Pitkä tarina sai onnellisen lopun

Nyt voin jo sanoa, että Lunan pitkä tarina on saanu onnellisen lopun. Lunan uusi sijaiskoti päätti nimittäin adoptoida sen. Itse tiesin, että Luna jää heille, mutta odotin silti sitä tietoa, missä he sanovat, että Luna jää heille ikuisesti. Luna on sen verran mahtava amstaffi, että siihen voi rakastua ensisilmäyksellä. Itse olen niin onnellinen, että Luna voi nytten maistaa vielä monta vuotta sitä oikeeta koiran elämää lämpimässä kodissa :) Voi olla, että tän vuoden loppupuolella me mennään katsomaan miten tyttö voi, mutta itse kuitenkin haluan, että Luna sitoutuisi paremmin uuteen kotiin, ettei kävisi niin, että meidän tapaamisen jälkeen Luna ei alkais haukkumaan surusta, koska Luna kuitenkin oli meillä yli vuoden ajan. Vielä lopuksi haluan lisätä, että Luna näyttää nytten paljon paremmalta ja onnellisemmalta koiralta, kuin 20kk sitten.

Hoitakoira Lena

Meille tuli hoitoon 3.12.2015-23.12.2015 sekarotuinen Lena.
Mistä kaikki alkoi? Itse olin katselemassa facebookkia, jossa oli ilmoitus, että koira tarvitsisi  hoitoa. Itse aloin miettimään, että Sedit tulee hyvin toimeen narttujen kanssa, joten miks ei? Kirjoitin sitten kyseiselle ihmiselle ja siinä samalla huomasinki, että kyseinen mies onkin suomalainen. Siinä me sitten kirjoiteltiin ja hän sanoi, että hän on menossa Suomeen. Me vaihdeltiin pari sanaa, jonka jälkeen me mentiin tapaamaan livenä. Lena alkoi haukkumaan koko ajan ja oli todella energinen ja alkoi rimpuilemaan hieman. Sedit sitten näytti hampaita ja sanoi, että tommosesta käytöksestä hän ei tykkää. Me siinä sit käveltiin ja koirat tutustuivat paremmin toisiinsa ja kaikki sujui hyvin, joten se mies eli Veikko päätti sitten jättää Lenan meidän hoiviin.

onnellinen koira, kun sai tietää, että hän sai hoitokoiran

Minä menin Seditin kanssa pitkälle lenkille siks aikaa, kun Veikko hoiteli mun äidin kanssa kaikki ruuat ja semmoset. Sedit oli todella iloinen, kun hän palasi kotiin päin, mutta vasta silloin kun avasin ovet, kaikki muuttui....Sedit katsoi ihan ihmeissään ja Lena taas oli todella iloinen. Sedit sitten nätisti haisteli Lenaa, jonka jälkeen se meni hakemaan lempilelunsa suuhunsa turvaan, ettei Lena sitä varastaisi :D

Noitten parin viikon aikana kaikki sujun todella hyvin, paitsi että Seditillä oli kyllä niitä huonoja päiviä. Kun Lena yritti lähestyä Seditin huonetta, niin toinen sitten siinä murisi hampaat esillä ja heitti Lenan pois, mutta silloin kun Sedit jo tottu Lenaan, niin se alkoi jopa painimaan ja leikkimään ulkona Lenan kanssa. Sedit ei oo ikinä meillä leikkinyt, painimisesta puhumattakaan ja tämä oli kyllä todella kiva yllätys. Lena jopa välillä oli sitä mieltä, että Sedit on joku patja ja sen päällä saa hyppiä. Sedit ei ollu edes moisiskaan tuommoisesta käyttäytymisestä, mutta silloin kun Lena alkoi alistamaan Sedittiä, niin toi sitten näytti, että missä hänen paikkansa on. Molemmat koirat saivat samaan aikaa ruuan, eikä edes herkkuja jaellessa ollut pientäkään murintaa tai hampaiden näyttöä.

