Pitkä tarina sai onnellisen lopun

Nyt voin jo sanoa, että Lunan pitkä tarina on saanu onnellisen lopun. Lunan uusi sijaiskoti päätti nimittäin adoptoida sen. Itse tiesin, että Luna jää heille, mutta odotin silti sitä tietoa, missä he sanovat, että Luna jää heille ikuisesti. Luna on sen verran mahtava amstaffi, että siihen voi rakastua ensisilmäyksellä. Itse olen niin onnellinen, että Luna voi nytten maistaa vielä monta vuotta sitä oikeeta koiran elämää lämpimässä kodissa :) Voi olla, että tän vuoden loppupuolella me mennään katsomaan miten tyttö voi, mutta itse kuitenkin haluan, että Luna sitoutuisi paremmin uuteen kotiin, ettei kävisi niin, että meidän tapaamisen jälkeen Luna ei alkais haukkumaan surusta, koska Luna kuitenkin oli meillä yli vuoden ajan. Vielä lopuksi haluan lisätä, että Luna näyttää nytten paljon paremmalta ja onnellisemmalta koiralta, kuin 20kk sitten.

Missä Luna on?

Luna uudessa sijaiskodissa

Monet ovat varmaankin huomannut, että Lunasta ei oo tullu mitään uutta + "hurtat"-sivulla Luna on viety "Oli sijaiskodissa" osioon. Lunan siis muutti toiseen sijaiskotiin. Me ei sitä päätetty, mutta yhdistys, josta Luna tuli meille. Voin vain sanoa, että jos seuraavan kerran tuun ottamaan koiran sijaiskotiin, niin tuun sen ottamaan koiratarhalta, enkä halua enään sotkeuta noitten adoptioyhdistykien puuhiin, koska nillä on vain rahat mielessä, eikä yhtään koirien tunteet.

Miten Luna päätyi toiseen sijaiskotiin?

Meille soitti tuttava Sylwia, joka on vapaaehtoistyössä Fundacja AST:ssä. Hän sanoi meille, että parin päivän päästä he tulevat ottamaan Lunan toiseen sijaiskotiin. Me kysyttiin sitten, että miksi? Vastaukseksi saatiin, että me ei kuulemma enää pystytty pitämään sitä meillä ja yksi syy oli se, että se ei tuu toimeen Seditin kanssa. Kyllä, ei ne tulleet toistensa kanssa toimeen kotona, mutta ei se ollu meille mikään este siihen, että me sanottiin, että Luna ei voi olla meille siihen asti kun se löytäisi sen oman kotinsa. Jos meillä ois isompi talo, jossa ois iso piha, niin ihan varmasti Luna ois meille jäänyt ikuiseksi. Näyttää siltä, että koko yhdistyksen puheenjohtaja halusi vain saada Lunan Varsovaan..

Luna on jo riittävän pitkää mennyt käsistä käsiin ja nytten se joutui toisen kerran muuttamaan. Me ei valitettavasti voitu päättää, että jääkö se meille sijaiskotiin. Voin vain sanoa, että ihme touhua kyllä noi Puolalaiset yhdistykset tekevät.

Miten Luna sopeutui uuteen sijaiskotiin?

Me soitettiin Varsovaan ja kysyttiin, että miten Lunan matka sujui ja miten hän sopeutui. Meille sanottiin, että kaikki meni todella hyvin ja Luna sopeutui todella hyvin, mutta itse en oikein uskonut moisiin sanoihin. Onneksi Varsovassa asuu äidin ystävä ja hän meni tapaamaan kuukauden päästä sitten Lunaa, mutta kyseinen nainen sanoi, että nytten ei olo oikein sopiva aika, koska Luna on kokonaan auenneissa haavoissa. Kun itse kuulin moisen asian, niin kyllä itseltäni niitä kyyneliä tippui. Miten ihmeessä ne oikein kuukaudessa sai sen koiran moiseen kuntoon, kun se meillä oli kokonaan valkoinen ja iho todella hyvässä kunnossa ja se sai lääkkeitä, jotka auttoivat sitä ja Fundacja AST sanoi, että ne on todella hyviä lääkkeitä ja hyvä, että se saa niitä..

