Millaista on työskennellä löytyeläinkodissa?

Monet teistä varmaan tietävät, että teen vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten parissa ja haluaisin hieman kertoa siitä teille, koska Suomessa ei ole niin paljon kodittomia eläimiä, kuin Puolassa ja täällä jokainen pari käsiä on todella iso apu näille mahtaville koirille ja kissoille.

Mistä koko idea kodittomien eläinten auttamiselle tuli?

Itse jo Puolaani tulosta asti halusin auttaa kodittomia eläimiä, kuin sain kuulla, kuinka paljon niitä on.  Samoin halusin saada hieman lisää kokemusta eläinten hoidosta ja käyttäytymisestä. Siinä sitten toukokuussa vuonna 2015 tuli kaikki paperihommat tehtyä ja olin noin puoli vuotta vanhemman vapaaehtoistyöläisen siipien alaa ja tähän asti me ulkoilutetaan koiria yhdessä parin muun kaverini kanssa samoin käydään myös yhdessä hengailemassa pitkin kaupunkia ja vuoria.

Mitä minä teen kodittomien eläinten kanssa?

Pääasiassa mä ulkoilutan niitä ja mulla on kavereitten kanssa myös yhteiset boksit, jossa on "meidän" koirat, joitka me koulutetaan ja ulkoilutetaan. Itselläni on kolme semmoista "omaa", joiden kanssa olen eniten :D Käyn myös vähän väliin kissojen luona, leikkimässä ja rapsutelemassa niitä ja jos toki niillä ei ole ruokaa tai vettä tai koko boksi on heitetty nurin päin, niin sitä tulee sitten hieman siivottua, ruokittua ja jne, mutta muuten boksien siivoukset ja ne muut asiat ovat työntekijöiden hommissa. Kesällä aina on yli 300 kissanpentua ja niiden ruokitukseen tarvitaan aina vapaita käsiä, koska suurin osa niistä ei halua syödä ja niille pitää antaa convalensia (lisäruoka) ja kissanmaitoa. Hoitojuttujen lisäksi teen hoidokkeistani ilmoituksia ja muista koirista kuvia ilmoituksiin, mainostukseen ja erilaisiin juttuihin esim. muki jonkun kodittoman eläimen kanssa, jotka sitten myydään erilaisilla adoptiotapahtumissa.

Samoin todella moni käy kodittomien koirien kanssa erilaisissa dogtrekkingeissä, missä pari koiraa on jo sijoittunut ekaksi tai tokaksi. Itse olin taas kerran kavereitteni kanssa kolem bullityyppisen koiran kanssa 20km bullilenkillä. Se on mahtava kokemus meille ja koirille, kun he saavat olla muualla kuin omassa boksissa ja saavat sosiaalistua muitten koirien ja ihmisien kanssa. Tänä vuonna ois tarkoitus startata jossakin dogtrekkingissä :)

Itse voin sanoa, että löytyeläinkoti on mun toinen kotini ja aina viikonloppuisin tai  muina vapoina päivinä olen aina siellä kavereitteni kanssa. Jokainen päivä siellä vietettyä ja pelkää viihdettä, koirat ovat iloisia, kun saavat viettää aikaa meidän kanssa ja huumoria siellä ei ikinä ole liikaa :D Toivon vaan, että ne kaikki kodittomat koirat ja kissat löytäisivät rakastavat kodit, koska vasta silloin kun pääsee olemaan niitten kaikkien elukoiden parissa, niin huomaa, kuinka mahtavia ne on. Moni niistä sopii myös erilaiseen harrastukseen, kuten meidän koirista yksi on ihan hulluna frisbeeseen, mulla on yksi tokoveteraani ja muut niistä sitten juoksentelevat meidän kanssa ja käyvät uimassa Wislassa.

Tässä on minun kolme koiraa, joiden kanssa vietän eniten aikaa lenkeillä ja koulutuksessa.

Kiler on noin 4-vuotias amstaffimixi. Se tulee toimeen todella hyvin bullityyppisten koirien kanssa, samoin se rakastaa ihmisiä. Ainut miinus on se, että se hieman vielä vetää lenkeillä, mutta tällä hetkellä se on jo tehnyt erittäin hyviä jälkiä eteenpäin. Vielä hieman koulutusta on edessä (jos se ei löydä aikasemmin pysyvää kotia) ja sit ois tarkotus mennä dogtrekkingiin.

Beston on noin 5-vuotias myös amstaffimixi, joka on ollut jo pienestä asti koditon, mutta voi olla, että se kohta löytää kodin (pitäkää peukkuja pystyssä). Beston on aivan mahtava koira, tulee toimeen muitten kanssa, tykkää ihmisistä, paitsi pienistä lapsista. Lenkeillä se tottelee hyvin ja reagoi hyvin käskyihin. Ensimmäisen dogtrekkingin jälkeen rakastuin Bestoniin vielä enemmän. Harmittaa vaan, että näin ihanat koirat ovat ilman koteja

Misztel on koko porukasta vanhin 10-vuotias labbismix. Misztel on kokonainen rakkauspakkaus. Se odottelee aina innoillaan, kun otan sen lenkille ja se pääsee treenailemaan taas tokoa namien kera. Aina välillä se hyppää rinnalle ja laittaa pään rapsuteltavaksi. Misztel on myös jo pari vuotta koditon, mutta mä vaan niin toivon, että se ei joutuis omia viimeisiä päiviään viettää häkissä, koska se on sisältään oikea pentu ja koko ajan oppii uusia juttuja.

