Luukku 20: Äänestäkää!

Rakkaat lukijat ja muut ihmiset, olisin todella kiitollinen teille, jos jaksaisitte tykätä Seditin kilpailukuvasta. Kuvaa tykkäämään pääsette TÄSTÄ tai klikkaamalla kuvaa.

Uusia uutisia

Luna on todella hyvin kotiutunut meille ja toivottavasti se löytäis hyvän ja rakastavan kodin loppuelämäksi. Nytten kuiteskin se voi todella hyvin meidän luona, vaikka Seditin kanssa kotona se ei tuu ihan hyvin toimeen, mutta ulkona ne ovat todella kilttejä kaveruksia. Toivottavasti jonkun ajan päästä niistä tulee ihan hyvät ystävät. Ulkona Luna käyttäytyy todella hienosti muita koiria kohtaan, vaikka sen silmistä huomaa, että se haluais dominoida jokaisen koiran, mutta toivottavasti sterkkauksen ja koulutuksen jälkeen se ei ois enään niin dominoiva, vaikka tällä hetkellä se haluaa vain dominoida Seditin.

Lunan tassu (missä oli todella paha paise) voi jo paljon paremmin, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa. Koko jalka ei oo enään niin turvoksissa, kuin meille tullessaan. Vielä vähän punainen se on, mutta kivasti alkavat uudet valkoiset karvat kasvamaan. Parin viikon päästä jalka pitäisi olla jo melkein kokonaan terve, jossei aikasemmin. Nytten kuiteskin, kun eläinlääkäri otti sen nesteen pois paiseesta, niin se paise ei oo enään niin iso, minkä lainen se oli alussa. 

Noin viikko sitten me mentiin Lunan ja Seditin kanssa lenkille kaupunkiin. Luna ei yhtään tykänny siitä, että Sedit sai kulkea edessä. Se koko ajan vinkui ja yritti päästä Seditin edelle. Sedit taas oli oikein ylpee, kun se näki ettei Lunaa päästetä lauman johtajaksi ulkona. Todella kivasti Sedit ja Luna kulkivat kaupunkiin saakka, vaikka Luna koko ajan vilkaisi, et milloinkohan olisi se oikea aika dominoida Sedit. Onneksi se ei kuitenkaan välittänyt niin hirveesti Seditistä ja Sedit sai rauhassa kulkea Lunan edellä tai vierellä.

Krakovan keskustorilla Luna käyttäytyi todella mallikkaasti, eikä yhtään välittänyt siitä isosta ihmismäärästä. Tämä uutinen, että Luna ei välitä suuresta ihmismäärästä, eikä pelkää ihmisiä auttaa varmasti sitä löytämään hyvän kodin. Lopuksi päätin myös ottaa pari kuvaa neitokaisesta. Todella kärsivällisesti se antoi ottaa kuvia ja pysyi hyvin paikalla. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa vielä wisla joelle.

Wislalla Luna halusi heti rynnätä veteen, mutta valitettavasti eläinlääkäri sanoi, että se ei voi vielä uida, koska sen pitää ekana toipua. Wislalla sitten tein sen päivän viimeisen kuvaussessionin Lunalle. Melkein jokaisessa kuvassa sillä oli sellanen suuttunut ilme. Noin kolmen tunnin päästä me mentiin kotiin, koska Luna oli jo kauheen väsynyt.

Viis päivää sitten me mentiin taas Wislalle Seditin ja Lunan kanssa. Tällä kertaa niitten lenkki meni jo paljon paremmin, vaikka Luna ei vieläkään tykänny siitä, että Sedit kävelee edellä. Wislan luona päästin Seditin hihnasta pois ja kaunotar sai pitkän hihnan. Lunaa vielä me ei uskalleta päästää irti, koska se on ollu meillä vasta viikon. Sitten kun se tulee olemaan terve, niin sitten vasta me voidaan opetella sitä kulkemaan vapaana. Joissakin kuvissa voitte huomata, että Lunalla ei ole hihnaa, mutta sillä oli hihna, mutta leikkasin sen hihnan pois kuvasta, koska se hihna pilasi ihan täysin sen kuvan.