Me saatiin myös tiedoksi, että kyseinen puheenjohtaja sanoi, että me ruokittiin ja aneettiin sille huonoja lääkkeitä ja siksi se on kokonaan haavoissa. No ihme kyllä meillä se yli vuoden oli kokonaan valkoinen, eikä sillä ollut mitään haavoja tai mitään epäilyttävää.. Tossa välissä, mun teki mieli jo mennä eläinsuojeluyhdistykseen sanomaan koko asia. Niitten lääkityksellä koko koira oli jo pilalla kuukaudessa.. Onneks myöhemmin Luna oli jo paremmassa kunnossa. Alla olevat kuvat on otettu sinä päivänä, kun Luna muutti toiseen sijaiskotiin.

Yli kuukauden jälkeen vihdoin meidän ystävä pääsi katsomaan Lunaa. Lunalla oli vielä pieniä jälkiä haavoista, mutta hän näytti jo paremmalta. Perhe, joka on tällä hetkellä Lunan uusi sijaiskoti sanoi sille ystävälle, että Luna melkein kaksi kuukautta ulvoi kotona ikävästä ja hän oli muutenkin todella stressaantunut. Kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja Kasia sanoi, meille että Luna sopeutui todella hyvin uuteen sijaiskotiin, mutta sijaiskodilta me saatiin ihan erilaisia uutisia. Mulla on edelleen ton Kasian viestit facebookissa, missä hän sanoi, että Luna voi todella hyvin sijaiskodissa, eikä se edes kehdannut meille sanoa, että missä kunnossa Luna on. Me annettiin uudelle sijaiskodille Lunan hoito-ohjeet, mutta niin siinä käy, kun ei noudata niitä ohjeita ja myöhemmin itse koira kärsiin noin pienestä asiasta. Noilla puolalaisilla yhdistyksillä näyttää olevan tapana tehdä kaikki omilla tavoilla..

Miten Luna nyt voi?

Nytten kuulemma Luna on jo hyvin sopeutunut uuteen sijaiskotiin ja hänen nahka on jo lääkitetty. Luna silti edelleen etsii kotia, mutta Fundacja AST mainostaa niin harvoin Lunaa, että itse joudun edelleen mainostamaan häntä joka puolella, jopa Suomessa. Luna on jo 6-vuotias, eikä se voi oikeasti edelleen olla koditon, se on jo liikaa elämässä kärsinyt.

Edellisenä vuonna, vielä kun Luna oli meillä ja me alettiin mainostamaan häntä todella paljon ja moni perhe oli myös hänestä kiinnostunut. Me kyseisille perheille annettiin sitten kyseisen yhdistyksen puhelinnumero. Itse ihmettelin, että niin moni ihminen oli Lunasta kiinnostunut, mutta kukaan ei tullut toista kertaa katsomaan Lunaa tai edes adoptoimaan sen. Itse sitten huomasin Fundacja AST:n sivulla, että yli 12 heidän koiraa löysi kodin, eikä ikinä yhdessä kuukaudessa noin monta koiraa oli heillä löytänyt kotia. Asia alkoi mua hieman epäilyttämään ja sainkin tiedoksi ja moni ihminen, jopa eläinlääkärit ja kaikki tuttavat sanoivat, että kyseinen yhdistys tunki heidän muut koirat Lunan paikalle uusiin koteihin. Itselleni ja monelle muulle ihmiselle kyseinen uutinen oli todella surullinen, mutta minkäs sille voit... Toivottavasti nytten Luna löytäis sen pysyvän kodin, koska ei se voi olla koditon loppu elämäänsä.

Bullien keskellä

Me oltiin tossa Lunan kanssa noin kolme viikkoa sitten jo viidennen kerran bullimiitissä. Jos teitä kiinnostaa tietää, et mikä ihme se on, niin klikatkaa TÄSTÄ. Me ollaan jo pari bullimiittiä missattu, kun kyseiset miitit olivat jossain ihme paikassa, johon ei oikeen raitiovaunu tai bussi kulkenut.

