Kaukana kaupungista osa 2

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin kertoa vielä teille yhden kivan seikkailun toisesta päivästä Bieszczadeissa. Valitettavasti edellisestä postauksesta olisi tullut liian pitkä, joten jatketaan toisella osalla. Ennen nukkumaan menoa, Alicjan kamu Maciej tuli meille kylään. Me siinä sit tutustuttiin, jonka jälkeen oli hieno auringonlasku, että päätin sit sanoa, et nyt meidän on ihan pakko mennä tonne ylös niitylle tekemään kuvia.

Siinä me sit pitkin niittyjä ja polkuja mentiin ylös. Saavuttuamme paikalle, päätettiin vielä mennä katsomaan yhdelle pienelle niitylle. Riitti vain yksi askel kyseiselle niitylle ja heti jostain pusikosta hyppäsi kaksi kettua, jotka juoksi sen pellon yli. Sedit myöhäsenä meni niitten perään, mutta kun sanoin "STOP", niin se jarrutti ja alkoi haistamaan koko niittyä. Alicjan kanssa me sitten hieman kinasteltiin siitä, että ne oli ihan varmasti kettuja, koska Ala oli sitä mieltä, että ne oli ihan varmasti oravia. Kiva tietää, että oravat näyttävät ketulta ja ovat niin isoja :D Sen jälkeen oli aika asetella Sedit meidän ensimmäiselle niitylle poseeraamaan....

Yksi iso plussa oli se, että se aurinko teki niin hienot värit kuviin ja antoi hienoa valoa, että ei mun kuvia tarvinnut paljoo muokata. Sedit alussa oli todella iloinen poseeraamisesta. Mä päätin hieman kiusata poikaa ja pistin sen pään päälle kukan. Onneksi Sedit oli alussa niin iloinen, että se pääsi luonnon helmaan, ettei se välittänyt siitä kukasta ja sain pari kivaa kuvaa. Kyllä se sit nopeasti hoksas, että nyt sillä on jotain outoa päässä ja ravisti sen pois. Samoin tuli pitkästä aikaa myös testailtua kittilinssiä eli 18-55mm ja minusta noin lelumainen linssi sai myös aikaan kivaa jälkeä :)

vasen on otettu 18-55mm

Kukkasession jälkeen asetin Seditin pienen polun viereen ja aloin ottamaan kuvia. Sedit tällä kertaa ei maltannut poseerata ja jouduin ehkä pari kertaa laittamaan sen istumaan ja sitten se itse meni maahan. Sit kun se jakso edes sen paritoista sekuntia olemaan paikalla, niin minä sitten aloin kiertelemään pitkin maata, että saisin hyvän kuvan, kivasta kuvakulmasta. Hieman venyttelyä siinä sitten tuli.

Koko kuvaussession jälkeen, minä menin Seditin kanssa hieman pienelle niittykävelylle ja Ala jäin Maciekim kanssa juttelemaan jotain. Alkoi jo kuitenkin nopeasti saapumaan ilta, joten me päätettiin mennä kotiin, koska villisiat ja peurat kohta olisivat jo meidän perässä :D

Kolmantena päivänä Alicjan vanhemmat menivät sitten kotiin ja me saatiin olla kaksistaan koirien kanssa ja jouduttiin kaikki tekemään itse. Valitettavasti se maanantai ei ollut mitenkään aurinkoinen, vaan hieman sateinen, joten ei me oikeen mitään tehty. Aamulla mä soin kaks tostii ja leivän nutellan kanssa, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen me päätettiin lukea kirjaa, kun kello oli jo hieman yli kaksitoista ja siinä samalla juotiin kahvii. Voin sanoa, että Bieszczadeissa mä luin melkein koko kirjan ja kotona oon aina sillee, et nyt pitäis alkaa lukea sitä kirjaa, mut sit se jää aina unohtumaan. Sen takia olinkin iloinen, että nyt pääsin oikein kunnolla lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Koirat taas olivat hieman pihassa, ja sit ne tuli kotiin lepäämään.

