, että en vielä kaikkia kuvia ole ehtiny muokkaamaan, joten teen tästä postauksesta vielä pari jatkopostausta, mutta toivottavasti tulette pitämään tulevista jatkopostauksista, vaikka niissä tulee olemaan melkeinpä pelkkiä kuvia. Kaikki tän postauksen kuvat ovat ottanu Kasia Kalicka ja minä olen muokannu ne, ellei toisin mainita.

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Lokakuun loppupuolella näin facebookissa ilmotuksen, että yksi ihminen etsii koiria kuvattavaksi, koska hän haluaa aloittaa koirien kuvauksen. Kyseinen ihminen asuu Krakovassa, joten olihan mun pakko sitten ilmoittaa kyseiselle henkilölle, että hän voisi tehdä pienen kuvaussessionin Seditille. Siinä sitten pari päivää juteltiin valokuvaamisesta, jonka jälkeen me päätettiin sit se kuvauspäivä.

Yhtenä aurinkoisena päivänä me sitten tavattiin vihdoin. Alussa mä puhuin Kasian kanssa linsseistä ja kameroista, jonka jälkeen me etittiin sopivaa paikkaa. Lähellä kuulemma oli kiva puisto ja koirapuisto. Sinne puistoa kohti me sitten lähdettiin menemään. Hetki ekana me löydettiin kiva lehtikasa, missä oli ihan pakko tehdä pari kuvaa. Onneksi itselläni oli herkkuja mukana, joten Sedit edes joten kuten katsoi kameraan. Ei siltä silti kummiskaan voi vaatia liikaa, kun se oli pojan ensimmäinen kuvaussessioni, jossa joku toinen henkilö oli kuvaajana.

©Kasia Kalicka, muokkaus ©yksi petsieläinen Nyyti

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Ekat kuvat olivat ihan epäonnistuneita, mutta yleensä se on niin, että vain yksi kuva sadasta on onnistunut. Näin oli tällä kertaa, mutta onneksi niitä onnistuneita kuvia oli silti jonkun verran, vaikka yli 70% niistä kuvista meni roskiin. Eniten aikaa kyllä meni kolmen kuvan muokkaukseen, kuin yli 70% roksiin heittämiseen. Nytten vasta olen noin 200 kuvasta muokannu 30 kuvaa, mutta tällaista tää valokuvaaminen ja kuvien muokkaaminen on. Ei se mikään helppo harrastus ole, mutta asiaan.

Myöhemmin me mentiin Kasian kanssa jonkun toisen puun viereen keräämään paljon lehtiä kuvia varten. Tuntui jo siltä, että kuvat olivat täydellisiä, mutta joittenkin kuvien vierestä törötti kultainen valokuvauskalvo. Onneksi se vain vähän törötti kuvissa, joten joistakin kuvista sain muokattua sen pois, mutta parissa kuvassa se näkyi niin pahasti, että ei sillä kuvalle voinu mitään.  Tekstin jatkoa Seditin kuvaussessionista tulee pian, kera kuvien ;)

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Luukku 1: Veren perässä mennään

Ihan aluksi haluan sanoa teille, että joka päivä en pysty tekemään uutta postausta, joten postauksia yritän tehdä joka kolmas päivä tai vaihtelevasti, koska mulla joulukuu on ihan täynnä kaikenlaisia kokeita, samoin koulu vie paljon aikaa. Eikä mulla varmaan jokaiselle päivälle ois varmaan mistä kirjoittaa, joten niistä postauksista tulis ihan lyhyitä pikku kuulumisia, mutta asiaan.

Minä olen jo pitkään miettiny, että voisin kokeilla Seditin kanssa verijälkeä tai jälkee, mut en tiedä mitä eroa noilla kahdella on, patsi että verijäljessä käytetään pelkkää verta ja jäljessä voi käyttää mitä haluaa. Täällä kaupoissa, ei sitten missään ole myytävänä minkään eläimen verta, eikä mulla oo ollut mahdollisuutta kokeilla verijälkeä Seditin kanssa. Launtaina me ostettiin Lunalle hevosen sydän, josta sitten jäi jonkun verran verta. Sen veren sekaan pistin sit vähän vettä, että sitä ois enemmän ja pistin sen veren juomapulloon ja jääkaappiin.

