Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin teitä ensimmäisenä pahoitella, että tämä postaus tuli näin myöhään, mutta mulla kesti hieman kuvien muokkaamisessa. Toki olisin voinut näyttää teille raakaversiot, mutta itse myöhemmin olisin silti joutunut tekemään toisen postauksen, jossa näytän sitten valmiit kuvat, koska itse en tykkää oikeen näyttää raakaversioita :D Antakaa myös toki palautetta kuvista.

Ensimmäisenä päivänä eli 11.07 oli meidän lähtö Bieszczadiin. Itse aamulla kello 7:00 heräsin ja aloin vielä pakkaamaan kaikki rasvat, herkut koiralle ja muut tavarat. Sedit alkoi jo tuntea, että jotakin on meneillä. Noin yhdeksän aikaan mun ystäväni Alicja ja hänen vanhemmat tulivat autolla hakemaan minut, Seditin ja kaiken maailman laukut ja reput. Sedit oli todella iloinen, kun hän pääsi näkemään tuttuja naamoja ja tietenkin oman kaverinsa Tolan. Itse pakkasin omat kamat autoon, jonka jälkeen menin Seditin kanssa pienelle lenkille, ettei sen kans tarvis heti lähdön jälkeen mennä pissalle. Siinä sitten meidän vanhemmat hieman keskustelivat ja myöhemmin olikin jo aika hyvästellä äiti ja Luna ja mennä matkaan. Sedit oli minun vierelläni ja Tola oli Alicjan äidin sylissä.

Matkan varrella me tehtiin pieni tauko, jossa koirat pääsivät pissalle ja sitten jatkettiin taas matkaa. Myöhemmin me vielä mentiin McDonaldiin. Itse jätin Seditin Alicjan isän hoiviin. Me mentiin sitten ostamaan jotain syötävää ja kahveeta meille ja Alicjan vanhemmille. Siinä me sitten syötiin ja koirilla valui vain kuola, joten olihan niille pakko antaa pieni pala lopuksi. Pienen piknikin jälkeen meillä oli vielä yli tunti ajettavaa, joten me lähdettiin matkaan. Matkan varrella me nähtiin paljon kattohaikaroja ja Sedit ihmetteli hienoja maisemia.

Hieman yli kolmen tunnin kuluttua me saavuttiin vihdoin paikalle :) Siinä tuli sitten tervehdittyä naapureitten kanssa ja myöhemmin sen talon omistajien kanssa, jossa me se kaksi viikkoa oltaisiin. Alicja on jo vanhempiensa kanssa joka vuosi ollut kyseisen parin luona jo 15-vuotta. Sedit haisteli hieman naapureitten koiria, myöhemmin meidän talon mustaa mittelityttöä. Tervehdyksien jälkeen oli aika mennä meidän huoneisiin ja pakata tavarat ulos. Tolalla ei ollut paljoo nuuhkittavaa, kun hän tuntee kyseisen paikan, mutta Sedit taas nuuski joka nurkan, jonka jälkeen se meni isolle parvekkeelle katsomaan maisemia.

Silloin, kun kaikki tavarat oli laitettu kaappeihin, kylpyhuoneeseen ja jääkaappiin, niin itse menin sitten Seditin kanssa takapihalle katsomaan, että mitä siellä oli. Sedit ensimmäisenä meni sitten jokeen juomaan vettä, jonka jälkeen se meni sitten juosten niitylle haistelemaan ja tekemään muuta kivaa. Parin minuutin päästä takapihalle saapui Tola, ja sekin meni juosten niitylle hieman saalistamaan myyriä.

