Kolme muskettisoturia hoidettavana

Jotkut ovat voineet facebookista nähdä yhden kuvan näistä kolmesta suloisesta 2-viikkoisista pikkupojista. Kyseiset pojat ovat meillä vain ruokinnassa, koska ne juovat vielä maitoa, eikä ne itse osaa vielä syödä. Samalla me etsitään myös niille jo koteja valmiiks. Toki allekirjoitetun sopimuksen kanssa ja silloin, kun penskat ovat riittävän isoja, niin ne kastroidaan. Tämmöiset pienet kakarat löytävät heti halukkaita, mutta me valitaan niille sitten parhaimmat kodit. Yksikään pentu ei tule jäämään meille, vaikka itse jo rakastuin yhteen :D Pentujen vanhemmista en tiedä mitään, kun joku ihminen oli hylännyt ne kadulle.. Miten nämä suloiset pallerot joutuivat meille?

Eilen ollessani koiratarhassa ulkoiluttamassa koiria kavereitten kanssa, eläinlääkärit pyysivät, että me ruokitettaisiin neljä 2-viikkoista koiranpentua, jotka olivat heillä noin kaksi päivää. Kyseiset pennut löydettiin, joten mitään niitten taustoista ei tiedetä. Siinä välissä, kun me ruokitettiin palleroita, niin elläinlääkäri tuli kysymään, että voisiko joku meistä ottaa ne kotiin ruokintaan, kun ne eivät pysty hoitamaan niitä, kun niillä on yli 600 muuta eläintä hoidettavana ja ruokitettavana. Kaverini eivät voineet ottaa niitä, joten itse päätin soittaa äidille ja kysyä, että huolisiko hän pari pentua. Yllätykseksi, äitini suostui, joten menin sitten hoitamaan kaikki paperit ja muut. Tarhaan tuli myös nuori nainen 7-vuotiaan tytön kanssa ja he ottivat sitten yhden ja ainuun nartun koko poppoosta ruokintaan ja adoptoitavaksi itselleen, joten yksi pennuista löysi jo kodin. Minulle sitten jäi hoidettavaksi kolme muskettisoturia.

Koirien taluttamisen jälkeen, menin hakemaan pennut. Onneksi kaverini poikaystävä otti meidät autoon mukaan ja vei meidät kotiin. Kotona tein pennuille oman makuupaikan, elektrisen tyynyn kanssa, jottei pennuilla olisi kylmä. Samoin petikorin vieressä niillä on sit paikka, jossa ne tekee pissat ja kävelevät. Sain mukaan myös pennuille tarkoitettua maitoa ja itse ostin myös niille lisäksi vuohenmaitoa. Sedit ei ollut oikein iloinen pentujen tulosta ja kiertää ne kaukaa. Taitaa hieman pelätä niitä. Pennut näyttävät terveiltä ja niissä riittää energiaa. Kaikki pennut tykkäävät jo kiipeillä omasta pedistä pois ja maitoa ne vois juoda melkein koko ajan.

ilme kertoo kaiken

Ensimmäisenä yönä pisin aika, jonka nukuin oli puolituntia ja nytten tiedän, ettei kasvattajilla ole helppoa pentujen kanssa. Yöllä annoin niille ruokaa ja hieroin massua. Tuntuu, että pennut ovat elisestä päivästä hieman jopa kasvaneet. Pentujen painot ovat seuraavat 730g, 722g, 832g, joten ihan pikkusia niistä ei tule, vaan semmoisia keskikokoisia/hieman isoja niistä varmaan tulee. Tulen ihan varmasti vielä kirjoittelemman näistä kolmesta soturista tänne blogiin :)

Tuotetestaus: 8in1 minis

Sedit pääsi testaamaan 8in1 firman nameja. Itse en olisi ikinä uskonut, että Sedit valittais satojen koirien joukosta testeriksi. Mitä me päästiin kokeilemaan:

• 2x 8in1 minis beef&apple (nauta ja omena)
• 2x 8in1 minis chiken&carrot (kana ja porkkana)

Ominaisuudet:

• palkkioherkku kaikenrotuisille ja -kokoisille koirille
• ihanteellinen ravintoaineyliherkkyydestä kärsiville tai nirsoille koirille
• sokeroimaton
• gluteeniton
• vain 2,5% rasvaa
• valmistettu Saksassa
• kaksivärinen rengas- tai kukkakuviointi

Sisältö beef&apple:

• kasviperäiset sivutuotteet (20% perunaa)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% nautaa)
• hedelmät (4% omenaa)
• kivennäisaineet

Sisältö chiken&carrot:

• kasviperäiset sivutuotteet (26% riisiä)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% kanaa)
• vihannekset (4% porkkanaa)
• kivennäisaineet