Paikalle saapui noin 10 koiraa ja olin ihmettynyt, et niin vähän koiria oli paikalla, mutta kai noi helteet sitten olivat iso esto monille muille. Itse myös en oikeen tiennyt, et menisinkö sinne vai en, mutta päätin että menen, koska Luna ei oo ollut pitkään aikaan bullimiitissä :) Ennen kaikkien kokoutumista, me mentiin Lunan kanssa hieman koirapuistoon tutkailemaan. Luna ei oikeen ollut halukas olemaan koirapuistossa, koska heti kun päästin sen hihnasta irti, niin se meni istumaan portin viereen. Silloin kun kaikki ihmiset ja koirat olivat, paikalla niin meidän miitti oli voinut alkaa. En ala meidän miittiä tässä kertomaan, vaan annan teille videon, josta voitte nähdä, et mitä me tehtiin. Älkää välittäkö kaverini puheista (jotka koskevat sitä, et miten nämä bullimiitit alkoivat), vaan katselkaa koiria ja niiden temmellyksiä :) Lunasta otin pari erillistä kuvaa, mut ne kuvat jätän sitten erilliseen postaukseen Lunan kuulumisista, kera videon. Tästä voitten nähdä mun ottamia kuvia muista bullimiitin koirista.

Kuntosalilla

Keskiviikkona menin Lunan kanssa kuntosalille. Joku tässä vaiheessa voi jo miettiä, että teini menee koiran kanssa kuntosalille treenaamaan, mutta me mentiin Lunan kanssa kuntosalille ihan toisessa merkityksessä. Tiistaina meille soitti Sylwia, joka oli monessa bullimiitissä ja teki meille pienen tarkastuksen kotona, ennen kun Luna tuli meille sijaiskotiin. Kuitenkin hän soitti meille ja kysyi, että onko mulla keskiviikko vapaa. Nimittäin keskiviikkona Iza Lyson Arts halusi tehdä kuvaussessionin kotia etsivälle koiralle Torkalle ja meidän sijaiskotilaiselle Lunalle. Sanoin, että mulla ei ollut yhtään mitään menoa keskiviikkona ja sovittiin sitten siinä se sopiva tapaamisaika. Itse olen jo jonkun aikaa sitten halunnut tavata Iza Lysonin, nimittäin hän tekee minusta todella kivoja kuvia ja vihdoin keskiviikkona pääsin häntä tapaamaan ♥ 

Keskiviikkona sitten meitä piti tulla hakee yksi tuttu bullimiiteistä, Ania. Itse otin kaikki tarpeelliset kamat mukaan kuten namit, huivi ja kuonopanta. Siinä sit menin odottaa meidän sovittuun tapaamispaikkaan, lasten hiekkalaatikon vierelle. Ania sitten parin minuutin päästä soitti, että missä me ollaan ja sanoin, että me odotetaan koko ajan siinä hiekkalaatikon vieressä. Ania sanoi sitten, että hän myös odottaa hiekkalaatikon vieressä. Siinä sitten molemmat taidettiin hieman ihmetellä, mutta itse sitten hoksasin, että 400m päässä on vielä toinen hiekkalaatikko, joten itse sitten astelin sinne ja siellähän Ania odottelikin. Luna oli ihan onnessaan ja heilutteli häntäänsä. Autossa sitten odotteli meitä Anian poikaystävä. Me hypättiin sitten takapenkeille ja Luna oli oikein innoissaan, että hän pääsee taas autoajelulle. Siinä samalla hän myös alkoi tapapenkistä nuolemaan Anian poikaystävän kasvoja. Samalla myös Ania päätti ottaa pari selfietä Lunan kanssa ja todella kivoja niistä tulikin.

Paikalle saavuttua meitä vastaan olikin Sylwia ja Luna oli taas taivaassa, kun hän taas näki tutun kasvon. Siinä me sit mentiin kuntosalille ja siellä meitä vastaan olikin jo yksi toinen tuttava Paulina ja tietty Iza, sekä joku lapsi ja sen isä, joka omistaa sen kuntosalin + tietty amstaffimix Torka, joka odottaa pysyvää kotia. Itse hieman pelkäsin, että Torka voisi hyökätä Lunan kimppuun, koska Torkan tiedoissa lukee, että se ei oikeen hyvin tuu toimeen koirien kanssa ja eikä se kuntosalikaan ollut oikein mikään paras paikka tapaamiselle, koska taustalla soi musiikki ja olin ihmisiä. Luna sitten kiltisti lähestyi kaveria vasten ja minun ja muitten yllätykseksi Torka kääntyi sivuttain (mikä on hyvä merkki) ja myöhemmin ne alkoivat nuuskimaan ilman mitään kähinää. Itse en olisi Torkan nähtyä edes uskonut siihen, että se olisi ollut aggressiivinen muita koiria kohtaan. Siinä samalla itse sitten tervehdin Izan ja muitten kanssa.