Itse menin takaisin huoneeseen ja jätin sitten koirat tekemään omaansa, koska kuulemma talon omistajat eivät ole ikinä nähnyt heidän talon seudulla yhtäkään kyytä. Sisällä me sitten hieman juteltiin, että me voitais mennä läheiseen baariin, jossa on myös järvi. Me sitten siinä pari tuntia levättiin ja vasta silloin me mentiin kyseiselle järvelle. Sedit matkan varrella ihasteli maisemia ja merkitsi uutta reviiriään. Paikalle saapuessa me huomattiinkin, että kyseisessä järvessä ei ole melkein yhtään vettä vain mutaa, mutta hieman kauempana oli sitten jo paaljon vettä, mutta me päätettiin mennä sitten hieman leikkimään mutaan koirien kanssa :D

Ensimmäiset 10 askelta meni sujuvasti, mutta myöhemmin se muta tuntui jo pehmeämmältä. Sedit sitten äkkiä pinkosi veteen lepäilemään. Alicjan isä halusi sitten hypätä yhden pienen joen yli, mutta hänen toinen jalka jäi sitten kiinni mutaan, mutta onneksi hän sitten pääsi sieltä pois, muttei siistinä :D Itse löysin kovemman paikan, josta itse sitten hyppäsin. Sedit hieman jäi kiinni mutaan, mutta kyllä se sieltä omin avuin pääsi pois. Siinä mudassa se sit käveli ja alkoi myöhemmin nuuskimaan pusikoita, kun villisikojen jälkiä siellä näkyi olevan.

Itse taas olin niin älykäs, että mä menin sinne mutaan sitten omilla nikeillä ja hieman mutasia ne oli, mutta onneks sain ne pestyä ja ne on nyt taas hienoja ja kiiltäviä. Siellä me sit Alicjan isän ja Seditin kanssa käveltiin ja etsittiin pakkkoja, jossa se muta ois kovettunut. Onneksi me päästiin sieltä kummiskin pois. Myöhemmin mä sitten kyseiseen mutaan otin Alicjan mukaan, mutta tällä kertaa ilman kenkiä ;) Siellä sitten me upottiin sinne mutaan hieman ja meidän farkut oli ehkä ihan vähän likaiset, mutta itse sitten menin veteen ne pesemään, vaikka sielläkin oli semmosta mutaa, että jäin hieman kiinni. Sit kun farkut pesin, niin rullasin ne sitten hieman ylemmäs, ettei koko farkut ois ihan täysin mudassa. Me myös pari kertaa kaaduttiin siellä Alicjan kanssa, mutta hauskaahan meillä silti oli, vaikka oltiin täydessä mudassa. Muut ihmiset siellä myös hieman kävelivät. Vaikkei kyseisessä järvessä ollut vettä, niin oli ainaskin mutaa, jossa oli paljon hauskempaa.

Mutaleikkien jälkeen oli aika juoda jotain. Me sitten käytiin hakemaan baarista fantat meille ja mentiin nurmikolle sitten lepäilemään. Sedit tuli vierelleni ottamaan pienet nokoset, mutta Tola päätti taas pyydystää myyriä. Ilta alkoi jo lähestyä, joten me palattiin jo tontillemme. Illalla me tehtiin tosteja ja Sedit päätti mennä Alicjan isän luo ulos sitten pitämään hieman seuraa. Pesun jälkeen, oli aika mennä nukkumaan. Itse nukuin Seditin kanssa huoneess, jossa oli parveke, Alicja keskimmäisessä huoneessa ja Alicjan vanhemmat sitten erillisessä huoneessa. Sedit ei oo ikinä yötä nukkunut mun vierellä, mutta sinä yönä se sitten päätti nukkua koko yön vierelläni. Itse pidin hieman parveketta auki ja oli todella ihanaa nukkua, kun näki tähdenlentoja ja kuuli susien ulvontaa :)

Toisena päivänä eli sunnuntaina, me päätettiin mennä aamusta rannalle. Me pakattiin kaikki kamat reppuun ja laitettiin koirille valjaat päälle ja matkaan! Rannalle oli matkaa pari kilometriä, mutta kyllä me sinne hyvin päästiin, vaikka hiki alkoi jo otsasta valua. Onneksi matkalla oli pieni lätäkkö ja yhdestä putkesta tuli vettä, jossa me käytiin hieman juomassa, kun kyseinen vesi vuorista tulee. Meidän juomisen jälkeen Sedit päätti mennä siihen pieneen vesilätäkköön sitten lepäämään. Tola taas jaksoi juosta, vaikka ulkona olikin kuumaa ja aurinkoista. On se kyllä ihmeellistä, koska Tola on 10-vuotias ja sillä on paljon enemmän energiia kun tolla mustalla makkaralla. Tola on taas valkoinen, joten se ei lämpene, niin helposti kuten Sedit.