                                                      Jäikö jotain kysyttävää?

Muskettisotureiden temmellystä

Kaikki kolme pentua kasvaa ja kasvaa koko ajan. Nytten ne juoksevat pitkin kämppää, mutta osaavat ainaskin tulla tekemään pissat nille tarkoitettuun paikkaan. Isoin pennuista Gremlin koko ajan kävelee Seditin perässä Jos kaikki menee hyvin ja tulevat omistajat hankkivat kaiken tarvittavan, niin kaksi pennuista menee jo uuten kotiin lauantaina, joten huomenna meidän pitää mennä madottamaan ja siruttamaan ne :) Toki omistajat allekirjoittivat jo kaikki sopimukset, mutta aina jotain voi tulla tien eteen, joten en ala hopuuttelemaan. En sen kummemmin ala pennuista kertomaan, koska tästä videosta tulette näkemään kuinka ne on jo kasvanut ja mitä ne jo puuhaa. Valitettavasti video ei toimi kännykällä.

Kolme muskettisoturia hoidettavana

Jotkut ovat voineet facebookista nähdä yhden kuvan näistä kolmesta suloisesta 2-viikkoisista pikkupojista. Kyseiset pojat ovat meillä vain ruokinnassa, koska ne juovat vielä maitoa, eikä ne itse osaa vielä syödä. Samalla me etsitään myös niille jo koteja valmiiks. Toki allekirjoitetun sopimuksen kanssa ja silloin, kun penskat ovat riittävän isoja, niin ne kastroidaan. Tämmöiset pienet kakarat löytävät heti halukkaita, mutta me valitaan niille sitten parhaimmat kodit. Yksikään pentu ei tule jäämään meille, vaikka itse jo rakastuin yhteen :D Pentujen vanhemmista en tiedä mitään, kun joku ihminen oli hylännyt ne kadulle.. Miten nämä suloiset pallerot joutuivat meille?

Eilen ollessani koiratarhassa ulkoiluttamassa koiria kavereitten kanssa, eläinlääkärit pyysivät, että me ruokitettaisiin neljä 2-viikkoista koiranpentua, jotka olivat heillä noin kaksi päivää. Kyseiset pennut löydettiin, joten mitään niitten taustoista ei tiedetä. Siinä välissä, kun me ruokitettiin palleroita, niin elläinlääkäri tuli kysymään, että voisiko joku meistä ottaa ne kotiin ruokintaan, kun ne eivät pysty hoitamaan niitä, kun niillä on yli 600 muuta eläintä hoidettavana ja ruokitettavana. Kaverini eivät voineet ottaa niitä, joten itse päätin soittaa äidille ja kysyä, että huolisiko hän pari pentua. Yllätykseksi, äitini suostui, joten menin sitten hoitamaan kaikki paperit ja muut. Tarhaan tuli myös nuori nainen 7-vuotiaan tytön kanssa ja he ottivat sitten yhden ja ainuun nartun koko poppoosta ruokintaan ja adoptoitavaksi itselleen, joten yksi pennuista löysi jo kodin. Minulle sitten jäi hoidettavaksi kolme muskettisoturia.

Koirien taluttamisen jälkeen, menin hakemaan pennut. Onneksi kaverini poikaystävä otti meidät autoon mukaan ja vei meidät kotiin. Kotona tein pennuille oman makuupaikan, elektrisen tyynyn kanssa, jottei pennuilla olisi kylmä. Samoin petikorin vieressä niillä on sit paikka, jossa ne tekee pissat ja kävelevät. Sain mukaan myös pennuille tarkoitettua maitoa ja itse ostin myös niille lisäksi vuohenmaitoa. Sedit ei ollut oikein iloinen pentujen tulosta ja kiertää ne kaukaa. Taitaa hieman pelätä niitä. Pennut näyttävät terveiltä ja niissä riittää energiaa. Kaikki pennut tykkäävät jo kiipeillä omasta pedistä pois ja maitoa ne vois juoda melkein koko ajan.

ilme kertoo kaiken

Ensimmäisenä yönä pisin aika, jonka nukuin oli puolituntia ja nytten tiedän, ettei kasvattajilla ole helppoa pentujen kanssa. Yöllä annoin niille ruokaa ja hieroin massua. Tuntuu, että pennut ovat elisestä päivästä hieman jopa kasvaneet. Pentujen painot ovat seuraavat 730g, 722g, 832g, joten ihan pikkusia niistä ei tule, vaan semmoisia keskikokoisia/hieman isoja niistä varmaan tulee. Tulen ihan varmasti vielä kirjoittelemman näistä kolmesta soturista tänne blogiin :)

Rescuekoirasta harrastuskoira?

Edellisessä postauksessa rescuekoirista aloin hieman kirjoittamaan siitä, että rescuekoirakin sopii hyvin harrastuskoiraksi. Toki kaikki riippuu koirasta, että millainen se on. Rescuekoirat eivät kuitenkaan osallistua kansainväliseen kisoihin, mutta muihin ne voivat. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että rescuekoira ei sovi yhtään harrastuksiin. Itse ulkoilutan koiria koiratarhassa ja voin sanoa, että monen koiran kanssa voisin jo lähtee kisailemaan, mutta ennen kun alan kirjoittamaan omista kokemuksista, niin kerron Puolassa todella tunnetun frisbeiliän Joannan ja hänen koirasta Lakista hieman.