Lenan lähdön jälkeen Sedit oli todella masentunut ja surullinen, mutta nytten onneks kaikki on palautunut takaisin. Hyvä plussa Lenan lähdän jälkeen on se, ettei mun pitäny joka päivä imuroida asuntoa. Lena oli aivan mahtava koira, mutta tommoista karvanlähtöä en ole ikinä nähnyt. Onneksi Lena asustelee tässä lähistöllä, joten me voidaan vähän väliin törmäillä ja Seditkin pääsee sitten taas tervehtimään kaveriaansa :)

Kaukana kaupungista osa 3

kaukana kaupungista osa 1
kaukana kaupungista osa 2

Kuudentena päivänä me lokoiltiin rauhassa. Me ei edes jaksettu mennä koirien kanssa aamulenkille, joten me päästettiin ne vaan ulos tekemään omiaan. Tiesin, että Sedit ei mihinkään karkaisi ja jos se jonkun perään menis, niin se tulis takas. Vasta illemmalla alkoi paistaa kiva aurinko ja otin kameran mukaan tontin taakse. Siellä sitten lokoilin hieman Seditin kanssa ja tein jotain outoja räpsyjä mun 18-55 millisellä peruslinssillä.

 Alkoi olla jo hieman kylmä, joten menin huoneeseen vaihtaa äkkiä vaatteet. Illalla pellolla oli kiva pieni sumu. Sedit alkoi kauheesti nuuskimaan koko peltoa, jonka jälkeen se sai jäljen. Kohteen kohdalla se pyöri ja alkoi haukkumaan. Itse pelästyin, että se on kyy, mutta kuulemma siinä tontin seudulla ei oo havaittu yhtäkään kyytä, mutta itse olen nähnyt monta ajettua kyytä tiellä. Itse panikoin, että se ois kyy, joten juoksin äkkiä kohteen luo, mutta onneksi se oli vain pieni siili. Olen silti ylpeä Seditistä, ettei se alkanu koskemaan sitä tassuilla tai millään, vaan oli hyvällä etäisyydellä ja antoi merkin, että siellä on jotain :)

Siinä me sitten koko ilta vietettiin kuvien ottamisen parissa, jonka jälkeen me palattiin, koska halusin nähdä CSI Miamin. Koirat oli ruokittu ja ne meni nukkumaan, joten me mentiin sitten Alicjan kanssa katsomaan CSIaita. Sen loputtua menin peseytymään ja palattuani huoneeseen sain melkein sydänkohtauksen...Nimittäin telkassa juuri siinä kohtaa, kun minä käännyin telkaa kohti, joku hakkasi kirveellä pään poikki ihmiseltä. Itse tykkään kauhuelokuvista, mutta toi tuli niin äkkiä, että ite pelästyin hieman :D

Seitsemäntenä päivänä eli viikko oli jo kulunut. Olin jo kaverin ja hurttien kanssa jaloilla jo seitsemältä, koska meidän piti mennä kauppaan ostaa leipää. Aamulla oli aika pilvinen sää, muttei satanut, joten ei me otettu kauppaan mukaan sateenvarjoa. Matkalla kaupaan......alkoi sataa...Me sitten äkkiä yritettiin löytää suojaa ja alettiin juosta kauppaa kohti. Tien varrella oli kuitenkin kirkko, jonka suojiin me juostiin. Siellä kirkon alla me istuttiin noin kymmenen minuuttia. Yht äkkiä Alicja sanoi "kato tuolla on peura!!". Mä itse katsoin tien suuntaan ja siellä menikin sitten iso saksanhirvi naaras. Koirat vaan katsoivat, eikä ne näyttänyt isompaa kiinnostusta.