Namejen saavuttua, menin heti Seditin kanssa kokeilemaan niitä kuvauksen aikana. Sedit oli heti kiinnostunut nameista ja alkoi tekemään erilaisia temppuja saadakseen namin. Koko kuvauksen aikana Sedit katsoi juuri sinne minne halusin, kiitos namejen. Meillä eivät jokaiset namit saa koiraa kiinnostumaan kohteesta enemmän kuin pari sekuntia, mutta 8in1 namit toimivat todella hyvin meillä kuvauksen aikana. Jos mulla on joku luu tai semmosia haisevia kuivattuja naudanmahoja, niin kyllä nekin tehoavat hyvin, mutta kyseiset namit taitavat olla hieman liian isoja taskuun ja etenkin noi naudanmahat haisevat niin kamalasti, että vaatteet haisisivat varmaan pesemisen jälkeenkin, mutta Sedit silti rakastaa niitä :D

Kooltaan nuo namit ovat juuri sopivia Seditille, mutta semmoiselle pienelle koiralle ne pitäis varmaan pistää puoleksi. Toinen plussa noissa on se, että ne ei oo kovia. Etenkin treenausnamejen kohdalla mulle on tärkeetä se, että namit eivät olisi kovia, vaan semmosia että koira pystyy sen hyvin syömään yhdellä puraisulla, eikä mussuttamaan sitä minuuttitolkulla. 8in1 minis namien kanssa Sedit oppi jo kaksi uutta temppua todella nopeasti, joten näyttää siltä, että kyseiset namit maistuvat hyvin pikku pirulle. Vaikkei haju ihmiselle ole mikään mahtava (parempi ainaskin kuin kuivattu naudanmaha), niin Seditille toi haju on oikea luksus. Namipussin ulkonäkö on todella houkuttava samoin itse namien ulkonäkö.

Iso plussa on myös se, että kyseiset namit eivät murru heti käsissä, mutta ne saa hyvin puoliks. Samoin hintakin on todella hyvä minun mielestä ja kyseisellä merkillä on erilaisia nameja. Mut sit itse kyllä haluaisin, että kyseisissä nameissa olis enemmän sitä lihaa ja vähemmän vehnää. Itse en osta Seditille ruokaa, jossa on viljaa, musta se on ihan tarpeetonta, ei kovin terveellistä ja etenkin halppisruuissa tota viljaa on ehkä se 90% ja loput jotain lihaa ja vihanneksia. 8in1 firma omistaa myös nameja, jossa on 100% lihaa ja varmaan ens kerralla vois ihan ostaa ja katsoa, että maistuuko nekin, vaikka Sedit syö ihan mitä vaan lihaa :D 

+ namien koko
+ ulkönäkö
+ Seditille maistuu
+ hinta
+ eivät sotke käsiä
+ ei ole liian kova
+ mahtava palkkio esim. treeneihin

- liian vähän lihaa
- kovettuu nopeasti, jos nameja ei säilytetä paikassa, johon ei pääse ilmaa
- haju ei oikeen houkuttava

Hoitakoira Lena

Meille tuli hoitoon 3.12.2015-23.12.2015 sekarotuinen Lena.
Mistä kaikki alkoi? Itse olin katselemassa facebookkia, jossa oli ilmoitus, että koira tarvitsisi  hoitoa. Itse aloin miettimään, että Sedit tulee hyvin toimeen narttujen kanssa, joten miks ei? Kirjoitin sitten kyseiselle ihmiselle ja siinä samalla huomasinki, että kyseinen mies onkin suomalainen. Siinä me sitten kirjoiteltiin ja hän sanoi, että hän on menossa Suomeen. Me vaihdeltiin pari sanaa, jonka jälkeen me mentiin tapaamaan livenä. Lena alkoi haukkumaan koko ajan ja oli todella energinen ja alkoi rimpuilemaan hieman. Sedit sitten näytti hampaita ja sanoi, että tommosesta käytöksestä hän ei tykkää. Me siinä sit käveltiin ja koirat tutustuivat paremmin toisiinsa ja kaikki sujui hyvin, joten se mies eli Veikko päätti sitten jättää Lenan meidän hoiviin.

onnellinen koira, kun sai tietää, että hän sai hoitokoiran

Minä menin Seditin kanssa pitkälle lenkille siks aikaa, kun Veikko hoiteli mun äidin kanssa kaikki ruuat ja semmoset. Sedit oli todella iloinen, kun hän palasi kotiin päin, mutta vasta silloin kun avasin ovet, kaikki muuttui....Sedit katsoi ihan ihmeissään ja Lena taas oli todella iloinen. Sedit sitten nätisti haisteli Lenaa, jonka jälkeen se meni hakemaan lempilelunsa suuhunsa turvaan, ettei Lena sitä varastaisi :D