Onneksi meille oli mukana pallo, joten Luna pääsi myös juoksentelemaan vähän pallon perässä. Sedit oli taas kiinnostunut hajuista ja kaivelemisesta. Luna olisi voinut varmaan koko päivän juosta paljon perässä, mutta valitettavasti sitä ei vielä saa väsyttää paljon, koska sillä oli kurkkutulehdus, mutta pari kertaa se kuitenkin sai juosta pallon perässä. Todella nätisi kuiteskin se antoi ottaa pallon pois, mikä tarkoittaa, että se ei ole agressiivinen, kun siltä yrittää ottaa lelun pois. Itse en ole ainakaan nytten huomannui mitään huonoja puolia Lunassa, paitsi se, että se on dominoiva Sedittiä kohtaan ja se välillä haukkuu, jos se jää yksin kotiin. Onneksi yksinolo alkaa mennä jo parempaan suuntaan, joten koulutuksesta on ollut hyötyä.

Tänään me mentiin taas eläinlääkäriin, koska meille oli jo aika varattu viikko sitten. Aamulla jouduin heräämään yhdeksän maissa, koska yli kymmeneltä meillä oli aika varattu. Söin sitten siinä äkkiä aamupalaa. Aamulla Sedit alkoi aika pahasti yskimään ja olin aika huolissani siitä, joten me päätettiin ottaa se mukaan eläinlääkäriin. Puol kymmenen me mentiin odottamaan pysäkille raitiovaunua ja onneksi meidän ei tarvinnut odottaa kauaa, kun raitiovaunu tuli paikalle. Matka eläinlääkäriin meni todella hyvin ja Luna käyttäytyi todella hyvin raitiovaunussa.

Vartin kuluttua me saavuttiin paikalle ja onneksi jonossa odotti vain yksi koira, eikä ollut kauheeta jonoa, kuten yleensä siellä eläinlääkärissä on. Joten rauhassa saatiin odottaa meidän vuoroa. Parin minuutin kuluttua eläinlääkäriin saapui 1-vuotias rescuepoika. Luna oli ihan innoissaan ja se koko ajan halusi leikkiä sen toisen koiran kanssa. Toinen taas mietti koko ajan, et miten se pääsis Lunan selälle. Sedit taas oli ihan suuttunut ja pisti oman päänsä mun jalkojeni väliin piiloon. On se kyllä ihme, että Luna haluaa leikkiä muiden koirien kanssa ulkona, mutta Sedittiä kohtaan se on dominoiva sisällä, mutta ulkona se ei siitä välitä.

Vihdoin eläinlääkäri sitten kutsui meidän huoneeseen ja Luna sai kaikki tarvittavat rokotukset ja kuulemma sen korvatulehdus on jo melkein kokonaan hävinnyt ja tassu alkaa näyttää jo todella hyvältä. Samoin sen kurkkutulehdus on myös melkein kokonaan hävinny, mutta valitettavasti Luna näköjään tartutti Seditin, koska eläinlääkäri tutki Seditin ja sanoi, että nytten Seellä on kurkkutulehdus. Sedit sitten sai kolme piikkiä ja parin päivän kuluttua sen pitäisi olla jo terve, jos kaikki menee hyvin. Joten nytten sitten tiedän, miksi Sedit aamulla alkoi kauheesti yskimään. Kuulemma myös Lunalla oli jonkun aikaa sitten myös synnyttäny pennut, kun siltä tuli vielä maitoa. Huomenna me ilmoitetaan niillee ihmisille (jotka ottivat Lunan pois, kun edelliset omistajat eivät yhtään hoitaneet Lunaa), että he menisivät tarkistamaan, että onko siellä vielä niitä pentuja vai onko ne jo uusissa kodeissa. Nimittäin itse en kyllä halua, että Lunan pennut joutuisivat jonnekkin pentutehtaalle, kuten Luna joutui.

Kotiin me saatiin yli 8 rokotusta, joista kaksi niitten pitäisi saada huomenna. Samoin me ostettiin kalanmaksaöljyä ja tarvittavat lääkkeet. Seuraava aika meille on varattu torstaille, joten toivottavasti tässä viikon aikana Seditin olo paranee ja Lunan tassu alkaa myös parantumaan.

Rescuekoirakin ansaitsee toisen mahdollisuuden parempaan elämään

3kk seropi pentu etsii kotia

Sedit tarhalla 2013

Stefan amstaffi mix etsii kotia

4kk husky mix pentu etsii kotia

bordercollie mix. 

Yllä olevat kuvat eivät ole minun, eikä myöskään muutkaan kuvat jotka tulevat olemaan postauksessa. Olen jo pitkään halunnu tehdä yhden ihmisen pyynnöstä postauksen rescuekoirista ja vihdoin on vielä aikaa kirjoitella, koska vasta eka päivä syyskuuta menen kouluun ja halusin kirjoittaa tämän postauksen ennen kouluun menoa.