Sateen jälkeen me jatkettiin matkaamme kauppaan. Kaupassa me ostettiin kaikki tarvittavat ja palattiin kotiin. Illalla oli oikein kunnon sumu pellolla, joten oli pakko tehdä pieniä muistokuvia Seditistä pellolla. Kuvauksien jälkeen Sedit nuuski ja itse näin vain pienen palan Sedittiä, mutta kutsutessa se tuli aina takaisin. Tolaa taas kiinnosti vain myyrien metsästäminen. Ei me oikeen muuta kivaa sinä päivänä taitu tehdä, mutta ison peuran näkeminen oli kivaa piristystä, vaikka silloin mulla ei ollutkaan kameraa mukana, harmi.

löydä koira

Kahdeksantena päivänä olikin jo aurinkoista ja Sedit vietti aamun parvekkeella. Itse menin katsomaan, että miten se siellä parvekkeella voi ja koskin sitä. Herranjestas kuinka kuuma se oli. Mä jo luulin, että se kohta saa lämpöhalvauksen, mutta Sedit ei edes läähättänyt. Me alettiin Alicjan kanssa syömään aamupalaa. Koirat heti tulivat meidän luo. Aamupalan jälkeen koirat olivat pienellä aamulenkillä, mutta muuten ne koko päivän löhöilivät ulkona.

 Illalla oli niin lämmintä, että me mentiin parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja. Melkein koko ajan näin tähdenlentoja. Jotkut olivat semmosia pitkiä ja toiset lyhyitä. Itselläni oli huoneessa valo päällä ja parveke auki, joten iltalöhöilyn jälkeen huomasinkin, että mun huone on joku ihmeen ötökkäviidakko. Joka puolella oli yöperhosia ja kaikenmaailman ötököitä. Sinnä mä sit tunnin ajan metsästin niitä ja heitin ulos, mutta silti suuri osa niistä jäi, mutta aamulla ne kaikki menivät sitten parvekkeen kautta ulos. Koko yön ja aamun kuitenkin iso syreenikiitäjä päätti nukkua mun vierellä koko yön. Se ei yrittänyt minnekkään karvaikka ja pysyi hyvin mun käsissä. Aamulla sitten päätin ottaa tilaisuuden haltuun ja otin pari kuvaa siitä syreenikiitäjästä ja pistin sen jopa Seditin tassulle ja voin sanoa, että Seditin tassu ja syreenikiitäjä näyttävät hienolta yhdessä. Mitäs mieltä te olette?

Kaukana kaupungista osa 2

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin kertoa vielä teille yhden kivan seikkailun toisesta päivästä Bieszczadeissa. Valitettavasti edellisestä postauksesta olisi tullut liian pitkä, joten jatketaan toisella osalla. Ennen nukkumaan menoa, Alicjan kamu Maciej tuli meille kylään. Me siinä sit tutustuttiin, jonka jälkeen oli hieno auringonlasku, että päätin sit sanoa, et nyt meidän on ihan pakko mennä tonne ylös niitylle tekemään kuvia.

Siinä me sit pitkin niittyjä ja polkuja mentiin ylös. Saavuttuamme paikalle, päätettiin vielä mennä katsomaan yhdelle pienelle niitylle. Riitti vain yksi askel kyseiselle niitylle ja heti jostain pusikosta hyppäsi kaksi kettua, jotka juoksi sen pellon yli. Sedit myöhäsenä meni niitten perään, mutta kun sanoin "STOP", niin se jarrutti ja alkoi haistamaan koko niittyä. Alicjan kanssa me sitten hieman kinasteltiin siitä, että ne oli ihan varmasti kettuja, koska Ala oli sitä mieltä, että ne oli ihan varmasti oravia. Kiva tietää, että oravat näyttävät ketulta ja ovat niin isoja :D Sen jälkeen oli aika asetella Sedit meidän ensimmäiselle niitylle poseeraamaan....