Eilen mä sitten Seditin kanssa lähdin ulos kokeilemaan sitä verijälkeä. Alussa tein pari lyhyttä jälkeä, mutta Sedit vain hastoi äkkiä, eikä se ollu yhtään kiinnostunut koko jäljestä. Kokeilin pari kertaa vielä, mutta ei mitään kiinnostusta. Itse halusin jo kokonaan unohtaa siitä, että Sedit kiinnostuis siitä jäljestä, mutta päätin vielä kerran yrittää. Tein jo paljon pidemmän jäljen, missä oli paljon mutkia ja joitakin pieniä esteitä ja menin Seditin kanssa vähän lenkkeilemään. Lenkkeilyn yhteydessä, menin sen jäljen ohi ja Sedit laittoi heti kuonon maahan ja lähti jäljen perässä. Vasta sillon, kun se nappas sen jäljen niin sanoin sille "etsi".

Seditillä sen ekaksi kerraksi meni minusta todella hyvin, vaikka välillä se katsoi ympäriinsä, mutta kun sanoin sille "etsi", niin se jatkoi nuuhkimista. Pariin kohtaan itse laitoin vähän enemmän sitä verta, mutta sitä verta ei oikeen näy tossa videossa, koska se veden kanssa muuttui vähän haaleemmaksi ja alkoi sulautumaan ympäristöön.

Jäljen lopussa Sedit meni ihan väärään suuntaan, vaikka se olikin parin metrin päässä maalista. Siinä se sit seisoi ja katseli ja haisteli ympäriinsä, mutta sitä jälkeä se ei haistanu, vaikka haju olikin lähellä. Kutsuin Seditin sit siihen kohtaan, missä se hukkas jälken ja siinä kohtaa annoin sille merkin, jonka jälkeen se sit löysi sen jäljen loppupään :) Palkkioksi annoin sille pari namia, mutta maahan en itse viittiny laittaa niitä nameja, koska silloin se vois oppia syömään melkein kaikkea maasta ja vahingossa se vois sitten syödä jonkun myrkyn. Melkein videon lopusta leikkasin sen pätkän, missä se kadotti sen jäljen ja seisoi siinä minuutin ihmettelemässä. Mielelläni otan vastaan jotain vinkkejä koskien verijälkee ja jälkee, koska mikään taituri en ole verijäljessä.

Sinne menit ja sieltä tulit

Edellisellä viikolla löysin todella kivan ja hiljaisen paikan lenkkeilyyn Seditin kanssa ja päätin ottaa sinne paikkaan kaksi kaveria ja Tolan mukaan. Sedit ei ollu nähny Tolaa kahteen viikkoon, ku ei ollu oikeen aikaa mennä yhteisille lenkeille koirien kanssa, kun koulu vie paljon aikaa ja opetella kokeisiin. Sais jo talviloma tulla nopeasti, että voitais taas lenkkeillä kaverin ja koirien kanssa yhdessä.

Sedit oli ihan innoissaan, kun se näki pitkästä aikaa Tolan. Itse päätin ottaa kameran mukaan, vaikka ulkona aika nopeasti alkoi pimetä, eikä mun obiektiivi ole mikään valovoimaisin, joten kuvat voivat kohistä vähän. Parin minuutin jutustelun jälkeen me lähdettiin kohti ruohoista viidakkoa. Tola ihmetteli koko matkan ajan, et minne ihme paikkaan me mennään. Matkan varrella alkoi jo aurinko laskenemaan, mutta sää pysyi edelleen lämpimänä.

Paikalle saavuttua, päästin Seditin irti hihnasta ja olihan sen ihan pakko tehdä pieni hepulikierros pitkässä ruohikossa. Tola taas ei ollut yhtään kiinnostunut juoksemisesta, vaan otti ihan rennosti ja tutki uutta paikkaa. En kyllä ihmettele, kun Tola kuiteskin on jo yhdeksän vuotias, mutta kyllä hänkin saa joskus pieniä hepuleita. Tola on sinäänsä todella hyvä kaveri Seditille, koska se on oikeesti todella rauhallinen, eikä oikeen välitä Seditistä, eikä myöskään ole koko ajan Seditin kimpussa. Vaikka Sedit onkin todella aktiivinen koira itse, niin se ei tykkää yhtään liian aktiivisista koirista, vaan sellasista, jotka eivät ole koko ajan sen kimpussa tai pyytämässä koko ajan leikkiin.

Itse sen aikaa, kun Sedit pyöri siellä jossain ruohikossa ja Tola teki omaa puuhaa opettelin kavereitani valokuvaamaan, kun he itse haluaisivat ostaa järkkärin, mutta ne ei osaa käyttä sitä. Siinä sitten kaverini räpsivät kuvia ja ihan kivoja kuvia niistä tuli.Yllä olevan kuvan Tolasta otti juuri minun kaverini ja olin kyllä yllättyny, että kaverini sai noin kivan kuvan koirasta ensimmäisellä kerralla.