Lueskelun jälkeen me päätettiin mennä koirien kanssa monen kilometrin lenkille jonnekki paikkaan, jossa sitten loppui tie. Käveltiin kaupan ohi seudulle, jossa oli paljon koiria ja kanoja. Sen jälkeen me nähtiin lampaita, mutta ei tota yhtään kiinnostanut mitkään villapaidat. Tuli myös hieman käveltyä metsässä, jonka jälkeen me palattiin kotiin. Jos ei lasketa koirien haukuntaa, niin voin sanoa, että koko paikka ois joku syrjä paikka, jossa ei ole yhtäkään ihmistä. Ehkä kerran, vain yksi auto ajoi meidän ohi, mutta muuten tiellä oli hiljaista.

Kotiin saavuttua me päätettiin mennä katsomaan telkkaa. Tola tuli sitten sängylle meidän viereen ja Sedit myös halusi tulla, mutta Tola näytteli hampaita, mutta parin pinnistykset jälkeen pikku riiviö antoi jätin tulla meidän keskelle lepäämään ja katsomaan telkkaa. Siinä ne sitten nukkuivat vierekkäin. Vähän ajan kuluttua Seditllä oli kuuma, joten se sitten änkesi pienelle tuolille nukkumaan. Me siinä välillä tehtiin meille päivällinen/illallinen, joka me sitten syötiin. Myöhemmin alkoi jo sitten ilta saapua, joten me mentiin nukkumaan ja odottelemaan seuraavan päivän uusia seikkailuja.

Sedit huoneessani

Neljäntenä päivänä satoi myös hieman vettä, joten ei me oikeen mitään tehty ja luettiin taas kirjaa ja oltiin koirien kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen ne sitten meni talon taakse tekemään omia puuhiaan.

Noin viiden aikaa alkoi sitten aurinko pilkistää, joten me mentiin lenkille uuteen paikkaan, jonka kuitenkin Alicja tietää, kun hän joka vuosi on Bieszczadeissa aina lomalla. Siinä me sit lenkkeiltiin, jonka jälkeen alettiin Alan kanssa tekemään omia puuhia ja molemmat koirat sitten yrittivät saalistaa myyrän. Sedit kuten aina yritti pyydystää myyriä omalla kettutavalla, mutta ei se yhtään myyrää saanut, vaikkaa se kuunteli, et missä ne menee ja kaveli kuoppia.

Saavuttua illalla kotiin, Tola oli sitä mieltä, että Sedit ei saa tulla hänen alueelle ja hieman näykkäisi mun hurttaa, mutta myöhemmin ne oli taas kaveruksia :D Ilalla me mentiin katsomaan CSI:ta ja koirat joutuivat olemaan ovien takana, koska talon omistaja sanoi meille, ettei ne koirat ois siellä huoneessa, koska niistä lähtee hieman karvaa ja kahden viikon päästä sit Alan vanhemmat tulisivat sinne ja hän haluaa, että se huone olisi siisti. Koirat olivat sitten ovien takana hieman, mutta Tola koko ajan raapi ovia ja halusi tulla meidän luo. Sedit ei taas halunnut tulla sinne. Päätettiin, et kai ne koirat siellä voivat olla, koska kuitenkin me imuroidaan koko pienkämppä :D

Sedit illalla parvekkeella

Viidentenä päivänä oli myös aika huono keli, joten me tehtiin pari lenkkiä ja oltiin pelaamassa pihalla sulkapalloa ja koirat nuuskivat talon isännän mitteliä. Noin 22:00 me lopetettiin katsomaan taas noita kriminaalisarjoja, koska molemmat koirat menivät parvekkeelle haukkumaan. Me mentiin sitten siinä perässä katsomaan, et mitä on kyseessä. Kuultiin sitten kuinka kaikki koirat siellä alueella, missä me asuttiin haukkuivat, samoin jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa. En tiedä oliko tää joku kokous, mutta täysikuu ainaskin oli ja ehkä siksi, koska Sedit aina täysikuuna on semmonen levoton ja erilainen. Käyttäytyykö teillä koirat oudosti aina täysikuun aikaan?