Yksi iso plussa oli se, että se aurinko teki niin hienot värit kuviin ja antoi hienoa valoa, että ei mun kuvia tarvinnut paljoo muokata. Sedit alussa oli todella iloinen poseeraamisesta. Mä päätin hieman kiusata poikaa ja pistin sen pään päälle kukan. Onneksi Sedit oli alussa niin iloinen, että se pääsi luonnon helmaan, ettei se välittänyt siitä kukasta ja sain pari kivaa kuvaa. Kyllä se sit nopeasti hoksas, että nyt sillä on jotain outoa päässä ja ravisti sen pois. Samoin tuli pitkästä aikaa myös testailtua kittilinssiä eli 18-55mm ja minusta noin lelumainen linssi sai myös aikaan kivaa jälkeä :)

vasen on otettu 18-55mm

Kukkasession jälkeen asetin Seditin pienen polun viereen ja aloin ottamaan kuvia. Sedit tällä kertaa ei maltannut poseerata ja jouduin ehkä pari kertaa laittamaan sen istumaan ja sitten se itse meni maahan. Sit kun se jakso edes sen paritoista sekuntia olemaan paikalla, niin minä sitten aloin kiertelemään pitkin maata, että saisin hyvän kuvan, kivasta kuvakulmasta. Hieman venyttelyä siinä sitten tuli.

Koko kuvaussession jälkeen, minä menin Seditin kanssa hieman pienelle niittykävelylle ja Ala jäin Maciekim kanssa juttelemaan jotain. Alkoi jo kuitenkin nopeasti saapumaan ilta, joten me päätettiin mennä kotiin, koska villisiat ja peurat kohta olisivat jo meidän perässä :D

Kolmantena päivänä Alicjan vanhemmat menivät sitten kotiin ja me saatiin olla kaksistaan koirien kanssa ja jouduttiin kaikki tekemään itse. Valitettavasti se maanantai ei ollut mitenkään aurinkoinen, vaan hieman sateinen, joten ei me oikeen mitään tehty. Aamulla mä soin kaks tostii ja leivän nutellan kanssa, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen me päätettiin lukea kirjaa, kun kello oli jo hieman yli kaksitoista ja siinä samalla juotiin kahvii. Voin sanoa, että Bieszczadeissa mä luin melkein koko kirjan ja kotona oon aina sillee, et nyt pitäis alkaa lukea sitä kirjaa, mut sit se jää aina unohtumaan. Sen takia olinkin iloinen, että nyt pääsin oikein kunnolla lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Koirat taas olivat hieman pihassa, ja sit ne tuli kotiin lepäämään.

Lueskelun jälkeen me päätettiin mennä koirien kanssa monen kilometrin lenkille jonnekki paikkaan, jossa sitten loppui tie. Käveltiin kaupan ohi seudulle, jossa oli paljon koiria ja kanoja. Sen jälkeen me nähtiin lampaita, mutta ei tota yhtään kiinnostanut mitkään villapaidat. Tuli myös hieman käveltyä metsässä, jonka jälkeen me palattiin kotiin. Jos ei lasketa koirien haukuntaa, niin voin sanoa, että koko paikka ois joku syrjä paikka, jossa ei ole yhtäkään ihmistä. Ehkä kerran, vain yksi auto ajoi meidän ohi, mutta muuten tiellä oli hiljaista.

Kotiin saavuttua me päätettiin mennä katsomaan telkkaa. Tola tuli sitten sängylle meidän viereen ja Sedit myös halusi tulla, mutta Tola näytteli hampaita, mutta parin pinnistykset jälkeen pikku riiviö antoi jätin tulla meidän keskelle lepäämään ja katsomaan telkkaa. Siinä ne sitten nukkuivat vierekkäin. Vähän ajan kuluttua Seditllä oli kuuma, joten se sitten änkesi pienelle tuolille nukkumaan. Me siinä välillä tehtiin meille päivällinen/illallinen, joka me sitten syötiin. Myöhemmin alkoi jo sitten ilta saapua, joten me mentiin nukkumaan ja odottelemaan seuraavan päivän uusia seikkailuja.

Sedit huoneessani

Neljäntenä päivänä satoi myös hieman vettä, joten ei me oikeen mitään tehty ja luettiin taas kirjaa ja oltiin koirien kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen ne sitten meni talon taakse tekemään omia puuhiaan.