Laki oli alussa ongelmallinen koira ja ensimmäiset 4 vuotta uudessa kodissa se oli vain pelkkä sohvaperuna, mutta myöhemmin Joanna alkoikin kokeilla sen kanssa erilaisia koiraharrastuksia, jonka jälkeen hän huomasikin, että Laki osaa olla paljon parempi kuin suurin osa border collieista. Lakin kanssa hän voitti monta frisbeekisaa ja kiitos hänen moni ihminen alkaa uskomaan, että ei se rescuekoira ole mikään huono. Mitä itse videoista näen, niin voin sanoa, että niiden meno on kyllä todella kaunista.




Nytten sitten haluaisin hieman kertoa mun kokemusista koiratarhassa. Ensimmäisenä haluan kertoa mun ensimmäisestä koirasta koiratarhassa, joka oli mun hoivissa. Se oli 4-vuotias iso leonbergimix Alex. Luonteeltaan oikeesti todella mahtava, mutta en olisi ikinä uskonu, että noin isosta koirasta tulisi koskaan hyvä frisbeekoira, mutta Alex näytti minulle, että ei se koiran koko mitenkään vaikuta siihen etteikö siitä voisi tulla hyvä harrastuskoira. Alussa itse vain heitin Alexille palloa, mutta yhtenä päivänä, kun löysin tarhasta frisbeen, niin päätin kokeilla heittää sitä. Itse en ollu mikään hyvä heittämään frisbeetä, joten se frisbee lähti lentämään ihan sivulle ja sen takia Alex sai sen frsibeen kiinni vasta maasta.

Itse myöhemmin päätin ostaa trixien kumisen frisbeen ja aloin sillä treenaamaan. Itse olin niin onnellinen, kun Alex sai ensimmäisen kerran sen frisbeen ilmasta. Sen jälkeen Alex sai jo normaalisti frisbeen kiinni ilmasta ja näytti ihan siltä, kuin se olis sille vain pikku juttu. Itse aloin jo hieman miettimään, että voisin ottaa hänet fribeekilpailuun, missä koiran pitää vain napata se eli ei freestyle. Itse halusin myös tehdä videon Alexista, mutta kun tulin koiratarhalle, niin ihmettelin etten kuullu Alexin haukkumista ja silloin tajusinkin, että se oli adoptoitu.. Valitettavasti sain tietää, että Alex joutui ulkokoiraksi vartioimaan taloa. Harmi, kun en voinu olla sen adoptoimisen aikana, koska olisin sanonut niille omistajille, että Alex on energinen koira, eikä se sovi pihalle vartioimaan taloa.

Alexin jälkeen en olu saanu vielä koiraa, jonka kanssa voisin alkaa kokeilemaan frisbeetä. Itse todella haluaisin, että kaikki koirat koiratarhasta saisivat hyvän kodin, siksi olen alkanut kavereitteni kanssa kokeilemaan erilaisia harrastuksia rescuekoiriemme kanssa, koska kummiskin semmoinen tieto, että kyseinen koira on hyvä jossain harrastuksessa, niin vaikuttaa todella paljon kyseisen koiran kotiin menoon.

kaverin rescuekoira, joka myös löysi kodin kahden vuoden kuluttua

Sen jälkeen, kun Alex adoptoitiin, niin aloin hoitamaan koiratarhassa kaverini 9-vuotiasta labradorimixiä Miszteliä. Misztelin kanssa me alussa vain käveltiin ja pidettiin muuten vain hauskaa. Myöhemmin aloin kokeilemaan hänen kanssa tokoa ja itse ihmettelin etten huomannu aikasemmin, että Misztelissä on ainesta tokokoiraan. Misztel todella nopeasti tajusi tulon ja sivulle menon. Sivulle menoon tällä hetkellä riittää vain sanoa "bok". Seuraaminen meillä myös sujuu hyvin, pitäis vain herkut poistaa seuraamisesta, niin silloin ois hyvä. Itse olen kuitenkin joka kerta ylpeä hänestä. Harmi vaan, että Misztel odottaa jo monta vuotta omaa kotia, eikä se ole vieläkään sitä löytäny. Jos itselläni ei olis Sedittiä, niin olisin jo heti ottanu Misztelin itselleni. Toivottavasti se nytten löytäis sen oman kotinsa. Tässä hieman pientä videoo meidän toisesta tokotreenauksesta. Itse voin sanoa, että toiseksi kerraksi meillä menee hyvin, mutta haluaisin kuulla teiltä, että mitä mun pitäisi korjata :)

Vielä tän postauksen lopuks haluan sanoa, että en käske ihmisten adoptoimaan koiraa harrastuskoiraksi, vaan haluan näyttää, että ei ne rescuekoiratkaan ole mitään tyhjiä päästään.

Missä Luna on?