Noitten parin viikon aikana kaikki sujun todella hyvin, paitsi että Seditillä oli kyllä niitä huonoja päiviä. Kun Lena yritti lähestyä Seditin huonetta, niin toinen sitten siinä murisi hampaat esillä ja heitti Lenan pois, mutta silloin kun Sedit jo tottu Lenaan, niin se alkoi jopa painimaan ja leikkimään ulkona Lenan kanssa. Sedit ei oo ikinä meillä leikkinyt, painimisesta puhumattakaan ja tämä oli kyllä todella kiva yllätys. Lena jopa välillä oli sitä mieltä, että Sedit on joku patja ja sen päällä saa hyppiä. Sedit ei ollu edes moisiskaan tuommoisesta käyttäytymisestä, mutta silloin kun Lena alkoi alistamaan Sedittiä, niin toi sitten näytti, että missä hänen paikkansa on. Molemmat koirat saivat samaan aikaa ruuan, eikä edes herkkuja jaellessa ollut pientäkään murintaa tai hampaiden näyttöä.

Lenan lähdön jälkeen Sedit oli todella masentunut ja surullinen, mutta nytten onneks kaikki on palautunut takaisin. Hyvä plussa Lenan lähdän jälkeen on se, ettei mun pitäny joka päivä imuroida asuntoa. Lena oli aivan mahtava koira, mutta tommoista karvanlähtöä en ole ikinä nähnyt. Onneksi Lena asustelee tässä lähistöllä, joten me voidaan vähän väliin törmäillä ja Seditkin pääsee sitten taas tervehtimään kaveriaansa :)

Kaukana kaupungista osa 3

kaukana kaupungista osa 1
kaukana kaupungista osa 2

Kuudentena päivänä me lokoiltiin rauhassa. Me ei edes jaksettu mennä koirien kanssa aamulenkille, joten me päästettiin ne vaan ulos tekemään omiaan. Tiesin, että Sedit ei mihinkään karkaisi ja jos se jonkun perään menis, niin se tulis takas. Vasta illemmalla alkoi paistaa kiva aurinko ja otin kameran mukaan tontin taakse. Siellä sitten lokoilin hieman Seditin kanssa ja tein jotain outoja räpsyjä mun 18-55 millisellä peruslinssillä.

 Alkoi olla jo hieman kylmä, joten menin huoneeseen vaihtaa äkkiä vaatteet. Illalla pellolla oli kiva pieni sumu. Sedit alkoi kauheesti nuuskimaan koko peltoa, jonka jälkeen se sai jäljen. Kohteen kohdalla se pyöri ja alkoi haukkumaan. Itse pelästyin, että se on kyy, mutta kuulemma siinä tontin seudulla ei oo havaittu yhtäkään kyytä, mutta itse olen nähnyt monta ajettua kyytä tiellä. Itse panikoin, että se ois kyy, joten juoksin äkkiä kohteen luo, mutta onneksi se oli vain pieni siili. Olen silti ylpeä Seditistä, ettei se alkanu koskemaan sitä tassuilla tai millään, vaan oli hyvällä etäisyydellä ja antoi merkin, että siellä on jotain :)

Siinä me sitten koko ilta vietettiin kuvien ottamisen parissa, jonka jälkeen me palattiin, koska halusin nähdä CSI Miamin. Koirat oli ruokittu ja ne meni nukkumaan, joten me mentiin sitten Alicjan kanssa katsomaan CSIaita. Sen loputtua menin peseytymään ja palattuani huoneeseen sain melkein sydänkohtauksen...Nimittäin telkassa juuri siinä kohtaa, kun minä käännyin telkaa kohti, joku hakkasi kirveellä pään poikki ihmiseltä. Itse tykkään kauhuelokuvista, mutta toi tuli niin äkkiä, että ite pelästyin hieman :D

Seitsemäntenä päivänä eli viikko oli jo kulunut. Olin jo kaverin ja hurttien kanssa jaloilla jo seitsemältä, koska meidän piti mennä kauppaan ostaa leipää. Aamulla oli aika pilvinen sää, muttei satanut, joten ei me otettu kauppaan mukaan sateenvarjoa. Matkalla kaupaan......alkoi sataa...Me sitten äkkiä yritettiin löytää suojaa ja alettiin juosta kauppaa kohti. Tien varrella oli kuitenkin kirkko, jonka suojiin me juostiin. Siellä kirkon alla me istuttiin noin kymmenen minuuttia. Yht äkkiä Alicja sanoi "kato tuolla on peura!!". Mä itse katsoin tien suuntaan ja siellä menikin sitten iso saksanhirvi naaras. Koirat vaan katsoivat, eikä ne näyttänyt isompaa kiinnostusta.