Olen kuullu monelta ihmiseltä, että rescuekoirat ovat paljon huonompia kuin kasvattajalta ostetut koirat, mutta valitettavasti suurin osa niistä koirista jotka ovat siellä koiratarhalla ovat olleet joskus kasvattajalla. Valitettavasti jonkun ajan päästä jotkut ihmiset sitten kyllästyivät niihin ja hetti ne ulos oman onnensa nojalle tai veivät ne koiratarhaan, missä ne joutuvat odottamaan kunnes joku ihminen antaa niille toisen mahdollisuuden uuteen ja parempaan elämään. Olen kysynyt parilta ihmiseltä, että miksi rescuekoira on huonompi kuin kasvattajalta otettu koira. Vastaukseksi sain, että rescuekoira ei sovi harrastuskoiraksi ja niillä on paljon käytösongelmia. Näihin kahteen asiaan palaan tarkemmin kohta.

6 vuotias dobberi mix etsii kotia

nuori husky etsii kotia

Sopiiko rescuekoira ensimmäiseksi koiraksi?

Ei minusta, koska joillakin rescuekoirilla voi olla erilaisia käytösongelmia ja niitä pitää kouluttaa jopa vuosia, ennen kun niitten käytösongelmat häviävät edes osaksi. Eikä myöskään joka ikinen ihminen pärjää aina rescuekoirien käytösongelmien kanssa ja yleensä ihmiset, jotka eivät pärjää jonkun koiran käytösongelman kanssa, niin he palauttavat koiran takaisin tarhalle adoptoitavaksi. 

Onko rescuekoirilla käytösongelmia?

Joillain on ja joillain ei ole yhtään. Aikuisten ja vanhojen koirien kohdalla käytösongelmat ovat paljon yleisempiä, kuin pentujen kohdalla. Ehkä juuri siksi, että suurin osa niistä rescuekoirista on edellisessä kodissa pahoinpidelty. Sedit meille tullessaan painoi 11kg, mutta nytten se painaa jo 37kg ja ulkonäöltään se on jo ihan erilainen, kuin tarhalla (kuva ihan alussa). Seditillä oli myös aika paljon karvattomia kohtia ruumiissa ja valkoisia karvoja haavojen jäljiltä. Jos olet ottamassa rescuekoiraa, niin kannattaa aina kysyä, onko koiralla jotain käytösongelmia, mutta tarhalla ei aina ne kaikki käytösongelmat näy, vasta kotona. Joten kannattaa varautua, etenkin aikuisten koirien kohdalla siihen, että niillä voi olla jotain pieniä käytösongelmia tai ottaa vaikka pariksi päiväksi koira kotiin ja katsoa sopiiko se koira teille. Yleensä kuitenkin, jos koiralla on jotain käytösongelmia, niin niistä ilmoitetaan ennen kuin koira adoptoidaan, mutta ei aina ole niin... 

Dragon tarhalla näytti todella kiltiltä ja käytösongelmattomalta koiralta, mutta vasta viikon päästä, kun Dragon oli meillä tulivat sen kaikki ongelmat esille. Alussa Dragon ei tykänny oikein vieraista ihmisistä ja kaikki koirat olivat sille vihollisia, vaikka meille tullessaan mummoni oli adoptoinu sieltä samasta paikasta itselleen koiran ja laivamatkalla Dragon tuli hyvin toimeen mummon koiran kanssa. Kuukauden koulutuksen jälkeen Dragon alkoi tervehtimään melkein jokaista ihmistä ja kerjäsi itselleen rapsutuksia, mutta koiria se ei vieläkään oikein hyväksyny, paitsi meidän edesmennyttä kodinvaihtaja greyhoundi tyttöä. Noin puolen vuoden koulutuksen jälkeen Dragon tuli toimeen kaikkien narttujen, pentujen ja joidenkin urosten kanssa toimeen.

russeli mix etsii kotia

Ennen ja jälkeen

Sopiiko rescuekoira harrastuskoiraksi?

Rescuekoira on myös ihan tavallinen koira, kuten muutkin koirat maailmassa, mutta niillä ei ole kotia, koska jotkut aivottomat ihmiset halusivat ottaa pienen suloisen pennun itselleen ja parin vuoden jälkeen, kun se koira kasvoi isoksi aikuiseksi koiraksi. Silloin se piti heittää ulos, viedä tarhalle, sitoa puuhun kiinni varmalle kuolemalle tai sitä piti muuten vain kiduttaa, koska se ei enään ollutkaan niin suloinen, hyödyllinen ja kiltti taaperoinen.