Vihdoin ja viimein me saavuttiinkin rannalle. Kyseisellä rannalla, missä me oltiin, niin ei ollut yhtään ihmisiä, koska kaikki olivat toisella puolella järvee. Hurtat heti pinkosivat veteen. Tola vain hieman päätti mennä veteen, mutta Sedit meni heti uimaan ja vilvoittelemaan ittensä. Me siinä samalla hetkellä, pakattiin kaikki tavarat repusta pois. Itse ihan ensimmäisenä tartuin mehuun, jonka jälkeen otin pari kuivaa omenaa. Tola siinä mun nenän vieressä sitten tuijotti, että saakohan hänkin pienen palan. Annoin sitten Tolalle pienen palasen ja kyllähän se sen söikin :D 

Noin vartin kuluttua itse menin Alicjan kanssa pusikoihin piiloon, laittamaan bikiinit päälle, koska ei sitä oikeen viittiny siinä keskellä rantaa riisuutua, koska monet ihmiset olivat siellä veneilemässä. Sit kun me saatiin bikiinit päälle, niin koko poppoon oli aika mennä uimaan. Tola päätti jäädä rantaan odottamaan meitä, mutta Sedit päätti tulla sit meidän mukaan hieman pulikoimaan. Myöhemmin se oli sitä mieltä, että nyt riittää ja se meni sit rannalle, Tolan kanssa ottamaan hieman aurinkoa.

Uimisen jälkeen menin Seditin kanssa hieman tutkimaan koko rantaa. Sedit löysi jonkun kuivuneen kalanraadon, jonka heitin sitten veteen, mutta unohdin siinä samalla, että Sedit tykkää uida. Joten se sitten päätti menää kalanraadon perään uimaan. Itse kuljin pitkin heinikkoa ja näin paljon sisiliskoja. Palatessamme pienestä rantaretkestä, huomasin käärmeen-nahan. Päätin ottaa sen sitten muistoksi. Kyseisen nahan vieressä huomasinkin sitten palasen elävää käärmettä. Ensimmäisenä luulin, että se olisi rantakäärme, mutta vaaleenruskee väri ei sopinut rantakäärmeelle. Kosketin sitten sitä kepillä hieman ja vasta silloin, käärme laittoi päänsä esille. Huomasin kyseisen käärmeen pienen pään koon ja tajusin vasta silloin, että se on harvinainen aesculapinkäärme, joita voin nähdä vain Bieszczadeissa ja niitä on koko Puolassa vain 250 yksilöö. Itse otin heti pari kuvaa käärmeestä ja itse tykkään hirmuisesti TÄSTÄ kuvasta :) 

Käärmeen kuvauksen jälkeen, päätin viedä kyseisen nahan koirille nuuhkittavaksi. Molemmat hurtat ensimmäisenä haistelivat sitä ja yht äkkiä ne sitten pomppasivat sivulle. Sen jälkeen ne pysyivät siitä nahasta kaukana. Olihan se todella kiva tietää, että Sedit on sen verran älykäs, että se ymmärtää, ettei sen käärmeen kanssa kannata haistella. Toivottavasti se myös ymmärtää pitää kyistä kaukana :)

Rannalla me oltiin melkein viisi tuntia, joten oli aika palata kotiin. Kotona me päätettiin mennä koko poppoon kanssa ottamaan päiväunet. Päiväunien jälkeen me mentiin vielä illalla kauppaan, tekemään pienet ostokset. Onneksi kauppa oli noin kilometrin päästä meidän tontista, joten montaa kilometriä meidän ei tarvinnut mennä sinne. Toiselta osalata se oli myös hyvä, että se kauppa ei ollut ihan nenän edessä, koska ainaskin me molemmat saatiin hieman liikuntaa ja katsella hienoja maisemia. Vaikka kyseinen kauppa olikin pieni, niin kyllä siellä paljon tavaraa oli ja se oli paljon halvempaa kuin täällä Krakovassa, vaikka täällä Krakovassa onkin ruoka halvempaa kuin Suomessa :D Me otettiin sitten paljon juomaa mukaan, samoin nutellakin tarttui mukaan ja pari muuta juttua.