Parin minuutin kuluttua Sedit tuli minun luo tarkistamaan, että onko koko lauma edelleen paikassa ja lähti taas sinne ruohikkoon. Itse taas noin puolen minuutin kuluttua huomasin, kun fasaani lennähti ruhikosta ylös ja huomaan, että ruohot liikkuvat ja joku juoksee minua kohti. Sieltä ruhikosta saapui sitten yli-iloinen Sedit, joka oli niin ylpee siitä, että hän löysi fasaanin. Onkohan Seditistä tulossa lintukoira? :D

Sedit sai juosta vapaana pitkässä ruohikossa noin tunnin, jonka jälkeen poika oli niin väsyny, et se lätsähti maahan. Alkoi olla jo niin pimeää, että meidän oli jo aika lähteä kotiin, ennen kuin Sedit ei enään olisi jaksanu edes minnekkään lähteä. Kuiteskin se koko matkan jaksoi kipittää kotiin. Ihan varmasti lähipäivinä me tullaan taas menemään kyseiseen paikkaan Seditin kanssa :)

Uusia uutisia

Luna on todella hyvin kotiutunut meille ja toivottavasti se löytäis hyvän ja rakastavan kodin loppuelämäksi. Nytten kuiteskin se voi todella hyvin meidän luona, vaikka Seditin kanssa kotona se ei tuu ihan hyvin toimeen, mutta ulkona ne ovat todella kilttejä kaveruksia. Toivottavasti jonkun ajan päästä niistä tulee ihan hyvät ystävät. Ulkona Luna käyttäytyy todella hienosti muita koiria kohtaan, vaikka sen silmistä huomaa, että se haluais dominoida jokaisen koiran, mutta toivottavasti sterkkauksen ja koulutuksen jälkeen se ei ois enään niin dominoiva, vaikka tällä hetkellä se haluaa vain dominoida Seditin.

Lunan tassu (missä oli todella paha paise) voi jo paljon paremmin, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa. Koko jalka ei oo enään niin turvoksissa, kuin meille tullessaan. Vielä vähän punainen se on, mutta kivasti alkavat uudet valkoiset karvat kasvamaan. Parin viikon päästä jalka pitäisi olla jo melkein kokonaan terve, jossei aikasemmin. Nytten kuiteskin, kun eläinlääkäri otti sen nesteen pois paiseesta, niin se paise ei oo enään niin iso, minkä lainen se oli alussa. 

Noin viikko sitten me mentiin Lunan ja Seditin kanssa lenkille kaupunkiin. Luna ei yhtään tykänny siitä, että Sedit sai kulkea edessä. Se koko ajan vinkui ja yritti päästä Seditin edelle. Sedit taas oli oikein ylpee, kun se näki ettei Lunaa päästetä lauman johtajaksi ulkona. Todella kivasti Sedit ja Luna kulkivat kaupunkiin saakka, vaikka Luna koko ajan vilkaisi, et milloinkohan olisi se oikea aika dominoida Sedit. Onneksi se ei kuitenkaan välittänyt niin hirveesti Seditistä ja Sedit sai rauhassa kulkea Lunan edellä tai vierellä.

Krakovan keskustorilla Luna käyttäytyi todella mallikkaasti, eikä yhtään välittänyt siitä isosta ihmismäärästä. Tämä uutinen, että Luna ei välitä suuresta ihmismäärästä, eikä pelkää ihmisiä auttaa varmasti sitä löytämään hyvän kodin. Lopuksi päätin myös ottaa pari kuvaa neitokaisesta. Todella kärsivällisesti se antoi ottaa kuvia ja pysyi hyvin paikalla. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa vielä wisla joelle.

Wislalla Luna halusi heti rynnätä veteen, mutta valitettavasti eläinlääkäri sanoi, että se ei voi vielä uida, koska sen pitää ekana toipua. Wislalla sitten tein sen päivän viimeisen kuvaussessionin Lunalle. Melkein jokaisessa kuvassa sillä oli sellanen suuttunut ilme. Noin kolmen tunnin päästä me mentiin kotiin, koska Luna oli jo kauheen väsynyt.

Viis päivää sitten me mentiin taas Wislalle Seditin ja Lunan kanssa. Tällä kertaa niitten lenkki meni jo paljon paremmin, vaikka Luna ei vieläkään tykänny siitä, että Sedit kävelee edellä. Wislan luona päästin Seditin hihnasta pois ja kaunotar sai pitkän hihnan. Lunaa vielä me ei uskalleta päästää irti, koska se on ollu meillä vasta viikon. Sitten kun se tulee olemaan terve, niin sitten vasta me voidaan opetella sitä kulkemaan vapaana. Joissakin kuvissa voitte huomata, että Lunalla ei ole hihnaa, mutta sillä oli hihna, mutta leikkasin sen hihnan pois kuvasta, koska se hihna pilasi ihan täysin sen kuvan.