Luna uudessa sijaiskodissa

Monet ovat varmaankin huomannut, että Lunasta ei oo tullu mitään uutta + "hurtat"-sivulla Luna on viety "Oli sijaiskodissa" osioon. Lunan siis muutti toiseen sijaiskotiin. Me ei sitä päätetty, mutta yhdistys, josta Luna tuli meille. Voin vain sanoa, että jos seuraavan kerran tuun ottamaan koiran sijaiskotiin, niin tuun sen ottamaan koiratarhalta, enkä halua enään sotkeuta noitten adoptioyhdistykien puuhiin, koska nillä on vain rahat mielessä, eikä yhtään koirien tunteet.

Miten Luna päätyi toiseen sijaiskotiin?

Meille soitti tuttava Sylwia, joka on vapaaehtoistyössä Fundacja AST:ssä. Hän sanoi meille, että parin päivän päästä he tulevat ottamaan Lunan toiseen sijaiskotiin. Me kysyttiin sitten, että miksi? Vastaukseksi saatiin, että me ei kuulemma enää pystytty pitämään sitä meillä ja yksi syy oli se, että se ei tuu toimeen Seditin kanssa. Kyllä, ei ne tulleet toistensa kanssa toimeen kotona, mutta ei se ollu meille mikään este siihen, että me sanottiin, että Luna ei voi olla meille siihen asti kun se löytäisi sen oman kotinsa. Jos meillä ois isompi talo, jossa ois iso piha, niin ihan varmasti Luna ois meille jäänyt ikuiseksi. Näyttää siltä, että koko yhdistyksen puheenjohtaja halusi vain saada Lunan Varsovaan..

Luna on jo riittävän pitkää mennyt käsistä käsiin ja nytten se joutui toisen kerran muuttamaan. Me ei valitettavasti voitu päättää, että jääkö se meille sijaiskotiin. Voin vain sanoa, että ihme touhua kyllä noi Puolalaiset yhdistykset tekevät.

Miten Luna sopeutui uuteen sijaiskotiin?

Me soitettiin Varsovaan ja kysyttiin, että miten Lunan matka sujui ja miten hän sopeutui. Meille sanottiin, että kaikki meni todella hyvin ja Luna sopeutui todella hyvin, mutta itse en oikein uskonut moisiin sanoihin. Onneksi Varsovassa asuu äidin ystävä ja hän meni tapaamaan kuukauden päästä sitten Lunaa, mutta kyseinen nainen sanoi, että nytten ei olo oikein sopiva aika, koska Luna on kokonaan auenneissa haavoissa. Kun itse kuulin moisen asian, niin kyllä itseltäni niitä kyyneliä tippui. Miten ihmeessä ne oikein kuukaudessa sai sen koiran moiseen kuntoon, kun se meillä oli kokonaan valkoinen ja iho todella hyvässä kunnossa ja se sai lääkkeitä, jotka auttoivat sitä ja Fundacja AST sanoi, että ne on todella hyviä lääkkeitä ja hyvä, että se saa niitä..

Me saatiin myös tiedoksi, että kyseinen puheenjohtaja sanoi, että me ruokittiin ja aneettiin sille huonoja lääkkeitä ja siksi se on kokonaan haavoissa. No ihme kyllä meillä se yli vuoden oli kokonaan valkoinen, eikä sillä ollut mitään haavoja tai mitään epäilyttävää.. Tossa välissä, mun teki mieli jo mennä eläinsuojeluyhdistykseen sanomaan koko asia. Niitten lääkityksellä koko koira oli jo pilalla kuukaudessa.. Onneks myöhemmin Luna oli jo paremmassa kunnossa. Alla olevat kuvat on otettu sinä päivänä, kun Luna muutti toiseen sijaiskotiin.

Yli kuukauden jälkeen vihdoin meidän ystävä pääsi katsomaan Lunaa. Lunalla oli vielä pieniä jälkiä haavoista, mutta hän näytti jo paremmalta. Perhe, joka on tällä hetkellä Lunan uusi sijaiskoti sanoi sille ystävälle, että Luna melkein kaksi kuukautta ulvoi kotona ikävästä ja hän oli muutenkin todella stressaantunut. Kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja Kasia sanoi, meille että Luna sopeutui todella hyvin uuteen sijaiskotiin, mutta sijaiskodilta me saatiin ihan erilaisia uutisia. Mulla on edelleen ton Kasian viestit facebookissa, missä hän sanoi, että Luna voi todella hyvin sijaiskodissa, eikä se edes kehdannut meille sanoa, että missä kunnossa Luna on. Me annettiin uudelle sijaiskodille Lunan hoito-ohjeet, mutta niin siinä käy, kun ei noudata niitä ohjeita ja myöhemmin itse koira kärsiin noin pienestä asiasta. Noilla puolalaisilla yhdistyksillä näyttää olevan tapana tehdä kaikki omilla tavoilla..

Miten Luna nyt voi?

Nytten kuulemma Luna on jo hyvin sopeutunut uuteen sijaiskotiin ja hänen nahka on jo lääkitetty. Luna silti edelleen etsii kotia, mutta Fundacja AST mainostaa niin harvoin Lunaa, että itse joudun edelleen mainostamaan häntä joka puolella, jopa Suomessa. Luna on jo 6-vuotias, eikä se voi oikeasti edelleen olla koditon, se on jo liikaa elämässä kärsinyt.