Illalla me tehtiin pari pannukakkua. Siinä me sit molemmat syötiin viisi pannukakkua kera nutellan ja kermavaahdon kanssa :D Illalla me sitten vielä ennen nukkumaan menoa, katsotiin pari sarjaa CSI Las Vegassia ja sitten me mentiin nukkuun. Sedit päätti taas nukkua mun vierellä.

Kesän intoa

Me ollaan nytten aika paljon tän alkukesän aikana käyty järvellä. Itse en vielä mene uimaan, mutta Sedit on hieman pulikoinut. Tossa pari viikkoa sitten oltiin jo ehkä kolmannen kerran Zakrzowekilla. Sedit heti nähtyään pienen vesilätäkön suolla, niin se hyppäsi sinne veteen, eikä noussut. Siinä lätäkössä se sitten hetken oli, jonka jälkeen se sai pienen hopulin ja alkoi juosta, kuin joku hullu :D Pienen hepulin jälkeen me päätettiin jatkaa matkaa, ennen kun Sedit kokonaan väsyy, koska kumminkin ulkona oli yli 30 astetta lämmintä.

Sen jälkeen me nähtiin pieni lampi ja Sedit päätti mennä myös sinne pulikoimaan. Itse taas huomasin, että siellä vedessä jotain liikkui. Ensimmäisenä luulin, et ne oli jotain pieniä kaloja, mutta kun katoin tarkemmin, niin huomasinkin, et ne oli vesiliskoja. Itse en o vielä ikinä törmännyt vesiliskoon, joten olin todella iloinen, et semmoinenkin tuli nähtyä. Oletin kyllä, et ne olis isompia, mut mut....

Noin puolen tunnin päästä me saavuttiin vihdoin Zakrzowekille. Olihan siellä pikkasen ihmisiä, mutta ei se meitä haitannut. Sedit päätti hieman uida siellä, jonka jälkeen se tuli märkänä mun viereen halimaan. Sedit taisi olla jo hieman väsyny, mutta itse olin myös ihan kuuma ja väsynyt. Mun teki ihan mieli mennä bikiineissä ulos, mutta tuskin sekään ois auttanut mitään tähän kuumuuteen. Katotaan nyt, jospa vaikka ens viikolla voitais mennä vaikka isolle järvelle, jossa parissa paikassa voitais ihan rauhassa molemmat uida, ilman muita ihmisiä.

Paluumatkalla itse kuulin fasaanien ääntelyä, jonka jälkeen myös näin ne. Sedit sitten lähti hieman niitten perään. Kutsuin sitten Sedittiä ja huomasin, että mua vastaan juoksee stressaantunut fasaani, jonka jälkeen se sitten pelästyi minua ja lähti lentoon. Sedit taas tulee iloisena siellä fasaanin perässä mun luo. Ehkä se sit joskus alkaa metsästää mulle fasaanipaistia :D