Sateen jälkeen me jatkettiin matkaamme kauppaan. Kaupassa me ostettiin kaikki tarvittavat ja palattiin kotiin. Illalla oli oikein kunnon sumu pellolla, joten oli pakko tehdä pieniä muistokuvia Seditistä pellolla. Kuvauksien jälkeen Sedit nuuski ja itse näin vain pienen palan Sedittiä, mutta kutsutessa se tuli aina takaisin. Tolaa taas kiinnosti vain myyrien metsästäminen. Ei me oikeen muuta kivaa sinä päivänä taitu tehdä, mutta ison peuran näkeminen oli kivaa piristystä, vaikka silloin mulla ei ollutkaan kameraa mukana, harmi.

löydä koira

Kahdeksantena päivänä olikin jo aurinkoista ja Sedit vietti aamun parvekkeella. Itse menin katsomaan, että miten se siellä parvekkeella voi ja koskin sitä. Herranjestas kuinka kuuma se oli. Mä jo luulin, että se kohta saa lämpöhalvauksen, mutta Sedit ei edes läähättänyt. Me alettiin Alicjan kanssa syömään aamupalaa. Koirat heti tulivat meidän luo. Aamupalan jälkeen koirat olivat pienellä aamulenkillä, mutta muuten ne koko päivän löhöilivät ulkona.

 Illalla oli niin lämmintä, että me mentiin parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja. Melkein koko ajan näin tähdenlentoja. Jotkut olivat semmosia pitkiä ja toiset lyhyitä. Itselläni oli huoneessa valo päällä ja parveke auki, joten iltalöhöilyn jälkeen huomasinkin, että mun huone on joku ihmeen ötökkäviidakko. Joka puolella oli yöperhosia ja kaikenmaailman ötököitä. Sinnä mä sit tunnin ajan metsästin niitä ja heitin ulos, mutta silti suuri osa niistä jäi, mutta aamulla ne kaikki menivät sitten parvekkeen kautta ulos. Koko yön ja aamun kuitenkin iso syreenikiitäjä päätti nukkua mun vierellä koko yön. Se ei yrittänyt minnekkään karvaikka ja pysyi hyvin mun käsissä. Aamulla sitten päätin ottaa tilaisuuden haltuun ja otin pari kuvaa siitä syreenikiitäjästä ja pistin sen jopa Seditin tassulle ja voin sanoa, että Seditin tassu ja syreenikiitäjä näyttävät hienolta yhdessä. Mitäs mieltä te olette?

Valokuvaushaaste

Itse voitin valokuvaushaasteen TÄLTÄ blogilta. Tarkoituksena on siis laittaa aiheeseen liittyvä kuva, joista sitten valitsen voittajan + arvostelen kaikki kuvat ;) Voittajan olisi tarkoitus jatkaa kyseistä kilpailua blogissaan tai kotisivullaan.

Aihe: Kuva, joka on otettu juuri oikeassa kohdassa. Eli semmonen kuva, joka oli otettu juuri sopivaan kohtaan eikä semmoista tilaisuutta samanlaiseen kuvaan olisi tullut ikinä.
Kuvia saa lähettää tämän postauksen alle tai lähettää sähköpostiini ( aurelia.pesonen@gmail.com ) 20.12.2015 ASTI!

Kaukana kaupungista osa 2

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin kertoa vielä teille yhden kivan seikkailun toisesta päivästä Bieszczadeissa. Valitettavasti edellisestä postauksesta olisi tullut liian pitkä, joten jatketaan toisella osalla. Ennen nukkumaan menoa, Alicjan kamu Maciej tuli meille kylään. Me siinä sit tutustuttiin, jonka jälkeen oli hieno auringonlasku, että päätin sit sanoa, et nyt meidän on ihan pakko mennä tonne ylös niitylle tekemään kuvia.

Siinä me sit pitkin niittyjä ja polkuja mentiin ylös. Saavuttuamme paikalle, päätettiin vielä mennä katsomaan yhdelle pienelle niitylle. Riitti vain yksi askel kyseiselle niitylle ja heti jostain pusikosta hyppäsi kaksi kettua, jotka juoksi sen pellon yli. Sedit myöhäsenä meni niitten perään, mutta kun sanoin "STOP", niin se jarrutti ja alkoi haistamaan koko niittyä. Alicjan kanssa me sitten hieman kinasteltiin siitä, että ne oli ihan varmasti kettuja, koska Ala oli sitä mieltä, että ne oli ihan varmasti oravia. Kiva tietää, että oravat näyttävät ketulta ja ovat niin isoja :D Sen jälkeen oli aika asetella Sedit meidän ensimmäiselle niitylle poseeraamaan....