Sen jälkeen, kun koirien haukunnat loppuivat me katseltiin Alan kanssa tähdenlentoja. Itse en oo ikinä nähnyt niin monta tähdenlentoa noin lyhyessä ajassa. Ulkona ei ollut mitenkään kylmä, vaan ihan sopivan lämmintä ja siellä me sit hieman levättiin ja mentiin sitten omille sängyilemme nukkumaan ja Sedit kuten aina änkesi mun viereen, tietty peiton alle :D

Koiratarhan adoptointitapahtuma

Sunnuntaina Krakovan koiratarhassa oli yksi tapahtuma, jossa näytettiin erilaisia koiria adoptoitavaksi, samoin Hittdog esitti pari tokonäytöstä + tuttavani oli siellä myymässä herkullisia herkkuja koirille. Itse halusin mennä sinne sen takia, että me voitais mainostaa hieman Lunaa. Jo lauantai iltana latasin kameran kaksi akkua täyteen, koska jos toisesta loppuis akku, niin ois sitten toinen varana. Itse en oo ollut ikinä Puolan koiratarhassa, koska oon pelänny sitä, et en ois psyykkisesti kestäny sitä, kun näen monta sataa koiraa häkeissä ja niitten surulliset ilmeet, mutta tänään sitten päätin, että menen katsomaan sinne niitä kodittomia koiria.

Aamulla heräsin jo seitsemän aikaa ja aloin pakkaamaan kaikki tarpeelliset tavarat reppuun. Soitin vielä kaverille (kellä on myös amstaffi sijaiskodissa, mutta jo pysyvästi) ja pyysin, että voisiko hän ottaa Lunalle yhden pannan, jossa lukee "szukam domu" eli " etsin kotia" ja kysyin myös häneltä, että voitaisko me ottaa se panta lainaks niin kauan, kunnes Luna ei löydä pysyvää kotia. Onneksi hän sitten suostui :) Kymmenen maissa me lähdettiin jo hurttien kanssa ulos odottamaan raitiovaunua ja ehdittiin just ja just  paikalle. Siinä me sit 15 minuuttia ajeltiin, jonka jälkeen me mentiin bussilla sitten jo paikan päälle. Me oltiin paikalla tasan 11:00, joten koko tapahtuma alkoi vasta.

kaverin rescueamstaffi

Ensimmäisenä mä menin ostaa todella kivan paidan, jonka jälkeen menin  juttelemaan kavereitten kanssa. Sedit käyttäytyi koko tapahtuman aikana todella mallikkaasti, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa muitten koirien kanssa. Itse kyllä alussa hieman pelkäsin ottaa Sedit mukaan, koska se ois voinu luulla, että me viedään se takas koiratarhaan, mutta se luottaa jo niin paljon muhun, että se ei ollu yhtään stressaantunu :) Luna myös käyttäytyi kivasti, mutta sitä enemmän kiinnosti ihmisten rapsutukset, kuin koirat.

Alussa katsomon edessä näytettiin paljon koiria adoptoitavaksi ja sen jälkeen oli hieman vapaata aikaa. Pari ihmistä jutteli äidin kannsa Lunasta, että he olisivat kiinnostuneita Lunasta, joten kahdelle parille tuli annettua phelinnumero, mutta kukaan ei ole vielä soittanu, mutta antaa nytten ihmisten hieman miettiä, koska amstaffi ei sovi ihan jokaiselle ihmiselle, vaikka Luna onkin ongelmaton koira.