Itse tällä kertaa päätin palata metsän kautta. Luulin, et se olisi hyvä oikotie, mut ei se ollutkaan niin hyvä idea.... Itse huomasin villisikojen jälkiä, joten päätin seurata niitä jälkiä onnessani, et ne jäljet johtaisivat meidän lenkin alkuun. Itse aloin huomata, että maa alkaa olla joka askeleella kosteampi, mutta olin niin itsepäinen, että jatkoin Seditin kanssa matkaa. Noin kymmenen minuutin päästä vasta huomasin, että me ollaan suolla ja mun kengät ovat märät. Itse sitten käännyin ja lähdin kävelemään sinne, mistä me tultiikin sinne suolle. Hetken kuluttua löysin pienen, mutta paksun luun ja annoin Seditin haistaa sitä. Sen jälkeen se alkoi haistaa jotain valkoista juttua. Itse menin katsomaan, et mikä se on ja se olikin iso kallo. Ensimmäisenä mieleen tuli, että se ois peuran kallo, mutta vasta sitten kun nostin sen, niin huomasin, että sillä on isot kulmahampaat ja älysin, että se olikin ison villisian kallo. Itselläni on jo ketun kallo, joten päätin suurentaa mun kokoelmaa ja lytkäsin sen kallon isoon pussiin ja jatkoin matkaa. Onneksi löysin tien takaisin ja palasin kotiin ihan tavallisen tien kautta kotiin.

Kotona Sedit oli niin väsynyt, ettei se meidän ovien edestä jaksanu ees omaan huoneeseen mennä. Itse taas latoin kallon vatiin ja aloin putsaamaan sitä. Nytten se on hienon valkoinen ja se sopii hyvin yhteen mun löytämäni ketunkallon kanssa. Voin joskus teille näyttää kuvan niistä, mutta nytten en jaksanu tehdä niistä kuvaa. Varmaan jotkut ihmettelevät, että miksi tämä blogi on nyt näin hiljanen, kun kerta loma on alkanut, mutta muistakaa, että Puolassa koulu loppuu vasta kesäkuun lopussa ja itse joudun nytten oikein kunnolla opiskelemaan ja blogi on jäänyt hieman hiljaseksi. Mutta heinäkuussa mulla on teille luvassa paljon kivaa, jos toki mun ja kaverin matkasuunnitelmat toteutuvat, vaikka se on jo 100% varma, et me mennään, mutta aina voi jotain sattua, joten tossa heinäkuun alussa annan teille tarkemmat tiedot. Haluaisin myös kuulla, että onko teillä muilla ollut myös jotain kivoja seikkailuita nytten tässä alkukesän aikana?

Bullien miitti

Sunnuntaina me osallistuttiin Lunan kanssa bulli-tyyppisten koirien lenkille. Sedit jäi kotiin, koska sillä on vieläkin se kurkkutulehdus, eikä se saa kauheesti rasittua ja Sedit liikaa stressaisi niin isossa laumassa. Kyseiselle lenkille meidät kutsui yksi Sylwia, joka on töissä siellä amstaffien rescueyhdistyksessä, mistä Luna tuli meille sijaiskotiin. Sylwialla on myös kaksi rescue amstaffia kotona, joista vain yksi amstaffi Negra tuli lenkille.

Aamulla kymmenen maissa me pakattiin pieni reppu täyteen kaikkea kamaa ja sen jälkeen me lähdettiin odottamaan raitiovaunua pysäkille. Kun raitiovaunu saapui paikalle, meitä odotti puolen tunnin reissu kohti tapaamispaikkaa.

Paikalle saavuttua me mentiin pienelle kahville, koska itse olin vielä vähän väsynyt ja oltiin liian aikaisin paikalla, nimittäin ketään ei ollut vielä paikalla. Kahvin jälkeen otin Lunan tassusta pois kengän ja laitoin sen sijaan vedenkestävän siteen jalkaan. Sen jälkeen, kun ei vielä ketään näkynyt paikalla, niin heitin Lunalle palloa. Siinä se sitten juoksenteli pallon perässä, kunnes paikalle saapui ensimmäiset koirat.

Ensimmäisenä saapui paikalle Magda koirineen ja sen jälkeen yhä enemmän koiria ja ihmisiä saapui paikalle. Luna oli ihan ihmeissään, et niitä koiria tulee yhtä enemmän ja enemmän, mutta onneksi se haisteli kiltisti muita koiria, eikä ollut yhtään mitään ongelmaa sen kanssa. Kun paikalle saapui Sylwian ystävän koira Shaggy, joka on myös rescuekoira. Luna oli ihan ihastunut Shaggyyn. Luna koko ajan käveli sen perässä ja yritti pyytää sitä leikkimään, mutta toinen ei ollut yhtään kiinnostunut valkoisesta kaunottaresta.