Yksi iso plussa oli se, että se aurinko teki niin hienot värit kuviin ja antoi hienoa valoa, että ei mun kuvia tarvinnut paljoo muokata. Sedit alussa oli todella iloinen poseeraamisesta. Mä päätin hieman kiusata poikaa ja pistin sen pään päälle kukan. Onneksi Sedit oli alussa niin iloinen, että se pääsi luonnon helmaan, ettei se välittänyt siitä kukasta ja sain pari kivaa kuvaa. Kyllä se sit nopeasti hoksas, että nyt sillä on jotain outoa päässä ja ravisti sen pois. Samoin tuli pitkästä aikaa myös testailtua kittilinssiä eli 18-55mm ja minusta noin lelumainen linssi sai myös aikaan kivaa jälkeä :)

vasen on otettu 18-55mm

Kukkasession jälkeen asetin Seditin pienen polun viereen ja aloin ottamaan kuvia. Sedit tällä kertaa ei maltannut poseerata ja jouduin ehkä pari kertaa laittamaan sen istumaan ja sitten se itse meni maahan. Sit kun se jakso edes sen paritoista sekuntia olemaan paikalla, niin minä sitten aloin kiertelemään pitkin maata, että saisin hyvän kuvan, kivasta kuvakulmasta. Hieman venyttelyä siinä sitten tuli.

Koko kuvaussession jälkeen, minä menin Seditin kanssa hieman pienelle niittykävelylle ja Ala jäin Maciekim kanssa juttelemaan jotain. Alkoi jo kuitenkin nopeasti saapumaan ilta, joten me päätettiin mennä kotiin, koska villisiat ja peurat kohta olisivat jo meidän perässä :D

Kolmantena päivänä Alicjan vanhemmat menivät sitten kotiin ja me saatiin olla kaksistaan koirien kanssa ja jouduttiin kaikki tekemään itse. Valitettavasti se maanantai ei ollut mitenkään aurinkoinen, vaan hieman sateinen, joten ei me oikeen mitään tehty. Aamulla mä soin kaks tostii ja leivän nutellan kanssa, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen me päätettiin lukea kirjaa, kun kello oli jo hieman yli kaksitoista ja siinä samalla juotiin kahvii. Voin sanoa, että Bieszczadeissa mä luin melkein koko kirjan ja kotona oon aina sillee, et nyt pitäis alkaa lukea sitä kirjaa, mut sit se jää aina unohtumaan. Sen takia olinkin iloinen, että nyt pääsin oikein kunnolla lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Koirat taas olivat hieman pihassa, ja sit ne tuli kotiin lepäämään.

Lueskelun jälkeen me päätettiin mennä koirien kanssa monen kilometrin lenkille jonnekki paikkaan, jossa sitten loppui tie. Käveltiin kaupan ohi seudulle, jossa oli paljon koiria ja kanoja. Sen jälkeen me nähtiin lampaita, mutta ei tota yhtään kiinnostanut mitkään villapaidat. Tuli myös hieman käveltyä metsässä, jonka jälkeen me palattiin kotiin. Jos ei lasketa koirien haukuntaa, niin voin sanoa, että koko paikka ois joku syrjä paikka, jossa ei ole yhtäkään ihmistä. Ehkä kerran, vain yksi auto ajoi meidän ohi, mutta muuten tiellä oli hiljaista.

Kotiin saavuttua me päätettiin mennä katsomaan telkkaa. Tola tuli sitten sängylle meidän viereen ja Sedit myös halusi tulla, mutta Tola näytteli hampaita, mutta parin pinnistykset jälkeen pikku riiviö antoi jätin tulla meidän keskelle lepäämään ja katsomaan telkkaa. Siinä ne sitten nukkuivat vierekkäin. Vähän ajan kuluttua Seditllä oli kuuma, joten se sitten änkesi pienelle tuolille nukkumaan. Me siinä välillä tehtiin meille päivällinen/illallinen, joka me sitten syötiin. Myöhemmin alkoi jo sitten ilta saapua, joten me mentiin nukkumaan ja odottelemaan seuraavan päivän uusia seikkailuja.

Sedit huoneessani

Neljäntenä päivänä satoi myös hieman vettä, joten ei me oikeen mitään tehty ja luettiin taas kirjaa ja oltiin koirien kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen ne sitten meni talon taakse tekemään omia puuhiaan.

Noin viiden aikaa alkoi sitten aurinko pilkistää, joten me mentiin lenkille uuteen paikkaan, jonka kuitenkin Alicja tietää, kun hän joka vuosi on Bieszczadeissa aina lomalla. Siinä me sit lenkkeiltiin, jonka jälkeen alettiin Alan kanssa tekemään omia puuhia ja molemmat koirat sitten yrittivät saalistaa myyrän. Sedit kuten aina yritti pyydystää myyriä omalla kettutavalla, mutta ei se yhtään myyrää saanut, vaikkaa se kuunteli, et missä ne menee ja kaveli kuoppia.