Edellisenä vuonna, vielä kun Luna oli meillä ja me alettiin mainostamaan häntä todella paljon ja moni perhe oli myös hänestä kiinnostunut. Me kyseisille perheille annettiin sitten kyseisen yhdistyksen puhelinnumero. Itse ihmettelin, että niin moni ihminen oli Lunasta kiinnostunut, mutta kukaan ei tullut toista kertaa katsomaan Lunaa tai edes adoptoimaan sen. Itse sitten huomasin Fundacja AST:n sivulla, että yli 12 heidän koiraa löysi kodin, eikä ikinä yhdessä kuukaudessa noin monta koiraa oli heillä löytänyt kotia. Asia alkoi mua hieman epäilyttämään ja sainkin tiedoksi ja moni ihminen, jopa eläinlääkärit ja kaikki tuttavat sanoivat, että kyseinen yhdistys tunki heidän muut koirat Lunan paikalle uusiin koteihin. Itselleni ja monelle muulle ihmiselle kyseinen uutinen oli todella surullinen, mutta minkäs sille voit... Toivottavasti nytten Luna löytäis sen pysyvän kodin, koska ei se voi olla koditon loppu elämäänsä.

Kaukana kaupungista osa 3

kaukana kaupungista osa 1
kaukana kaupungista osa 2

Kuudentena päivänä me lokoiltiin rauhassa. Me ei edes jaksettu mennä koirien kanssa aamulenkille, joten me päästettiin ne vaan ulos tekemään omiaan. Tiesin, että Sedit ei mihinkään karkaisi ja jos se jonkun perään menis, niin se tulis takas. Vasta illemmalla alkoi paistaa kiva aurinko ja otin kameran mukaan tontin taakse. Siellä sitten lokoilin hieman Seditin kanssa ja tein jotain outoja räpsyjä mun 18-55 millisellä peruslinssillä.

 Alkoi olla jo hieman kylmä, joten menin huoneeseen vaihtaa äkkiä vaatteet. Illalla pellolla oli kiva pieni sumu. Sedit alkoi kauheesti nuuskimaan koko peltoa, jonka jälkeen se sai jäljen. Kohteen kohdalla se pyöri ja alkoi haukkumaan. Itse pelästyin, että se on kyy, mutta kuulemma siinä tontin seudulla ei oo havaittu yhtäkään kyytä, mutta itse olen nähnyt monta ajettua kyytä tiellä. Itse panikoin, että se ois kyy, joten juoksin äkkiä kohteen luo, mutta onneksi se oli vain pieni siili. Olen silti ylpeä Seditistä, ettei se alkanu koskemaan sitä tassuilla tai millään, vaan oli hyvällä etäisyydellä ja antoi merkin, että siellä on jotain :)

Siinä me sitten koko ilta vietettiin kuvien ottamisen parissa, jonka jälkeen me palattiin, koska halusin nähdä CSI Miamin. Koirat oli ruokittu ja ne meni nukkumaan, joten me mentiin sitten Alicjan kanssa katsomaan CSIaita. Sen loputtua menin peseytymään ja palattuani huoneeseen sain melkein sydänkohtauksen...Nimittäin telkassa juuri siinä kohtaa, kun minä käännyin telkaa kohti, joku hakkasi kirveellä pään poikki ihmiseltä. Itse tykkään kauhuelokuvista, mutta toi tuli niin äkkiä, että ite pelästyin hieman :D

Seitsemäntenä päivänä eli viikko oli jo kulunut. Olin jo kaverin ja hurttien kanssa jaloilla jo seitsemältä, koska meidän piti mennä kauppaan ostaa leipää. Aamulla oli aika pilvinen sää, muttei satanut, joten ei me otettu kauppaan mukaan sateenvarjoa. Matkalla kaupaan......alkoi sataa...Me sitten äkkiä yritettiin löytää suojaa ja alettiin juosta kauppaa kohti. Tien varrella oli kuitenkin kirkko, jonka suojiin me juostiin. Siellä kirkon alla me istuttiin noin kymmenen minuuttia. Yht äkkiä Alicja sanoi "kato tuolla on peura!!". Mä itse katsoin tien suuntaan ja siellä menikin sitten iso saksanhirvi naaras. Koirat vaan katsoivat, eikä ne näyttänyt isompaa kiinnostusta.

Sateen jälkeen me jatkettiin matkaamme kauppaan. Kaupassa me ostettiin kaikki tarvittavat ja palattiin kotiin. Illalla oli oikein kunnon sumu pellolla, joten oli pakko tehdä pieniä muistokuvia Seditistä pellolla. Kuvauksien jälkeen Sedit nuuski ja itse näin vain pienen palan Sedittiä, mutta kutsutessa se tuli aina takaisin. Tolaa taas kiinnosti vain myyrien metsästäminen. Ei me oikeen muuta kivaa sinä päivänä taitu tehdä, mutta ison peuran näkeminen oli kivaa piristystä, vaikka silloin mulla ei ollutkaan kameraa mukana, harmi.

löydä koira

Kahdeksantena päivänä olikin jo aurinkoista ja Sedit vietti aamun parvekkeella. Itse menin katsomaan, että miten se siellä parvekkeella voi ja koskin sitä. Herranjestas kuinka kuuma se oli. Mä jo luulin, että se kohta saa lämpöhalvauksen, mutta Sedit ei edes läähättänyt. Me alettiin Alicjan kanssa syömään aamupalaa. Koirat heti tulivat meidän luo. Aamupalan jälkeen koirat olivat pienellä aamulenkillä, mutta muuten ne koko päivän löhöilivät ulkona.