©Ania Sikora

Noin puolen tunnin kuluttua me lähdettiin kohti yhtä peltoa. Matkalla kohti peltoa Luna kulki nätisti muitten koirien vierellä, eikä se yhtään joittenkin koirien rähinästä. Parin minuutin kulutta tielle saapui kultainennoutaja omistajan kanssa. Heti, kun se kultsi näki ison lauman bulli-tyyppisiä koiria, niin kyllä se äkkiä meni omistajansa selän taakse piiloon.

Matkalla kohti peltoa Luna tutustui moneen muuhun koiraan ja samalla saatiin tietää, et melkein kaikki ne koirat ( jotka olivat kyseisellä bullien lenkillä ) olivat rescuekoiria, paitsi yksi dogo argentino, Brazilia ja bullterrieri, Alja olivat kuulemma kasvattajilta. Muuten ne muut 18 koiraa olivat rescuekoiria. On se kyllä ihana tietää, että tässä maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka haluavat antaa bulli-tyyppisille koirille uuden mahdollisuuden uuteen elämään. Nimittäin aika harva ihminen haluaa ottaa itselleen amstaffin, pitbullin, bullterrierin ja jne, koska ne on mukamas tappajakoiria, mutta näinhän asia ei ole, jos koiran kasvattaa hyvin.

Noin 15 minuutin kuluttua me saavuttiin vihdoin pelloille ja siellä koirat saivat sitten rauhassa leikkiä ja juoksennella. Lunaa en vielä uskalla päästää irti, koska se on ollut vielä meillä niin vähän aikaa, joten me päästettiin se pitkän hihnan kanssa vapaaksi. Varmuuden vuoksi me pistettiin Lunalle kuonokoppa päälle.

" nyt sä oot kuule mun koira ja tuut mun perässä"

"mee pois, oot ihan likanen" ©Ania Sikora

Luna alkoi heti leikkimään Brazilian kanssa. Siinä ne sitten ympäriinsä juoksentelivat, jonka jälkeen Alja tuli paikalle moikkaamaan uusia koiria, jonka jälkeen se huomasi, et Lunalla on hihna valjaissa. Alja sitten päätti vähän taluttaa Lunaa, ja Luna ihmeissään katseli, et mitä toinen tekee. Parin minuutin kuluttua Alja päätti mennä leikkimään muitten koirien kanssa ja jätti Lunan ja Brazilian yksin. 

Leikkimisen jälkeen tytöt olivat janoissaan ja Brazilian omistaja antoi niille vettä juotavaksi. Luna meni ensin sitten juomaan, jonka jälkeen Brazilia saapui paikalle ja meni myös juomaan. Luna todella kiltisti meni kipon luolta pois ja antoi toisen juoda rauhassa. Ihan kiva tietää, ettei Luna ole niin dominoiva, mitä mä alussa luulin, mutta Seditin kanssa se ei sisällä vieläkään tuu toimeen, mutta kaikki omalla ajallaan. Tunnin leikin jälkeen oli aika jatkaa matkaa.

Luna ja Shaggy

Brazilia

Lenkin lopuksi me päätettiin tehdä vielä pieni yhteiskuva. Kaikki sujui mainiosti siihen kohtaa, kun oli aika ottaa kuvia. Koirat alussa nätisti istuivat paikalla, mutta kameroiden nähdessä kaikki koirat liikkuivat, minne sattuu. Itse otin vaikka kuinka monta yhteiskuvaa, mutta mikään niistä ei ollut julkaisukelpoinen. Vain yhdellä henkilöllä on kiva yhteiskuva, missä kuiteskaan ei kaikkia koiria ollut. Yhteiskuvien jälkeen oli aika lähteä kotiin. Osa koirista vielä lenkin jälkeen menivät koirapuistoon, mutta me muitten omistajien ja koirien kanssa oltiin sen verran väsyneitä, että me mentiin kotiin. Ehkä ensikerralla me sitten mennään puistoon, mutta katotaan :)