Saavuttua illalla kotiin, Tola oli sitä mieltä, että Sedit ei saa tulla hänen alueelle ja hieman näykkäisi mun hurttaa, mutta myöhemmin ne oli taas kaveruksia :D Ilalla me mentiin katsomaan CSI:ta ja koirat joutuivat olemaan ovien takana, koska talon omistaja sanoi meille, ettei ne koirat ois siellä huoneessa, koska niistä lähtee hieman karvaa ja kahden viikon päästä sit Alan vanhemmat tulisivat sinne ja hän haluaa, että se huone olisi siisti. Koirat olivat sitten ovien takana hieman, mutta Tola koko ajan raapi ovia ja halusi tulla meidän luo. Sedit ei taas halunnut tulla sinne. Päätettiin, et kai ne koirat siellä voivat olla, koska kuitenkin me imuroidaan koko pienkämppä :D

Sedit illalla parvekkeella

Viidentenä päivänä oli myös aika huono keli, joten me tehtiin pari lenkkiä ja oltiin pelaamassa pihalla sulkapalloa ja koirat nuuskivat talon isännän mitteliä. Noin 22:00 me lopetettiin katsomaan taas noita kriminaalisarjoja, koska molemmat koirat menivät parvekkeelle haukkumaan. Me mentiin sitten siinä perässä katsomaan, et mitä on kyseessä. Kuultiin sitten kuinka kaikki koirat siellä alueella, missä me asuttiin haukkuivat, samoin jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa. En tiedä oliko tää joku kokous, mutta täysikuu ainaskin oli ja ehkä siksi, koska Sedit aina täysikuuna on semmonen levoton ja erilainen. Käyttäytyykö teillä koirat oudosti aina täysikuun aikaan?

Sen jälkeen, kun koirien haukunnat loppuivat me katseltiin Alan kanssa tähdenlentoja. Itse en oo ikinä nähnyt niin monta tähdenlentoa noin lyhyessä ajassa. Ulkona ei ollut mitenkään kylmä, vaan ihan sopivan lämmintä ja siellä me sit hieman levättiin ja mentiin sitten omille sängyilemme nukkumaan ja Sedit kuten aina änkesi mun viereen, tietty peiton alle :D

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin teitä ensimmäisenä pahoitella, että tämä postaus tuli näin myöhään, mutta mulla kesti hieman kuvien muokkaamisessa. Toki olisin voinut näyttää teille raakaversiot, mutta itse myöhemmin olisin silti joutunut tekemään toisen postauksen, jossa näytän sitten valmiit kuvat, koska itse en tykkää oikeen näyttää raakaversioita :D Antakaa myös toki palautetta kuvista.

Ensimmäisenä päivänä eli 11.07 oli meidän lähtö Bieszczadiin. Itse aamulla kello 7:00 heräsin ja aloin vielä pakkaamaan kaikki rasvat, herkut koiralle ja muut tavarat. Sedit alkoi jo tuntea, että jotakin on meneillä. Noin yhdeksän aikaan mun ystäväni Alicja ja hänen vanhemmat tulivat autolla hakemaan minut, Seditin ja kaiken maailman laukut ja reput. Sedit oli todella iloinen, kun hän pääsi näkemään tuttuja naamoja ja tietenkin oman kaverinsa Tolan. Itse pakkasin omat kamat autoon, jonka jälkeen menin Seditin kanssa pienelle lenkille, ettei sen kans tarvis heti lähdön jälkeen mennä pissalle. Siinä sitten meidän vanhemmat hieman keskustelivat ja myöhemmin olikin jo aika hyvästellä äiti ja Luna ja mennä matkaan. Sedit oli minun vierelläni ja Tola oli Alicjan äidin sylissä.

Matkan varrella me tehtiin pieni tauko, jossa koirat pääsivät pissalle ja sitten jatkettiin taas matkaa. Myöhemmin me vielä mentiin McDonaldiin. Itse jätin Seditin Alicjan isän hoiviin. Me mentiin sitten ostamaan jotain syötävää ja kahveeta meille ja Alicjan vanhemmille. Siinä me sitten syötiin ja koirilla valui vain kuola, joten olihan niille pakko antaa pieni pala lopuksi. Pienen piknikin jälkeen meillä oli vielä yli tunti ajettavaa, joten me lähdettiin matkaan. Matkan varrella me nähtiin paljon kattohaikaroja ja Sedit ihmetteli hienoja maisemia.

Hieman yli kolmen tunnin kuluttua me saavuttiin vihdoin paikalle :) Siinä tuli sitten tervehdittyä naapureitten kanssa ja myöhemmin sen talon omistajien kanssa, jossa me se kaksi viikkoa oltaisiin. Alicja on jo vanhempiensa kanssa joka vuosi ollut kyseisen parin luona jo 15-vuotta. Sedit haisteli hieman naapureitten koiria, myöhemmin meidän talon mustaa mittelityttöä. Tervehdyksien jälkeen oli aika mennä meidän huoneisiin ja pakata tavarat ulos. Tolalla ei ollut paljoo nuuhkittavaa, kun hän tuntee kyseisen paikan, mutta Sedit taas nuuski joka nurkan, jonka jälkeen se meni isolle parvekkeelle katsomaan maisemia.