Siinä me sitten hieman mietiskeltiin, et minkälaisia kuvia noista rakeista vois ottaa. Izalla oli todella paljon kivoja ideoita, joihin edes minä en olisi ikinä päätynyt. Alussa Luna oli todella hiljaa, mutta kun se haistoi Torkan namit ja oli sitä mieltä, että kaverilla on paljon herkullisimmat namit, niin sitten alkoi kauhee haukkuminen namin perään. Torka oli onneksi ihan rauhallinen, eikä välittäny tosta riiviöstä pätkääkään. Siinä sit Sylwia yritti rauhoittaa Lunaa, mutta namit olivat liian herkullisia. Onneksi parissa kohtaa Luna pysyi ehkä pari sekuntia hiljaa ja Iza sai ihan kivoja kuvia aikaan. Minusta kaikista onnistuneimmat kuvat olivat Torkasta, koska hän pysyi ainakin hiljaa verrattuna tohon valkoiseen sammakkoon.

Sen jälkeen, kun Iza otti pari kivaa Lunasta, niin hän alkoi sitten ottamaan taas Torkasta kuvia, jonka jälkeen me asetettiin koirat sitten oikeisiin paikkoihin ja sitten alettiin ottamaan yhteiskuvia. Torka pysyi todella nätisti ja hiljaa paikalla, mutta Luna taas alkoi haukkumaan ja välillä se jopa karkaili paikaltaan, mutta itse en olisi ikinä uskonut, että Iza olisi edes näin hyviä kuvia saanut, kuten tässä postauksessa. 

Yhteiskuvien jälkeen Iza jatkoi yksittäiskuvien ottoa renkailla ja köydellä. Torka laittoi todella nätisti pään renkaaseen, mutta Luna vain haukku tai katseli renkaan toiselta puolelta kameraan hieman. Siinä sit Iza halusi ottaa köysikuvan Lunasta, mutta Luna päätti sitten leikkiä köyden kanssa alussa ihan kiltisti, jonka jälkeen se alkoi repimään sitä, mutta käskystä se sitten päästi irti. Me mentiin hieman rauhoittamaan Lunaa sivummalle ja annettiin jopa sille vettä. Viimeiseksi me otettiin vielä pari yhteiskuvaa rakeista laatikkojen päällä.

Paluumatka meillä meni todella rauhallisesti Lunan kanssa, kun toinen nukku takapenkeissä kuin lätty. Enemmän kuvia Lunasta ja Torkasta löydätte TÄÄLTÄ.

minun lempikuva Lunasta

Luukku 9: Luna barffaaja

tämä määrä hevosenlihaa riittää Lunalle noin 10 päiväks

Lunalle on sen verran paljon allergioita, että me päätettiin aloittamaan Lunan kanssa barffaaminen. Kuivanappuloista sille sopii vain 2-3 wolfsblutin kuivanappulasäkkiä, jotka maksavat yli 200zl. Samoin Lunalle tuli tilattua pari märkäruokapurkkia, jossa yhdessä on 100% kengurun lihaa ja yksi semmoinen purkki maksaa 2 euroa, samoin se sai pari muuta toista purkkia, joissa on 100% lampaan tai puhvelinlihaa.

Luna tällä hetkellä saa joka päivä ruuaksi wolfsblutin kuivanappuloita, jossa on perunaa ja hevosen lihaa. Siihen se sitten saa muusattuja vihanneksia (kurpitsa, porkkana, parsakaali ja välillä punajuuri ) ja keitettyä hevosen sydäntä ja välillä kieltä. Jälkiruuaksi hän taas saa ihan raakaa hevosenlihaa, jossa on luuta mukana.

Mitä Luna voi syödä?