 Illalla oli niin lämmintä, että me mentiin parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja. Melkein koko ajan näin tähdenlentoja. Jotkut olivat semmosia pitkiä ja toiset lyhyitä. Itselläni oli huoneessa valo päällä ja parveke auki, joten iltalöhöilyn jälkeen huomasinkin, että mun huone on joku ihmeen ötökkäviidakko. Joka puolella oli yöperhosia ja kaikenmaailman ötököitä. Sinnä mä sit tunnin ajan metsästin niitä ja heitin ulos, mutta silti suuri osa niistä jäi, mutta aamulla ne kaikki menivät sitten parvekkeen kautta ulos. Koko yön ja aamun kuitenkin iso syreenikiitäjä päätti nukkua mun vierellä koko yön. Se ei yrittänyt minnekkään karvaikka ja pysyi hyvin mun käsissä. Aamulla sitten päätin ottaa tilaisuuden haltuun ja otin pari kuvaa siitä syreenikiitäjästä ja pistin sen jopa Seditin tassulle ja voin sanoa, että Seditin tassu ja syreenikiitäjä näyttävät hienolta yhdessä. Mitäs mieltä te olette?

Kaukana kaupungista osa 2

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin kertoa vielä teille yhden kivan seikkailun toisesta päivästä Bieszczadeissa. Valitettavasti edellisestä postauksesta olisi tullut liian pitkä, joten jatketaan toisella osalla. Ennen nukkumaan menoa, Alicjan kamu Maciej tuli meille kylään. Me siinä sit tutustuttiin, jonka jälkeen oli hieno auringonlasku, että päätin sit sanoa, et nyt meidän on ihan pakko mennä tonne ylös niitylle tekemään kuvia.

Siinä me sit pitkin niittyjä ja polkuja mentiin ylös. Saavuttuamme paikalle, päätettiin vielä mennä katsomaan yhdelle pienelle niitylle. Riitti vain yksi askel kyseiselle niitylle ja heti jostain pusikosta hyppäsi kaksi kettua, jotka juoksi sen pellon yli. Sedit myöhäsenä meni niitten perään, mutta kun sanoin "STOP", niin se jarrutti ja alkoi haistamaan koko niittyä. Alicjan kanssa me sitten hieman kinasteltiin siitä, että ne oli ihan varmasti kettuja, koska Ala oli sitä mieltä, että ne oli ihan varmasti oravia. Kiva tietää, että oravat näyttävät ketulta ja ovat niin isoja :D Sen jälkeen oli aika asetella Sedit meidän ensimmäiselle niitylle poseeraamaan....

Yksi iso plussa oli se, että se aurinko teki niin hienot värit kuviin ja antoi hienoa valoa, että ei mun kuvia tarvinnut paljoo muokata. Sedit alussa oli todella iloinen poseeraamisesta. Mä päätin hieman kiusata poikaa ja pistin sen pään päälle kukan. Onneksi Sedit oli alussa niin iloinen, että se pääsi luonnon helmaan, ettei se välittänyt siitä kukasta ja sain pari kivaa kuvaa. Kyllä se sit nopeasti hoksas, että nyt sillä on jotain outoa päässä ja ravisti sen pois. Samoin tuli pitkästä aikaa myös testailtua kittilinssiä eli 18-55mm ja minusta noin lelumainen linssi sai myös aikaan kivaa jälkeä :)

vasen on otettu 18-55mm

Kukkasession jälkeen asetin Seditin pienen polun viereen ja aloin ottamaan kuvia. Sedit tällä kertaa ei maltannut poseerata ja jouduin ehkä pari kertaa laittamaan sen istumaan ja sitten se itse meni maahan. Sit kun se jakso edes sen paritoista sekuntia olemaan paikalla, niin minä sitten aloin kiertelemään pitkin maata, että saisin hyvän kuvan, kivasta kuvakulmasta. Hieman venyttelyä siinä sitten tuli.

Koko kuvaussession jälkeen, minä menin Seditin kanssa hieman pienelle niittykävelylle ja Ala jäin Maciekim kanssa juttelemaan jotain. Alkoi jo kuitenkin nopeasti saapumaan ilta, joten me päätettiin mennä kotiin, koska villisiat ja peurat kohta olisivat jo meidän perässä :D

Kolmantena päivänä Alicjan vanhemmat menivät sitten kotiin ja me saatiin olla kaksistaan koirien kanssa ja jouduttiin kaikki tekemään itse. Valitettavasti se maanantai ei ollut mitenkään aurinkoinen, vaan hieman sateinen, joten ei me oikeen mitään tehty. Aamulla mä soin kaks tostii ja leivän nutellan kanssa, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen me päätettiin lukea kirjaa, kun kello oli jo hieman yli kaksitoista ja siinä samalla juotiin kahvii. Voin sanoa, että Bieszczadeissa mä luin melkein koko kirjan ja kotona oon aina sillee, et nyt pitäis alkaa lukea sitä kirjaa, mut sit se jää aina unohtumaan. Sen takia olinkin iloinen, että nyt pääsin oikein kunnolla lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Koirat taas olivat hieman pihassa, ja sit ne tuli kotiin lepäämään.