Silloin, kun kaikki tavarat oli laitettu kaappeihin, kylpyhuoneeseen ja jääkaappiin, niin itse menin sitten Seditin kanssa takapihalle katsomaan, että mitä siellä oli. Sedit ensimmäisenä meni sitten jokeen juomaan vettä, jonka jälkeen se meni sitten juosten niitylle haistelemaan ja tekemään muuta kivaa. Parin minuutin päästä takapihalle saapui Tola, ja sekin meni juosten niitylle hieman saalistamaan myyriä.

Itse menin takaisin huoneeseen ja jätin sitten koirat tekemään omaansa, koska kuulemma talon omistajat eivät ole ikinä nähnyt heidän talon seudulla yhtäkään kyytä. Sisällä me sitten hieman juteltiin, että me voitais mennä läheiseen baariin, jossa on myös järvi. Me sitten siinä pari tuntia levättiin ja vasta silloin me mentiin kyseiselle järvelle. Sedit matkan varrella ihasteli maisemia ja merkitsi uutta reviiriään. Paikalle saapuessa me huomattiinkin, että kyseisessä järvessä ei ole melkein yhtään vettä vain mutaa, mutta hieman kauempana oli sitten jo paaljon vettä, mutta me päätettiin mennä sitten hieman leikkimään mutaan koirien kanssa :D

Ensimmäiset 10 askelta meni sujuvasti, mutta myöhemmin se muta tuntui jo pehmeämmältä. Sedit sitten äkkiä pinkosi veteen lepäilemään. Alicjan isä halusi sitten hypätä yhden pienen joen yli, mutta hänen toinen jalka jäi sitten kiinni mutaan, mutta onneksi hän sitten pääsi sieltä pois, muttei siistinä :D Itse löysin kovemman paikan, josta itse sitten hyppäsin. Sedit hieman jäi kiinni mutaan, mutta kyllä se sieltä omin avuin pääsi pois. Siinä mudassa se sit käveli ja alkoi myöhemmin nuuskimaan pusikoita, kun villisikojen jälkiä siellä näkyi olevan.

Itse taas olin niin älykäs, että mä menin sinne mutaan sitten omilla nikeillä ja hieman mutasia ne oli, mutta onneks sain ne pestyä ja ne on nyt taas hienoja ja kiiltäviä. Siellä me sit Alicjan isän ja Seditin kanssa käveltiin ja etsittiin pakkkoja, jossa se muta ois kovettunut. Onneksi me päästiin sieltä kummiskin pois. Myöhemmin mä sitten kyseiseen mutaan otin Alicjan mukaan, mutta tällä kertaa ilman kenkiä ;) Siellä sitten me upottiin sinne mutaan hieman ja meidän farkut oli ehkä ihan vähän likaiset, mutta itse sitten menin veteen ne pesemään, vaikka sielläkin oli semmosta mutaa, että jäin hieman kiinni. Sit kun farkut pesin, niin rullasin ne sitten hieman ylemmäs, ettei koko farkut ois ihan täysin mudassa. Me myös pari kertaa kaaduttiin siellä Alicjan kanssa, mutta hauskaahan meillä silti oli, vaikka oltiin täydessä mudassa. Muut ihmiset siellä myös hieman kävelivät. Vaikkei kyseisessä järvessä ollut vettä, niin oli ainaskin mutaa, jossa oli paljon hauskempaa.

Mutaleikkien jälkeen oli aika juoda jotain. Me sitten käytiin hakemaan baarista fantat meille ja mentiin nurmikolle sitten lepäilemään. Sedit tuli vierelleni ottamaan pienet nokoset, mutta Tola päätti taas pyydystää myyriä. Ilta alkoi jo lähestyä, joten me palattiin jo tontillemme. Illalla me tehtiin tosteja ja Sedit päätti mennä Alicjan isän luo ulos sitten pitämään hieman seuraa. Pesun jälkeen, oli aika mennä nukkumaan. Itse nukuin Seditin kanssa huoneess, jossa oli parveke, Alicja keskimmäisessä huoneessa ja Alicjan vanhemmat sitten erillisessä huoneessa. Sedit ei oo ikinä yötä nukkunut mun vierellä, mutta sinä yönä se sitten päätti nukkua koko yön vierelläni. Itse pidin hieman parveketta auki ja oli todella ihanaa nukkua, kun näki tähdenlentoja ja kuuli susien ulvontaa :)

Toisena päivänä eli sunnuntaina, me päätettiin mennä aamusta rannalle. Me pakattiin kaikki kamat reppuun ja laitettiin koirille valjaat päälle ja matkaan! Rannalle oli matkaa pari kilometriä, mutta kyllä me sinne hyvin päästiin, vaikka hiki alkoi jo otsasta valua. Onneksi matkalla oli pieni lätäkkö ja yhdestä putkesta tuli vettä, jossa me käytiin hieman juomassa, kun kyseinen vesi vuorista tulee. Meidän juomisen jälkeen Sedit päätti mennä siihen pieneen vesilätäkköön sitten lepäämään. Tola taas jaksoi juosta, vaikka ulkona olikin kuumaa ja aurinkoista. On se kyllä ihmeellistä, koska Tola on 10-vuotias ja sillä on paljon enemmän energiia kun tolla mustalla makkaralla. Tola on taas valkoinen, joten se ei lämpene, niin helposti kuten Sedit.