• hevosenlihaa
• kengurunlihaa
• peuranlihaa(ehkä, ei ole testattu)
• puhvelinlihaa, biisoninlihaa(ehkä, ei ole testattu)
• kamelinlihaa
• lampaanlihaa
• jäniksenlihaa
• vihanneksia(kaikki vihannekset)
• hedelmiä(kaikki hedelmät)
• marjoja(kaikki marjat)

Enempää en kyllä muista, mutta tuossa taisi olla kaikki, mitä se saa syödä. Kaikille muille lihoille, viljoille, sienille, pähkinöille se on allerginen. Punkkikarkotteista se ei ole allerginen yhdelle karkotteelle, muille se on, parille lääkkeille ja monelle antibiootille se on allerginen, enkä kyllä enempää muista, kun koko kolme sivua paperia oli lueteltu, että mille se on allerginen. Joten mun oli kyllä helpointa luetella, että mitä se saa syödä. Kauhee allergikko kaunotar Luna on, mutta kokonaan valkoiset koirat ovat yleensä allergikkoja. Toivottavasti joku nyt haluaisi ton adoptoida.

Luna on jo alkanut barffauksen pari viikkoa sitten ja neidille todella hyvin maistuu raaka liha, jossa on myös luu mukana, mutta eniten Luna tykkää hevosen hännästä. Meillä on onneksi 100m päässä kodista todella hyvä kauppa, missä on pelkkää hevosenlihaa, joten välillä me saadaan ihan ilmaiseksi jotain luita Lunalle purtavaksi. Kyllä se aito luu paremmin putsaa noita hampaita, kuin joku pedigree, jossa suurin osa on pelkkää viljaa.

Luna käyttäytyy todella hyvin ruuan suhteen, koska hän antaa ottaa ruuan tai luun itseltään, ilman murinaa, eikä se yhtään reagoi siihen jos joku sitä silittää, vaikka se pureskelisikin luuta. Aivan mahtava pakkaus Luna on ja todella nopeasti tyttö oppii kyllä, mutta Luna ei tuu jäämään meille pysyvästi. Sitten, kun joku haluaa adoptoida sen, niin se lähtee sitten uuteen pysyvään kotiin, koska ei Sedit koko elämäänsä voi kahdessa huoneessa asustaa, koska Luna ei sitten millään siedä Sedittiä, vaikka monta kertaa ollaan kokeiltu eri keinoilla. Voi olla kuiteskin, että hän voi mennä kotiin, jossa on vaaleampi ja pienempi koira, koska vaaleitten koirien kanssa se tulee hyvin juttuun ja tykkää niitten kanssa leikkiä.

Bullien miitti

Sunnuntaina me osallistuttiin Lunan kanssa bulli-tyyppisten koirien lenkille. Sedit jäi kotiin, koska sillä on vieläkin se kurkkutulehdus, eikä se saa kauheesti rasittua ja Sedit liikaa stressaisi niin isossa laumassa. Kyseiselle lenkille meidät kutsui yksi Sylwia, joka on töissä siellä amstaffien rescueyhdistyksessä, mistä Luna tuli meille sijaiskotiin. Sylwialla on myös kaksi rescue amstaffia kotona, joista vain yksi amstaffi Negra tuli lenkille.

Aamulla kymmenen maissa me pakattiin pieni reppu täyteen kaikkea kamaa ja sen jälkeen me lähdettiin odottamaan raitiovaunua pysäkille. Kun raitiovaunu saapui paikalle, meitä odotti puolen tunnin reissu kohti tapaamispaikkaa.

Paikalle saavuttua me mentiin pienelle kahville, koska itse olin vielä vähän väsynyt ja oltiin liian aikaisin paikalla, nimittäin ketään ei ollut vielä paikalla. Kahvin jälkeen otin Lunan tassusta pois kengän ja laitoin sen sijaan vedenkestävän siteen jalkaan. Sen jälkeen, kun ei vielä ketään näkynyt paikalla, niin heitin Lunalle palloa. Siinä se sitten juoksenteli pallon perässä, kunnes paikalle saapui ensimmäiset koirat.

Ensimmäisenä saapui paikalle Magda koirineen ja sen jälkeen yhä enemmän koiria ja ihmisiä saapui paikalle. Luna oli ihan ihmeissään, et niitä koiria tulee yhtä enemmän ja enemmän, mutta onneksi se haisteli kiltisti muita koiria, eikä ollut yhtään mitään ongelmaa sen kanssa. Kun paikalle saapui Sylwian ystävän koira Shaggy, joka on myös rescuekoira. Luna oli ihan ihastunut Shaggyyn. Luna koko ajan käveli sen perässä ja yritti pyytää sitä leikkimään, mutta toinen ei ollut yhtään kiinnostunut valkoisesta kaunottaresta.