Itse myös juttelin äidin kanssa sen koiratarhan puheenjohtajan kanssa (jonka äiti tuntee hyvin) siitä, että voisinko mä tehdä siellä koiratarhassa vapaaehtoistyötä esim. puuhastella koirien ja kissojen kanssa, taluttaa koiria ja siivota niiden häkkejä. Vaikka ikäraja olikin 16, niin minulle annettiin lupa. Täytin kaikki tarvittavat paperit, mutta maanantaina mun pitäisi vielä viedä oma kuva sinne, niin ne voivat vasta silloin tehdä mulle ID-kortin. Kesäkuussa mulla ois sitten koulutus, jonka jälkeen vasta voin tehdä siellä työtä. Sais tää aika mennä nopeammin :D

Myöhemmin, kun kaikki koirat oli esitetty, niin Hitt Dog tuli näyttämään pari tokonäytöstä omilla rescue ja ei rescuekoirilla. Itse ihastuin täysin yhteen valkoiseenpaimenkoiraan. Sillä oli niin ihana runko, turkki ja ne liikkeet olivat ihanan elegantit. Itse näytöksen lopussa päätin mennä katsomaan ulkotarhoissa olevia koiria ja jätin Seditin aitaan kiinni siksi aikaa. Itselläni oli tarkoitus ottaa seuraavaksi koiraksi kasvattajalta otettu koira, mutt koiratarhassa käynti sitten muutti suunnitelmani.

Kun näin jo heti ensimmäisen koiran, niin mun teki jo ottaa se kotiin, mutta meillä on Luna, jonka pitää ensimmäisenä löytää koti, joten vasta sitten voidaan alkaa mietiskelemään sen toisen koiran hankintaan. Niitten koirien ilmeet oli niin surullisia, että jokainen teistä varmaan olisi jo heti ottanu jonkun koiran sieltä. Siellä koiratarhalla oli kyllä niin paljon eri rotuisia ja seropeja, että jokainen olisi varmasti löytäny sieltä sopivan koiran itselleen. Itse ihastuin täysin yhteen huskyyn, mutta mulla ei oo tilaa ja aikaa huskylle, joten semmonen ei ois voinu tulla meillä. Myöhemmin menin katsomaan vähän pienempiä koiria ja siellä mun sydänmen valloitti ihana bluemerle koira ja pari muuta koiraa.

Karmeinta oli se, että huomasin niistä koirista, että ne olivat jo heti valmiita lähtemään mun mukaan. Jos mulla ois varaa ja tilaa, niin varmaan ne kaikki ois tullu mun mukana kotiin. Olin siellä koiratarhassa katsomassa niitä koiria ehkä puolisentuntia, mutta kyyneleet alkoivat jo valua mun silmistä, joten lähdin pois. Toivottavasti sen koulutuksen jälkeen pääsen hoitamaan niitä ihania elukoita siellä :)

Kuntosalilla

Keskiviikkona menin Lunan kanssa kuntosalille. Joku tässä vaiheessa voi jo miettiä, että teini menee koiran kanssa kuntosalille treenaamaan, mutta me mentiin Lunan kanssa kuntosalille ihan toisessa merkityksessä. Tiistaina meille soitti Sylwia, joka oli monessa bullimiitissä ja teki meille pienen tarkastuksen kotona, ennen kun Luna tuli meille sijaiskotiin. Kuitenkin hän soitti meille ja kysyi, että onko mulla keskiviikko vapaa. Nimittäin keskiviikkona Iza Lyson Arts halusi tehdä kuvaussessionin kotia etsivälle koiralle Torkalle ja meidän sijaiskotilaiselle Lunalle. Sanoin, että mulla ei ollut yhtään mitään menoa keskiviikkona ja sovittiin sitten siinä se sopiva tapaamisaika. Itse olen jo jonkun aikaa sitten halunnut tavata Iza Lysonin, nimittäin hän tekee minusta todella kivoja kuvia ja vihdoin keskiviikkona pääsin häntä tapaamaan ♥ 