Itse todella paljon pidin kyseisestä miitistä ja mielelläni menen seuraavaan. Onneksi me nytten juteltiin parin ihmisen kanssa ja ensi viikolla taas sunnuntaina on seuraava bulli-tyyppisten koirien miitti. Toivottavasti seuraavalla kerralla Luna voi jo riehua muitten koirien kanssa ilman kuonokoppaa, koska sunnuntaina se oli kyllä todella kiltti, eikä haastanut edes minkäänlaista riitaa. En malta odottaa seuraavaa miittiä. Valitettavasti Sedit varmaan seuraavalla miitillä joutuu kotiin, koska en halua stressata sitä liikaa noin isossa laumassa, missä on 20 koiraa. Parin koiran kanssa se tulee hyvin toimeen, mutta 20 koiraa on jo liikaa sille.

Jos joku haluaa nähdä enemmän kuvia bullien miitistä, niin klikkaa tästä.

Alja vs keppi

Edes kerran teit iloisen ilmeen kuvaan

Eilen oli sen verran hieno ilma, että oli pakko mennä Seditin kanssa pitkälle lenkille. Ensimmäisenä päätin mennä Seditin kanssa järvelle, et se vois juoda ja halutessaan mennä uimaan. Mentiin sitten raitiovaunuun ja pysäkiltä kohti järvee. Päästin jopa Seditin siellä irti, kun ei ollu paljoo pyöräiliöitä ja kulkijoita liikkeellä. Oisinhan mä päästäny sen irti, mutta en jaksa huudella sille koko ajan, että "Varo!Pyörä" ja sellasta.  Muutenkin se ois yhtä hyvin voinu jäädä pyörän alle, koska siellä oli sen verran uusia hajuja, että välillä se ei ollenkaan kuunnellut. Saavuttiin paikalle ja päästin sitten Seditin irti järvellä, kun siellä oli sen verran kallioita ympärillä ja puskia, että ei sinne kukaan pysty pyörällä tulemaan :D Sedit ryntäs heti järveen, mutta ei menny uimaan, päätti vaan tepastella vedessä ja juoda sitä.

muokkailin vähän veden väriä

Järvellä oltiin noin tunti, jonka jälkeen mentiin raitiovaunulla takas kodin viereen. Itse en halunnu vielä mennä kotiin, vaan jatkoin menoa Seditin kanssa wisla joelle, joka oli noin kilometrin päässä. Siellä Sedit päätti si hypätä sinne jokeen, mutta järveen se ei ihme vaan halunnu. En löytäny lenkin aikana mitään kivaa, jota olisin voinu kuvailla, joten päätin mennä Seditin kanssa yhteen kivaan paikkaan ottamaan hänestä kuvia. Alussa poikaa ei yhtään kiinnostanu poseeraaminen, mutta silloin kun otin taskusta namit esiin, niin poika oli enemmän kiinnostunut poseeraamisesta.

Aloin jopa puhumaan Seditille vinkuvalla äänellä ja silloin Sedit alkoi katsomaan minua ja kääntelemään päätään, joten sain ensimmäistä kertaa siitä jonkun siedettävän kuvan, missä se näyttäis edes vähän iloiselta, vaikka kuolajojo päätyikin sen kuonon päälle :D Lähiaikoina pitäis mennä tutustumaan uusiin krakovan alueisiin ja yhteen toiseen kivaan järveen, missä on ranta ja siellä voin ihmiset ja koirat uida yhdessä, ilman sitä, et joku tulisi valittamaan, ettei koira saa olla ihmisten uimarannalla. Onneks monessa Puolan uimarannoissa saa pitää koiraa vapaana uimarannalla ja se on minusta hyvä juttu, mutta agressiivisia koiria sinne ei saa tuoda.

Olen myös miettiny tässä, että voisin kirjoittaa jonkun postauksen rescue koirista ja haluaisin kysyä, että kiinnoistaisko ketään semmoinen postaus?