©Ania Sikora

Noin puolen tunnin kuluttua me lähdettiin kohti yhtä peltoa. Matkalla kohti peltoa Luna kulki nätisti muitten koirien vierellä, eikä se yhtään joittenkin koirien rähinästä. Parin minuutin kulutta tielle saapui kultainennoutaja omistajan kanssa. Heti, kun se kultsi näki ison lauman bulli-tyyppisiä koiria, niin kyllä se äkkiä meni omistajansa selän taakse piiloon.

Matkalla kohti peltoa Luna tutustui moneen muuhun koiraan ja samalla saatiin tietää, et melkein kaikki ne koirat ( jotka olivat kyseisellä bullien lenkillä ) olivat rescuekoiria, paitsi yksi dogo argentino, Brazilia ja bullterrieri, Alja olivat kuulemma kasvattajilta. Muuten ne muut 18 koiraa olivat rescuekoiria. On se kyllä ihana tietää, että tässä maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka haluavat antaa bulli-tyyppisille koirille uuden mahdollisuuden uuteen elämään. Nimittäin aika harva ihminen haluaa ottaa itselleen amstaffin, pitbullin, bullterrierin ja jne, koska ne on mukamas tappajakoiria, mutta näinhän asia ei ole, jos koiran kasvattaa hyvin.

Noin 15 minuutin kuluttua me saavuttiin vihdoin pelloille ja siellä koirat saivat sitten rauhassa leikkiä ja juoksennella. Lunaa en vielä uskalla päästää irti, koska se on ollut vielä meillä niin vähän aikaa, joten me päästettiin se pitkän hihnan kanssa vapaaksi. Varmuuden vuoksi me pistettiin Lunalle kuonokoppa päälle.

" nyt sä oot kuule mun koira ja tuut mun perässä"

"mee pois, oot ihan likanen" ©Ania Sikora

Luna alkoi heti leikkimään Brazilian kanssa. Siinä ne sitten ympäriinsä juoksentelivat, jonka jälkeen Alja tuli paikalle moikkaamaan uusia koiria, jonka jälkeen se huomasi, et Lunalla on hihna valjaissa. Alja sitten päätti vähän taluttaa Lunaa, ja Luna ihmeissään katseli, et mitä toinen tekee. Parin minuutin kuluttua Alja päätti mennä leikkimään muitten koirien kanssa ja jätti Lunan ja Brazilian yksin. 

Leikkimisen jälkeen tytöt olivat janoissaan ja Brazilian omistaja antoi niille vettä juotavaksi. Luna meni ensin sitten juomaan, jonka jälkeen Brazilia saapui paikalle ja meni myös juomaan. Luna todella kiltisti meni kipon luolta pois ja antoi toisen juoda rauhassa. Ihan kiva tietää, ettei Luna ole niin dominoiva, mitä mä alussa luulin, mutta Seditin kanssa se ei sisällä vieläkään tuu toimeen, mutta kaikki omalla ajallaan. Tunnin leikin jälkeen oli aika jatkaa matkaa.

Luna ja Shaggy

Brazilia

Lenkin lopuksi me päätettiin tehdä vielä pieni yhteiskuva. Kaikki sujui mainiosti siihen kohtaa, kun oli aika ottaa kuvia. Koirat alussa nätisti istuivat paikalla, mutta kameroiden nähdessä kaikki koirat liikkuivat, minne sattuu. Itse otin vaikka kuinka monta yhteiskuvaa, mutta mikään niistä ei ollut julkaisukelpoinen. Vain yhdellä henkilöllä on kiva yhteiskuva, missä kuiteskaan ei kaikkia koiria ollut. Yhteiskuvien jälkeen oli aika lähteä kotiin. Osa koirista vielä lenkin jälkeen menivät koirapuistoon, mutta me muitten omistajien ja koirien kanssa oltiin sen verran väsyneitä, että me mentiin kotiin. Ehkä ensikerralla me sitten mennään puistoon, mutta katotaan :)

Itse todella paljon pidin kyseisestä miitistä ja mielelläni menen seuraavaan. Onneksi me nytten juteltiin parin ihmisen kanssa ja ensi viikolla taas sunnuntaina on seuraava bulli-tyyppisten koirien miitti. Toivottavasti seuraavalla kerralla Luna voi jo riehua muitten koirien kanssa ilman kuonokoppaa, koska sunnuntaina se oli kyllä todella kiltti, eikä haastanut edes minkäänlaista riitaa. En malta odottaa seuraavaa miittiä. Valitettavasti Sedit varmaan seuraavalla miitillä joutuu kotiin, koska en halua stressata sitä liikaa noin isossa laumassa, missä on 20 koiraa. Parin koiran kanssa se tulee hyvin toimeen, mutta 20 koiraa on jo liikaa sille.