Keskiviikkona sitten meitä piti tulla hakee yksi tuttu bullimiiteistä, Ania. Itse otin kaikki tarpeelliset kamat mukaan kuten namit, huivi ja kuonopanta. Siinä sit menin odottaa meidän sovittuun tapaamispaikkaan, lasten hiekkalaatikon vierelle. Ania sitten parin minuutin päästä soitti, että missä me ollaan ja sanoin, että me odotetaan koko ajan siinä hiekkalaatikon vieressä. Ania sanoi sitten, että hän myös odottaa hiekkalaatikon vieressä. Siinä sitten molemmat taidettiin hieman ihmetellä, mutta itse sitten hoksasin, että 400m päässä on vielä toinen hiekkalaatikko, joten itse sitten astelin sinne ja siellähän Ania odottelikin. Luna oli ihan onnessaan ja heilutteli häntäänsä. Autossa sitten odotteli meitä Anian poikaystävä. Me hypättiin sitten takapenkeille ja Luna oli oikein innoissaan, että hän pääsee taas autoajelulle. Siinä samalla hän myös alkoi tapapenkistä nuolemaan Anian poikaystävän kasvoja. Samalla myös Ania päätti ottaa pari selfietä Lunan kanssa ja todella kivoja niistä tulikin.

Paikalle saavuttua meitä vastaan olikin Sylwia ja Luna oli taas taivaassa, kun hän taas näki tutun kasvon. Siinä me sit mentiin kuntosalille ja siellä meitä vastaan olikin jo yksi toinen tuttava Paulina ja tietty Iza, sekä joku lapsi ja sen isä, joka omistaa sen kuntosalin + tietty amstaffimix Torka, joka odottaa pysyvää kotia. Itse hieman pelkäsin, että Torka voisi hyökätä Lunan kimppuun, koska Torkan tiedoissa lukee, että se ei oikeen hyvin tuu toimeen koirien kanssa ja eikä se kuntosalikaan ollut oikein mikään paras paikka tapaamiselle, koska taustalla soi musiikki ja olin ihmisiä. Luna sitten kiltisti lähestyi kaveria vasten ja minun ja muitten yllätykseksi Torka kääntyi sivuttain (mikä on hyvä merkki) ja myöhemmin ne alkoivat nuuskimaan ilman mitään kähinää. Itse en olisi Torkan nähtyä edes uskonut siihen, että se olisi ollut aggressiivinen muita koiria kohtaan. Siinä samalla itse sitten tervehdin Izan ja muitten kanssa.

Siinä me sitten hieman mietiskeltiin, et minkälaisia kuvia noista rakeista vois ottaa. Izalla oli todella paljon kivoja ideoita, joihin edes minä en olisi ikinä päätynyt. Alussa Luna oli todella hiljaa, mutta kun se haistoi Torkan namit ja oli sitä mieltä, että kaverilla on paljon herkullisimmat namit, niin sitten alkoi kauhee haukkuminen namin perään. Torka oli onneksi ihan rauhallinen, eikä välittäny tosta riiviöstä pätkääkään. Siinä sit Sylwia yritti rauhoittaa Lunaa, mutta namit olivat liian herkullisia. Onneksi parissa kohtaa Luna pysyi ehkä pari sekuntia hiljaa ja Iza sai ihan kivoja kuvia aikaan. Minusta kaikista onnistuneimmat kuvat olivat Torkasta, koska hän pysyi ainakin hiljaa verrattuna tohon valkoiseen sammakkoon.

Sen jälkeen, kun Iza otti pari kivaa Lunasta, niin hän alkoi sitten ottamaan taas Torkasta kuvia, jonka jälkeen me asetettiin koirat sitten oikeisiin paikkoihin ja sitten alettiin ottamaan yhteiskuvia. Torka pysyi todella nätisti ja hiljaa paikalla, mutta Luna taas alkoi haukkumaan ja välillä se jopa karkaili paikaltaan, mutta itse en olisi ikinä uskonut, että Iza olisi edes näin hyviä kuvia saanut, kuten tässä postauksessa. 