Vihdoin ja viimein me saavuttiinkin rannalle. Kyseisellä rannalla, missä me oltiin, niin ei ollut yhtään ihmisiä, koska kaikki olivat toisella puolella järvee. Hurtat heti pinkosivat veteen. Tola vain hieman päätti mennä veteen, mutta Sedit meni heti uimaan ja vilvoittelemaan ittensä. Me siinä samalla hetkellä, pakattiin kaikki tavarat repusta pois. Itse ihan ensimmäisenä tartuin mehuun, jonka jälkeen otin pari kuivaa omenaa. Tola siinä mun nenän vieressä sitten tuijotti, että saakohan hänkin pienen palan. Annoin sitten Tolalle pienen palasen ja kyllähän se sen söikin :D 

Noin vartin kuluttua itse menin Alicjan kanssa pusikoihin piiloon, laittamaan bikiinit päälle, koska ei sitä oikeen viittiny siinä keskellä rantaa riisuutua, koska monet ihmiset olivat siellä veneilemässä. Sit kun me saatiin bikiinit päälle, niin koko poppoon oli aika mennä uimaan. Tola päätti jäädä rantaan odottamaan meitä, mutta Sedit päätti tulla sit meidän mukaan hieman pulikoimaan. Myöhemmin se oli sitä mieltä, että nyt riittää ja se meni sit rannalle, Tolan kanssa ottamaan hieman aurinkoa.

Uimisen jälkeen menin Seditin kanssa hieman tutkimaan koko rantaa. Sedit löysi jonkun kuivuneen kalanraadon, jonka heitin sitten veteen, mutta unohdin siinä samalla, että Sedit tykkää uida. Joten se sitten päätti menää kalanraadon perään uimaan. Itse kuljin pitkin heinikkoa ja näin paljon sisiliskoja. Palatessamme pienestä rantaretkestä, huomasin käärmeen-nahan. Päätin ottaa sen sitten muistoksi. Kyseisen nahan vieressä huomasinkin sitten palasen elävää käärmettä. Ensimmäisenä luulin, että se olisi rantakäärme, mutta vaaleenruskee väri ei sopinut rantakäärmeelle. Kosketin sitten sitä kepillä hieman ja vasta silloin, käärme laittoi päänsä esille. Huomasin kyseisen käärmeen pienen pään koon ja tajusin vasta silloin, että se on harvinainen aesculapinkäärme, joita voin nähdä vain Bieszczadeissa ja niitä on koko Puolassa vain 250 yksilöö. Itse otin heti pari kuvaa käärmeestä ja itse tykkään hirmuisesti TÄSTÄ kuvasta :) 

Käärmeen kuvauksen jälkeen, päätin viedä kyseisen nahan koirille nuuhkittavaksi. Molemmat hurtat ensimmäisenä haistelivat sitä ja yht äkkiä ne sitten pomppasivat sivulle. Sen jälkeen ne pysyivät siitä nahasta kaukana. Olihan se todella kiva tietää, että Sedit on sen verran älykäs, että se ymmärtää, ettei sen käärmeen kanssa kannata haistella. Toivottavasti se myös ymmärtää pitää kyistä kaukana :)

Rannalla me oltiin melkein viisi tuntia, joten oli aika palata kotiin. Kotona me päätettiin mennä koko poppoon kanssa ottamaan päiväunet. Päiväunien jälkeen me mentiin vielä illalla kauppaan, tekemään pienet ostokset. Onneksi kauppa oli noin kilometrin päästä meidän tontista, joten montaa kilometriä meidän ei tarvinnut mennä sinne. Toiselta osalata se oli myös hyvä, että se kauppa ei ollut ihan nenän edessä, koska ainaskin me molemmat saatiin hieman liikuntaa ja katsella hienoja maisemia. Vaikka kyseinen kauppa olikin pieni, niin kyllä siellä paljon tavaraa oli ja se oli paljon halvempaa kuin täällä Krakovassa, vaikka täällä Krakovassa onkin ruoka halvempaa kuin Suomessa :D Me otettiin sitten paljon juomaa mukaan, samoin nutellakin tarttui mukaan ja pari muuta juttua.

Illalla me tehtiin pari pannukakkua. Siinä me sit molemmat syötiin viisi pannukakkua kera nutellan ja kermavaahdon kanssa :D Illalla me sitten vielä ennen nukkumaan menoa, katsotiin pari sarjaa CSI Las Vegassia ja sitten me mentiin nukkuun. Sedit päätti taas nukkua mun vierellä.