Vaikka rescuekoirat ovatkin paperittomia, niin niiden kanssa voi silti harrastaa tokoa, rally-tokoa, agilitya, treiballia, flyballia, vetoa ym. Koko maailmassa tehdään erilaisia kisoja rescuekoirille ja seropeille. Puolassa ainaskin jokaiseen kisaan (agility, toko, flyball, dogtrekking ym) voivat osallistua paperilliset ja paperittomat koirat, mutta paperittomilla koirilla pitää olla kennelliiton hyväksymä FIX- rekisteri. Suomessa paperittomat koirat voivat myös kilpailla erilaisissa kisoissa, mutta silloin koiralla pitää olla myös se kennelliiton hyväksymä FIX- rekisteri ja koira pitää olla sirutettu. Yleensä kuiteskin, kun on hankkimassa rescuekoiraa, niin yhtenä ehtona ennen sen hankintaa pitää olla juuri se, et koira sirutetaan ja sterilioidaan/kastroidaan. Palveluskoirakokeihin ja virallisiin näyttelyihin voivat vain paperilliset koirat osallistua. Mätsäreihin (epävirallinen näyttely) voivat kaikki koirat osallistua, vaikka koiralla ei oliskikaan papereita. Itse nimittäin kävin Dragonin kanssa mätsäreissä, vaikka sillä ei ollukkaan papereita. Tässä vielä pari videota englannissa järjestetystä rescue dog agility cruftsista.

rescue dog agility crufts 2014

rescue dog agility crufts 2014

sakemanni mix etsii kotia

sakemanni mix etsii kotia

Jos jotkut ihmiset luulivat, että olen paperillisen koiran osto vastaan, niin kyseinen ihminen on väärässä. Tottakai ihminen saa ottaa koiran mistä tahansa, mutta kannattaa myös miettiä sitä, että haluaako antaa kodittomalle koiralle uuden mahdollisuuksen parempaan elämään. Itse varmaan myös tulen ottamaan joskus koiran hyvältä kasvattajalta, mutta perheessäni tulee olemaan ainaskin yksi rescuekoira. Vaikka Sedit on ollu meillä jo kohta vuoden, niin tuntuu siltä, kuin se olisi ollu meillä pennusta saakka.

Toivottavasti tykkäsitte tästä pienestä rescuekoira postauksesta ja teidän omat mielipiteenne rescuekoirista ovat tervetulleita.

vehnäterrieriä muistuttava narttu etsii kotia

bullterrieriä muistuttava uros, joka on saanut kodin

Iso musta norppa uimassa

Olin jo pitkään suunnitellu, et voisin mennä yhteen järveen uimaan ja ottaisin Seditin mukaan ja eilen se toive toteutui. Eilen noin yhden maissa lähdettiin kodista pois kohti bussipysäkkiä. Onneksi bussi tuli nopeasti, koska itse en enään kestäny odottaa siellä kuumuudessa bussia. Heti kun bussin ovet avautuivat ja olin juuri menossa Seditin kanssa bussiin, niin huomasinkin, että koko bussi oli täynnä ihmisiä. Löydettiinkin Seditin kanssa siellä pieni rakonen ja mahduttiin bussiin, vaikka oli todella ahdasta. Seuraavilla pysäkeillä vielä enemmän ihmisiä halusivat tunkea bussiin. Monet ihmiset onneksi joutuivat odottamaan seuraavan bussin tuloa pysäkillä. Kun me saavuttiin paikalle ja olin valmis lähtemään bussista pois, niin kaksi jotain vähän lihavempaa ihmistä alkoivat riitelemään paikoista ja toinen otti esiin jo nyrkinkin, mutta onneksi ne ihmiset eivät loppujen lopuksi alkanu tappelemaan bussissa. Onneksi me oltiin jo ulkona ja päästiin jatkamaan matkaa kohti järveä. Jos Dragon ois vielä eläny ja nähny sen nyrkin, niin ois mieheltä menny koko käsi irti.