Onneksi meille oli mukana pallo, joten Luna pääsi myös juoksentelemaan vähän pallon perässä. Sedit oli taas kiinnostunut hajuista ja kaivelemisesta. Luna olisi voinut varmaan koko päivän juosta paljon perässä, mutta valitettavasti sitä ei vielä saa väsyttää paljon, koska sillä oli kurkkutulehdus, mutta pari kertaa se kuitenkin sai juosta pallon perässä. Todella nätisi kuiteskin se antoi ottaa pallon pois, mikä tarkoittaa, että se ei ole agressiivinen, kun siltä yrittää ottaa lelun pois. Itse en ole ainakaan nytten huomannui mitään huonoja puolia Lunassa, paitsi se, että se on dominoiva Sedittiä kohtaan ja se välillä haukkuu, jos se jää yksin kotiin. Onneksi yksinolo alkaa mennä jo parempaan suuntaan, joten koulutuksesta on ollut hyötyä.

Tänään me mentiin taas eläinlääkäriin, koska meille oli jo aika varattu viikko sitten. Aamulla jouduin heräämään yhdeksän maissa, koska yli kymmeneltä meillä oli aika varattu. Söin sitten siinä äkkiä aamupalaa. Aamulla Sedit alkoi aika pahasti yskimään ja olin aika huolissani siitä, joten me päätettiin ottaa se mukaan eläinlääkäriin. Puol kymmenen me mentiin odottamaan pysäkille raitiovaunua ja onneksi meidän ei tarvinnut odottaa kauaa, kun raitiovaunu tuli paikalle. Matka eläinlääkäriin meni todella hyvin ja Luna käyttäytyi todella hyvin raitiovaunussa.

Vartin kuluttua me saavuttiin paikalle ja onneksi jonossa odotti vain yksi koira, eikä ollut kauheeta jonoa, kuten yleensä siellä eläinlääkärissä on. Joten rauhassa saatiin odottaa meidän vuoroa. Parin minuutin kuluttua eläinlääkäriin saapui 1-vuotias rescuepoika. Luna oli ihan innoissaan ja se koko ajan halusi leikkiä sen toisen koiran kanssa. Toinen taas mietti koko ajan, et miten se pääsis Lunan selälle. Sedit taas oli ihan suuttunut ja pisti oman päänsä mun jalkojeni väliin piiloon. On se kyllä ihme, että Luna haluaa leikkiä muiden koirien kanssa ulkona, mutta Sedittiä kohtaan se on dominoiva sisällä, mutta ulkona se ei siitä välitä.

Vihdoin eläinlääkäri sitten kutsui meidän huoneeseen ja Luna sai kaikki tarvittavat rokotukset ja kuulemma sen korvatulehdus on jo melkein kokonaan hävinnyt ja tassu alkaa näyttää jo todella hyvältä. Samoin sen kurkkutulehdus on myös melkein kokonaan hävinny, mutta valitettavasti Luna näköjään tartutti Seditin, koska eläinlääkäri tutki Seditin ja sanoi, että nytten Seellä on kurkkutulehdus. Sedit sitten sai kolme piikkiä ja parin päivän kuluttua sen pitäisi olla jo terve, jos kaikki menee hyvin. Joten nytten sitten tiedän, miksi Sedit aamulla alkoi kauheesti yskimään. Kuulemma myös Lunalla oli jonkun aikaa sitten myös synnyttäny pennut, kun siltä tuli vielä maitoa. Huomenna me ilmoitetaan niillee ihmisille (jotka ottivat Lunan pois, kun edelliset omistajat eivät yhtään hoitaneet Lunaa), että he menisivät tarkistamaan, että onko siellä vielä niitä pentuja vai onko ne jo uusissa kodeissa. Nimittäin itse en kyllä halua, että Lunan pennut joutuisivat jonnekkin pentutehtaalle, kuten Luna joutui.

Kotiin me saatiin yli 8 rokotusta, joista kaksi niitten pitäisi saada huomenna. Samoin me ostettiin kalanmaksaöljyä ja tarvittavat lääkkeet. Seuraava aika meille on varattu torstaille, joten toivottavasti tässä viikon aikana Seditin olo paranee ja Lunan tassu alkaa myös parantumaan.