Jos joku haluaa nähdä enemmän kuvia bullien miitistä, niin klikkaa tästä.

Alja vs keppi

Uusia uutisia

Luna on todella hyvin kotiutunut meille ja toivottavasti se löytäis hyvän ja rakastavan kodin loppuelämäksi. Nytten kuiteskin se voi todella hyvin meidän luona, vaikka Seditin kanssa kotona se ei tuu ihan hyvin toimeen, mutta ulkona ne ovat todella kilttejä kaveruksia. Toivottavasti jonkun ajan päästä niistä tulee ihan hyvät ystävät. Ulkona Luna käyttäytyy todella hienosti muita koiria kohtaan, vaikka sen silmistä huomaa, että se haluais dominoida jokaisen koiran, mutta toivottavasti sterkkauksen ja koulutuksen jälkeen se ei ois enään niin dominoiva, vaikka tällä hetkellä se haluaa vain dominoida Seditin.

Lunan tassu (missä oli todella paha paise) voi jo paljon paremmin, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa. Koko jalka ei oo enään niin turvoksissa, kuin meille tullessaan. Vielä vähän punainen se on, mutta kivasti alkavat uudet valkoiset karvat kasvamaan. Parin viikon päästä jalka pitäisi olla jo melkein kokonaan terve, jossei aikasemmin. Nytten kuiteskin, kun eläinlääkäri otti sen nesteen pois paiseesta, niin se paise ei oo enään niin iso, minkä lainen se oli alussa. 

Noin viikko sitten me mentiin Lunan ja Seditin kanssa lenkille kaupunkiin. Luna ei yhtään tykänny siitä, että Sedit sai kulkea edessä. Se koko ajan vinkui ja yritti päästä Seditin edelle. Sedit taas oli oikein ylpee, kun se näki ettei Lunaa päästetä lauman johtajaksi ulkona. Todella kivasti Sedit ja Luna kulkivat kaupunkiin saakka, vaikka Luna koko ajan vilkaisi, et milloinkohan olisi se oikea aika dominoida Sedit. Onneksi se ei kuitenkaan välittänyt niin hirveesti Seditistä ja Sedit sai rauhassa kulkea Lunan edellä tai vierellä.

Krakovan keskustorilla Luna käyttäytyi todella mallikkaasti, eikä yhtään välittänyt siitä isosta ihmismäärästä. Tämä uutinen, että Luna ei välitä suuresta ihmismäärästä, eikä pelkää ihmisiä auttaa varmasti sitä löytämään hyvän kodin. Lopuksi päätin myös ottaa pari kuvaa neitokaisesta. Todella kärsivällisesti se antoi ottaa kuvia ja pysyi hyvin paikalla. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa vielä wisla joelle.

Wislalla Luna halusi heti rynnätä veteen, mutta valitettavasti eläinlääkäri sanoi, että se ei voi vielä uida, koska sen pitää ekana toipua. Wislalla sitten tein sen päivän viimeisen kuvaussessionin Lunalle. Melkein jokaisessa kuvassa sillä oli sellanen suuttunut ilme. Noin kolmen tunnin päästä me mentiin kotiin, koska Luna oli jo kauheen väsynyt.

Viis päivää sitten me mentiin taas Wislalle Seditin ja Lunan kanssa. Tällä kertaa niitten lenkki meni jo paljon paremmin, vaikka Luna ei vieläkään tykänny siitä, että Sedit kävelee edellä. Wislan luona päästin Seditin hihnasta pois ja kaunotar sai pitkän hihnan. Lunaa vielä me ei uskalleta päästää irti, koska se on ollu meillä vasta viikon. Sitten kun se tulee olemaan terve, niin sitten vasta me voidaan opetella sitä kulkemaan vapaana. Joissakin kuvissa voitte huomata, että Lunalla ei ole hihnaa, mutta sillä oli hihna, mutta leikkasin sen hihnan pois kuvasta, koska se hihna pilasi ihan täysin sen kuvan.