Lueskelun jälkeen me päätettiin mennä koirien kanssa monen kilometrin lenkille jonnekki paikkaan, jossa sitten loppui tie. Käveltiin kaupan ohi seudulle, jossa oli paljon koiria ja kanoja. Sen jälkeen me nähtiin lampaita, mutta ei tota yhtään kiinnostanut mitkään villapaidat. Tuli myös hieman käveltyä metsässä, jonka jälkeen me palattiin kotiin. Jos ei lasketa koirien haukuntaa, niin voin sanoa, että koko paikka ois joku syrjä paikka, jossa ei ole yhtäkään ihmistä. Ehkä kerran, vain yksi auto ajoi meidän ohi, mutta muuten tiellä oli hiljaista.

Kotiin saavuttua me päätettiin mennä katsomaan telkkaa. Tola tuli sitten sängylle meidän viereen ja Sedit myös halusi tulla, mutta Tola näytteli hampaita, mutta parin pinnistykset jälkeen pikku riiviö antoi jätin tulla meidän keskelle lepäämään ja katsomaan telkkaa. Siinä ne sitten nukkuivat vierekkäin. Vähän ajan kuluttua Seditllä oli kuuma, joten se sitten änkesi pienelle tuolille nukkumaan. Me siinä välillä tehtiin meille päivällinen/illallinen, joka me sitten syötiin. Myöhemmin alkoi jo sitten ilta saapua, joten me mentiin nukkumaan ja odottelemaan seuraavan päivän uusia seikkailuja.

Sedit huoneessani

Neljäntenä päivänä satoi myös hieman vettä, joten ei me oikeen mitään tehty ja luettiin taas kirjaa ja oltiin koirien kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen ne sitten meni talon taakse tekemään omia puuhiaan.

Noin viiden aikaa alkoi sitten aurinko pilkistää, joten me mentiin lenkille uuteen paikkaan, jonka kuitenkin Alicja tietää, kun hän joka vuosi on Bieszczadeissa aina lomalla. Siinä me sit lenkkeiltiin, jonka jälkeen alettiin Alan kanssa tekemään omia puuhia ja molemmat koirat sitten yrittivät saalistaa myyrän. Sedit kuten aina yritti pyydystää myyriä omalla kettutavalla, mutta ei se yhtään myyrää saanut, vaikkaa se kuunteli, et missä ne menee ja kaveli kuoppia.

Saavuttua illalla kotiin, Tola oli sitä mieltä, että Sedit ei saa tulla hänen alueelle ja hieman näykkäisi mun hurttaa, mutta myöhemmin ne oli taas kaveruksia :D Ilalla me mentiin katsomaan CSI:ta ja koirat joutuivat olemaan ovien takana, koska talon omistaja sanoi meille, ettei ne koirat ois siellä huoneessa, koska niistä lähtee hieman karvaa ja kahden viikon päästä sit Alan vanhemmat tulisivat sinne ja hän haluaa, että se huone olisi siisti. Koirat olivat sitten ovien takana hieman, mutta Tola koko ajan raapi ovia ja halusi tulla meidän luo. Sedit ei taas halunnut tulla sinne. Päätettiin, et kai ne koirat siellä voivat olla, koska kuitenkin me imuroidaan koko pienkämppä :D

Sedit illalla parvekkeella

Viidentenä päivänä oli myös aika huono keli, joten me tehtiin pari lenkkiä ja oltiin pelaamassa pihalla sulkapalloa ja koirat nuuskivat talon isännän mitteliä. Noin 22:00 me lopetettiin katsomaan taas noita kriminaalisarjoja, koska molemmat koirat menivät parvekkeelle haukkumaan. Me mentiin sitten siinä perässä katsomaan, et mitä on kyseessä. Kuultiin sitten kuinka kaikki koirat siellä alueella, missä me asuttiin haukkuivat, samoin jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa. En tiedä oliko tää joku kokous, mutta täysikuu ainaskin oli ja ehkä siksi, koska Sedit aina täysikuuna on semmonen levoton ja erilainen. Käyttäytyykö teillä koirat oudosti aina täysikuun aikaan?

Sen jälkeen, kun koirien haukunnat loppuivat me katseltiin Alan kanssa tähdenlentoja. Itse en oo ikinä nähnyt niin monta tähdenlentoa noin lyhyessä ajassa. Ulkona ei ollut mitenkään kylmä, vaan ihan sopivan lämmintä ja siellä me sit hieman levättiin ja mentiin sitten omille sängyilemme nukkumaan ja Sedit kuten aina änkesi mun viereen, tietty peiton alle :D

Koiratarhan adoptointitapahtuma

Sunnuntaina Krakovan koiratarhassa oli yksi tapahtuma, jossa näytettiin erilaisia koiria adoptoitavaksi, samoin Hittdog esitti pari tokonäytöstä + tuttavani oli siellä myymässä herkullisia herkkuja koirille. Itse halusin mennä sinne sen takia, että me voitais mainostaa hieman Lunaa. Jo lauantai iltana latasin kameran kaksi akkua täyteen, koska jos toisesta loppuis akku, niin ois sitten toinen varana. Itse en oo ollut ikinä Puolan koiratarhassa, koska oon pelänny sitä, et en ois psyykkisesti kestäny sitä, kun näen monta sataa koiraa häkeissä ja niitten surulliset ilmeet, mutta tänään sitten päätin, että menen katsomaan sinne niitä kodittomia koiria.