Yhteiskuvien jälkeen Iza jatkoi yksittäiskuvien ottoa renkailla ja köydellä. Torka laittoi todella nätisti pään renkaaseen, mutta Luna vain haukku tai katseli renkaan toiselta puolelta kameraan hieman. Siinä sit Iza halusi ottaa köysikuvan Lunasta, mutta Luna päätti sitten leikkiä köyden kanssa alussa ihan kiltisti, jonka jälkeen se alkoi repimään sitä, mutta käskystä se sitten päästi irti. Me mentiin hieman rauhoittamaan Lunaa sivummalle ja annettiin jopa sille vettä. Viimeiseksi me otettiin vielä pari yhteiskuvaa rakeista laatikkojen päällä.

Paluumatka meillä meni todella rauhallisesti Lunan kanssa, kun toinen nukku takapenkeissä kuin lätty. Enemmän kuvia Lunasta ja Torkasta löydätte TÄÄLTÄ.

minun lempikuva Lunasta

Bullien miitti

Sunnuntaina me osallistuttiin Lunan kanssa bulli-tyyppisten koirien lenkille. Sedit jäi kotiin, koska sillä on vieläkin se kurkkutulehdus, eikä se saa kauheesti rasittua ja Sedit liikaa stressaisi niin isossa laumassa. Kyseiselle lenkille meidät kutsui yksi Sylwia, joka on töissä siellä amstaffien rescueyhdistyksessä, mistä Luna tuli meille sijaiskotiin. Sylwialla on myös kaksi rescue amstaffia kotona, joista vain yksi amstaffi Negra tuli lenkille.

Aamulla kymmenen maissa me pakattiin pieni reppu täyteen kaikkea kamaa ja sen jälkeen me lähdettiin odottamaan raitiovaunua pysäkille. Kun raitiovaunu saapui paikalle, meitä odotti puolen tunnin reissu kohti tapaamispaikkaa.

Paikalle saavuttua me mentiin pienelle kahville, koska itse olin vielä vähän väsynyt ja oltiin liian aikaisin paikalla, nimittäin ketään ei ollut vielä paikalla. Kahvin jälkeen otin Lunan tassusta pois kengän ja laitoin sen sijaan vedenkestävän siteen jalkaan. Sen jälkeen, kun ei vielä ketään näkynyt paikalla, niin heitin Lunalle palloa. Siinä se sitten juoksenteli pallon perässä, kunnes paikalle saapui ensimmäiset koirat.

Ensimmäisenä saapui paikalle Magda koirineen ja sen jälkeen yhä enemmän koiria ja ihmisiä saapui paikalle. Luna oli ihan ihmeissään, et niitä koiria tulee yhtä enemmän ja enemmän, mutta onneksi se haisteli kiltisti muita koiria, eikä ollut yhtään mitään ongelmaa sen kanssa. Kun paikalle saapui Sylwian ystävän koira Shaggy, joka on myös rescuekoira. Luna oli ihan ihastunut Shaggyyn. Luna koko ajan käveli sen perässä ja yritti pyytää sitä leikkimään, mutta toinen ei ollut yhtään kiinnostunut valkoisesta kaunottaresta.

©Ania Sikora

Noin puolen tunnin kuluttua me lähdettiin kohti yhtä peltoa. Matkalla kohti peltoa Luna kulki nätisti muitten koirien vierellä, eikä se yhtään joittenkin koirien rähinästä. Parin minuutin kulutta tielle saapui kultainennoutaja omistajan kanssa. Heti, kun se kultsi näki ison lauman bulli-tyyppisiä koiria, niin kyllä se äkkiä meni omistajansa selän taakse piiloon.

Matkalla kohti peltoa Luna tutustui moneen muuhun koiraan ja samalla saatiin tietää, et melkein kaikki ne koirat ( jotka olivat kyseisellä bullien lenkillä ) olivat rescuekoiria, paitsi yksi dogo argentino, Brazilia ja bullterrieri, Alja olivat kuulemma kasvattajilta. Muuten ne muut 18 koiraa olivat rescuekoiria. On se kyllä ihana tietää, että tässä maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka haluavat antaa bulli-tyyppisille koirille uuden mahdollisuuden uuteen elämään. Nimittäin aika harva ihminen haluaa ottaa itselleen amstaffin, pitbullin, bullterrierin ja jne, koska ne on mukamas tappajakoiria, mutta näinhän asia ei ole, jos koiran kasvattaa hyvin.