Onneksi meille oli mukana pallo, joten Luna pääsi myös juoksentelemaan vähän pallon perässä. Sedit oli taas kiinnostunut hajuista ja kaivelemisesta. Luna olisi voinut varmaan koko päivän juosta paljon perässä, mutta valitettavasti sitä ei vielä saa väsyttää paljon, koska sillä oli kurkkutulehdus, mutta pari kertaa se kuitenkin sai juosta pallon perässä. Todella nätisi kuiteskin se antoi ottaa pallon pois, mikä tarkoittaa, että se ei ole agressiivinen, kun siltä yrittää ottaa lelun pois. Itse en ole ainakaan nytten huomannui mitään huonoja puolia Lunassa, paitsi se, että se on dominoiva Sedittiä kohtaan ja se välillä haukkuu, jos se jää yksin kotiin. Onneksi yksinolo alkaa mennä jo parempaan suuntaan, joten koulutuksesta on ollut hyötyä.

Tänään me mentiin taas eläinlääkäriin, koska meille oli jo aika varattu viikko sitten. Aamulla jouduin heräämään yhdeksän maissa, koska yli kymmeneltä meillä oli aika varattu. Söin sitten siinä äkkiä aamupalaa. Aamulla Sedit alkoi aika pahasti yskimään ja olin aika huolissani siitä, joten me päätettiin ottaa se mukaan eläinlääkäriin. Puol kymmenen me mentiin odottamaan pysäkille raitiovaunua ja onneksi meidän ei tarvinnut odottaa kauaa, kun raitiovaunu tuli paikalle. Matka eläinlääkäriin meni todella hyvin ja Luna käyttäytyi todella hyvin raitiovaunussa.

Vartin kuluttua me saavuttiin paikalle ja onneksi jonossa odotti vain yksi koira, eikä ollut kauheeta jonoa, kuten yleensä siellä eläinlääkärissä on. Joten rauhassa saatiin odottaa meidän vuoroa. Parin minuutin kuluttua eläinlääkäriin saapui 1-vuotias rescuepoika. Luna oli ihan innoissaan ja se koko ajan halusi leikkiä sen toisen koiran kanssa. Toinen taas mietti koko ajan, et miten se pääsis Lunan selälle. Sedit taas oli ihan suuttunut ja pisti oman päänsä mun jalkojeni väliin piiloon. On se kyllä ihme, että Luna haluaa leikkiä muiden koirien kanssa ulkona, mutta Sedittiä kohtaan se on dominoiva sisällä, mutta ulkona se ei siitä välitä.

Vihdoin eläinlääkäri sitten kutsui meidän huoneeseen ja Luna sai kaikki tarvittavat rokotukset ja kuulemma sen korvatulehdus on jo melkein kokonaan hävinnyt ja tassu alkaa näyttää jo todella hyvältä. Samoin sen kurkkutulehdus on myös melkein kokonaan hävinny, mutta valitettavasti Luna näköjään tartutti Seditin, koska eläinlääkäri tutki Seditin ja sanoi, että nytten Seellä on kurkkutulehdus. Sedit sitten sai kolme piikkiä ja parin päivän kuluttua sen pitäisi olla jo terve, jos kaikki menee hyvin. Joten nytten sitten tiedän, miksi Sedit aamulla alkoi kauheesti yskimään. Kuulemma myös Lunalla oli jonkun aikaa sitten myös synnyttäny pennut, kun siltä tuli vielä maitoa. Huomenna me ilmoitetaan niillee ihmisille (jotka ottivat Lunan pois, kun edelliset omistajat eivät yhtään hoitaneet Lunaa), että he menisivät tarkistamaan, että onko siellä vielä niitä pentuja vai onko ne jo uusissa kodeissa. Nimittäin itse en kyllä halua, että Lunan pennut joutuisivat jonnekkin pentutehtaalle, kuten Luna joutui.

Kotiin me saatiin yli 8 rokotusta, joista kaksi niitten pitäisi saada huomenna. Samoin me ostettiin kalanmaksaöljyä ja tarvittavat lääkkeet. Seuraava aika meille on varattu torstaille, joten toivottavasti tässä viikon aikana Seditin olo paranee ja Lunan tassu alkaa myös parantumaan.