Aamulla heräsin jo seitsemän aikaa ja aloin pakkaamaan kaikki tarpeelliset tavarat reppuun. Soitin vielä kaverille (kellä on myös amstaffi sijaiskodissa, mutta jo pysyvästi) ja pyysin, että voisiko hän ottaa Lunalle yhden pannan, jossa lukee "szukam domu" eli " etsin kotia" ja kysyin myös häneltä, että voitaisko me ottaa se panta lainaks niin kauan, kunnes Luna ei löydä pysyvää kotia. Onneksi hän sitten suostui :) Kymmenen maissa me lähdettiin jo hurttien kanssa ulos odottamaan raitiovaunua ja ehdittiin just ja just  paikalle. Siinä me sit 15 minuuttia ajeltiin, jonka jälkeen me mentiin bussilla sitten jo paikan päälle. Me oltiin paikalla tasan 11:00, joten koko tapahtuma alkoi vasta.

kaverin rescueamstaffi

Ensimmäisenä mä menin ostaa todella kivan paidan, jonka jälkeen menin  juttelemaan kavereitten kanssa. Sedit käyttäytyi koko tapahtuman aikana todella mallikkaasti, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa muitten koirien kanssa. Itse kyllä alussa hieman pelkäsin ottaa Sedit mukaan, koska se ois voinu luulla, että me viedään se takas koiratarhaan, mutta se luottaa jo niin paljon muhun, että se ei ollu yhtään stressaantunu :) Luna myös käyttäytyi kivasti, mutta sitä enemmän kiinnosti ihmisten rapsutukset, kuin koirat.

Alussa katsomon edessä näytettiin paljon koiria adoptoitavaksi ja sen jälkeen oli hieman vapaata aikaa. Pari ihmistä jutteli äidin kannsa Lunasta, että he olisivat kiinnostuneita Lunasta, joten kahdelle parille tuli annettua phelinnumero, mutta kukaan ei ole vielä soittanu, mutta antaa nytten ihmisten hieman miettiä, koska amstaffi ei sovi ihan jokaiselle ihmiselle, vaikka Luna onkin ongelmaton koira.

Itse myös juttelin äidin kanssa sen koiratarhan puheenjohtajan kanssa (jonka äiti tuntee hyvin) siitä, että voisinko mä tehdä siellä koiratarhassa vapaaehtoistyötä esim. puuhastella koirien ja kissojen kanssa, taluttaa koiria ja siivota niiden häkkejä. Vaikka ikäraja olikin 16, niin minulle annettiin lupa. Täytin kaikki tarvittavat paperit, mutta maanantaina mun pitäisi vielä viedä oma kuva sinne, niin ne voivat vasta silloin tehdä mulle ID-kortin. Kesäkuussa mulla ois sitten koulutus, jonka jälkeen vasta voin tehdä siellä työtä. Sais tää aika mennä nopeammin :D

Myöhemmin, kun kaikki koirat oli esitetty, niin Hitt Dog tuli näyttämään pari tokonäytöstä omilla rescue ja ei rescuekoirilla. Itse ihastuin täysin yhteen valkoiseenpaimenkoiraan. Sillä oli niin ihana runko, turkki ja ne liikkeet olivat ihanan elegantit. Itse näytöksen lopussa päätin mennä katsomaan ulkotarhoissa olevia koiria ja jätin Seditin aitaan kiinni siksi aikaa. Itselläni oli tarkoitus ottaa seuraavaksi koiraksi kasvattajalta otettu koira, mutt koiratarhassa käynti sitten muutti suunnitelmani.

Kun näin jo heti ensimmäisen koiran, niin mun teki jo ottaa se kotiin, mutta meillä on Luna, jonka pitää ensimmäisenä löytää koti, joten vasta sitten voidaan alkaa mietiskelemään sen toisen koiran hankintaan. Niitten koirien ilmeet oli niin surullisia, että jokainen teistä varmaan olisi jo heti ottanu jonkun koiran sieltä. Siellä koiratarhalla oli kyllä niin paljon eri rotuisia ja seropeja, että jokainen olisi varmasti löytäny sieltä sopivan koiran itselleen. Itse ihastuin täysin yhteen huskyyn, mutta mulla ei oo tilaa ja aikaa huskylle, joten semmonen ei ois voinu tulla meillä. Myöhemmin menin katsomaan vähän pienempiä koiria ja siellä mun sydänmen valloitti ihana bluemerle koira ja pari muuta koiraa.

Karmeinta oli se, että huomasin niistä koirista, että ne olivat jo heti valmiita lähtemään mun mukaan. Jos mulla ois varaa ja tilaa, niin varmaan ne kaikki ois tullu mun mukana kotiin. Olin siellä koiratarhassa katsomassa niitä koiria ehkä puolisentuntia, mutta kyyneleet alkoivat jo valua mun silmistä, joten lähdin pois. Toivottavasti sen koulutuksen jälkeen pääsen hoitamaan niitä ihania elukoita siellä :)