Noin 15 minuutin kuluttua me saavuttiin vihdoin pelloille ja siellä koirat saivat sitten rauhassa leikkiä ja juoksennella. Lunaa en vielä uskalla päästää irti, koska se on ollut vielä meillä niin vähän aikaa, joten me päästettiin se pitkän hihnan kanssa vapaaksi. Varmuuden vuoksi me pistettiin Lunalle kuonokoppa päälle.

" nyt sä oot kuule mun koira ja tuut mun perässä"

"mee pois, oot ihan likanen" ©Ania Sikora

Luna alkoi heti leikkimään Brazilian kanssa. Siinä ne sitten ympäriinsä juoksentelivat, jonka jälkeen Alja tuli paikalle moikkaamaan uusia koiria, jonka jälkeen se huomasi, et Lunalla on hihna valjaissa. Alja sitten päätti vähän taluttaa Lunaa, ja Luna ihmeissään katseli, et mitä toinen tekee. Parin minuutin kuluttua Alja päätti mennä leikkimään muitten koirien kanssa ja jätti Lunan ja Brazilian yksin. 

Leikkimisen jälkeen tytöt olivat janoissaan ja Brazilian omistaja antoi niille vettä juotavaksi. Luna meni ensin sitten juomaan, jonka jälkeen Brazilia saapui paikalle ja meni myös juomaan. Luna todella kiltisti meni kipon luolta pois ja antoi toisen juoda rauhassa. Ihan kiva tietää, ettei Luna ole niin dominoiva, mitä mä alussa luulin, mutta Seditin kanssa se ei sisällä vieläkään tuu toimeen, mutta kaikki omalla ajallaan. Tunnin leikin jälkeen oli aika jatkaa matkaa.

Luna ja Shaggy

Brazilia

Lenkin lopuksi me päätettiin tehdä vielä pieni yhteiskuva. Kaikki sujui mainiosti siihen kohtaa, kun oli aika ottaa kuvia. Koirat alussa nätisti istuivat paikalla, mutta kameroiden nähdessä kaikki koirat liikkuivat, minne sattuu. Itse otin vaikka kuinka monta yhteiskuvaa, mutta mikään niistä ei ollut julkaisukelpoinen. Vain yhdellä henkilöllä on kiva yhteiskuva, missä kuiteskaan ei kaikkia koiria ollut. Yhteiskuvien jälkeen oli aika lähteä kotiin. Osa koirista vielä lenkin jälkeen menivät koirapuistoon, mutta me muitten omistajien ja koirien kanssa oltiin sen verran väsyneitä, että me mentiin kotiin. Ehkä ensikerralla me sitten mennään puistoon, mutta katotaan :)

Itse todella paljon pidin kyseisestä miitistä ja mielelläni menen seuraavaan. Onneksi me nytten juteltiin parin ihmisen kanssa ja ensi viikolla taas sunnuntaina on seuraava bulli-tyyppisten koirien miitti. Toivottavasti seuraavalla kerralla Luna voi jo riehua muitten koirien kanssa ilman kuonokoppaa, koska sunnuntaina se oli kyllä todella kiltti, eikä haastanut edes minkäänlaista riitaa. En malta odottaa seuraavaa miittiä. Valitettavasti Sedit varmaan seuraavalla miitillä joutuu kotiin, koska en halua stressata sitä liikaa noin isossa laumassa, missä on 20 koiraa. Parin koiran kanssa se tulee hyvin toimeen, mutta 20 koiraa on jo liikaa sille.

Jos joku haluaa nähdä enemmän kuvia bullien miitistä, niin klikkaa tästä.

Alja vs keppi