Järveltä vihdoin löydettiin todella kiva ja rauhallinen paikka uintiin. Itse puin uimapuvun päälle ja menin järveen uimaan. Sedit ekana vain istui vedessä ja huili ja minä sen aikana otin kameran veteen mukaan ja otin kuvia silkkiuikuista ja vedestä. Hetken päästä Sedit päättii tulla minun luo, jonka jälkeen Sedit alkoi uiskentelemaan pitkin vesikasveja. Itse päätin käyttää hetken hyväksi, ja aloin ottamaan Seditistä kuvia. Myöhemmin Sedit palasi rannalle ja aloin sille heittelemään vesilelua veteen, mutta poika ei ollu moksiskaan lelusta, vaan menin ihan muuten vaan uimaan veteen, ilman mitään lelua tai herkkua. Näyttää siltä, että Sedit tykkää uida, vaikka aika harva dobberi tykkää uida. 

Myöhemmin itse menin kauemmas uimaan ja tunsin, kun joku olisi uinu minun perässä. Noin 20 metrin päässä huomasinkin, että Sedit oli koko ajan uinu perässäni ja silloin, kun itse palasin kohti rantaa, niin Sedit uiskenteli koko ajan vierelläni. Sinnä sitten uitiin noin 20 minuuttia yhdessä. Olitiin Seditin kanssa sen verran väsyneitä, että mentiin ruohoon rentoutumaan vähän. Poika alkoi ylpeenä katsomaan kohti järveä ja ilme näytti siltä, kuin se olisi nauttinu. Parin minuutin päästä äitini päätti mennä uimaan ja itse menin taas kameran kanssa veteen, toivoen saavani kivoja kuvia. Sedit meni kuin raketti äidin perään ja samalla se meni moikkaamaan muita uiskentelevia ihmisiä vedessä, mutta hetken päästä meni taas äiskän luo. Vedessä Sedit taas vietti melkein sen 20 minuuttia, mutta lähti sitten itse rantaan, kun hän oli väsyny ja uinu tarpeeksi.

Uinnin me kaikki mentiin kohti kotia raitiovaunulla. Kotona Sedit oli ihan poikki ja nukkui aamuun saakka.

Ask me everything

Päätin tehdä pitkästä aikaa kysymyspostauksen, missä pääsette kysymään ihan mitä vain minulta ja vastaan jokaiseen kysymykseen niin hyvin, kun voin. Joten laitelkaas kysymyksiä vaan tulemaan. Kysymyksiä saa lähettää 22.07.2014 asti.

12-22 heinäkuuta en ole paikalla bloggerissa, eikä myöskään mitään postausta tule, koska menen leirille, enkä ota läppäriäni mukaan, joten älkää ihmetelkö, jos teidän kommentteja ei näy postauksessa, mutta leirin jälkeen julkaisen jokaisen kommentin. Kerrothan toki, jos en ole julkaissut kysymystäsi tai kommenttia :)

Jaksoit pinnistää, mutta kasvain vei voiton

4.11.2013 Dragon oli eläinlääkärissä vain pienellä visitillä, mutta se kesti aamusta iltaan.Illalla Dragonille tehtiin usg kuvaukset ja itse luulin et koko juttu oli unta.Nimittäin Dragonilla oli keuhkojen lisäksi mahalaukussa vettä ja samoin huomattiin usg kuvissa että siellä oli mustia täpliä ja ne olivat kasvaimia.Valitettavasti Deetä ei voitu pelastaa, koska jos siltä leikattaisiin ne kaikki kasvaimet niin koko koira menis säpäleiks.Dragonilla oli keuhkoissa ja mahalaukussa kasvaimia ja samoin yksi hyvin hyvin lähellä sydäntä ja samoin oli niitä muita kasvaimia, jotka pysty tuntemaan silloinkin kun Dragonii koskettiin.Olihan se todella vaikea antaa Dragonin nousta koirien taivaaseen, mutta nytten ainaskin se ei kärsi.Pahinta oli se että olin Dragonin vierellä silloin kun se sai nukutuspiikkejä.Sen hengitys alkoi koko ajan olla hitaampi siihen kohtaan kun se ei enään hengittäny.Onneksi nytten saa muitten pois menneitten kavereitten kanssa riehua ja Dee saa nytten vihdoin taas kiusia koraa.Voi olla vielä että pistän niitä Dragonin kuvia tänne blogiin, joita en ole täällä ikinä julkaissu.

Marley ja Dragon ja muita koiria

Dragon ja Kora

Minä ja Dee joskus neljä vuotta sitte

Dragon ja Marley

Toivon mukaan lähipäivinä meidän taloon tulee uusi perheenjäsen, mutta en ala siitä nytten sen kummemmin vielä puhua.