Noin viiden aikaa alkoi sitten aurinko pilkistää, joten me mentiin lenkille uuteen paikkaan, jonka kuitenkin Alicja tietää, kun hän joka vuosi on Bieszczadeissa aina lomalla. Siinä me sit lenkkeiltiin, jonka jälkeen alettiin Alan kanssa tekemään omia puuhia ja molemmat koirat sitten yrittivät saalistaa myyrän. Sedit kuten aina yritti pyydystää myyriä omalla kettutavalla, mutta ei se yhtään myyrää saanut, vaikkaa se kuunteli, et missä ne menee ja kaveli kuoppia.

Saavuttua illalla kotiin, Tola oli sitä mieltä, että Sedit ei saa tulla hänen alueelle ja hieman näykkäisi mun hurttaa, mutta myöhemmin ne oli taas kaveruksia :D Ilalla me mentiin katsomaan CSI:ta ja koirat joutuivat olemaan ovien takana, koska talon omistaja sanoi meille, ettei ne koirat ois siellä huoneessa, koska niistä lähtee hieman karvaa ja kahden viikon päästä sit Alan vanhemmat tulisivat sinne ja hän haluaa, että se huone olisi siisti. Koirat olivat sitten ovien takana hieman, mutta Tola koko ajan raapi ovia ja halusi tulla meidän luo. Sedit ei taas halunnut tulla sinne. Päätettiin, et kai ne koirat siellä voivat olla, koska kuitenkin me imuroidaan koko pienkämppä :D

Sedit illalla parvekkeella

Viidentenä päivänä oli myös aika huono keli, joten me tehtiin pari lenkkiä ja oltiin pelaamassa pihalla sulkapalloa ja koirat nuuskivat talon isännän mitteliä. Noin 22:00 me lopetettiin katsomaan taas noita kriminaalisarjoja, koska molemmat koirat menivät parvekkeelle haukkumaan. Me mentiin sitten siinä perässä katsomaan, et mitä on kyseessä. Kuultiin sitten kuinka kaikki koirat siellä alueella, missä me asuttiin haukkuivat, samoin jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa. En tiedä oliko tää joku kokous, mutta täysikuu ainaskin oli ja ehkä siksi, koska Sedit aina täysikuuna on semmonen levoton ja erilainen. Käyttäytyykö teillä koirat oudosti aina täysikuun aikaan?

Sen jälkeen, kun koirien haukunnat loppuivat me katseltiin Alan kanssa tähdenlentoja. Itse en oo ikinä nähnyt niin monta tähdenlentoa noin lyhyessä ajassa. Ulkona ei ollut mitenkään kylmä, vaan ihan sopivan lämmintä ja siellä me sit hieman levättiin ja mentiin sitten omille sängyilemme nukkumaan ja Sedit kuten aina änkesi mun viereen, tietty peiton alle :D

2015 tavoitteet ja uusi ulkka

Pahoittelen kaikille ihmisille, jotka ihmettelivät, että blogini oli salainen yli kaksi viikkoa, mutta blogi oli remontissa. Jouduin koko blogin ulkoasun tekemaan uudestaan, koska bannerin yläpuolelle jäi joku ihme valkoinen viiva, joten joduin muokkaamaan blogin mallia samalla. Blogin välilehden linkit on uudistettu ja sinne on tullut paljon uutta, samoin voi huomata myös suuren eron ulkoasussa. Ulkoasun tein ihan itse ja ideoin kaiken. Pahoittelen ihmisiä, joilla voi olla samantyyllisiä juttuja blogissa, kuten minulla, mutta itselläni ei ollut yhtään aikaa katsella pitkin blogeja, että löytyykö ihmisillä saman tyyllisä juttuja kuten mulla. Toivottavasti tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta ja tulkaa toki kertomaan omat mielipiteenne siitä

Monet ihmiset blogeissaan jo ennen tätä vuotta tai tän vuoden alussa ovat tehneet kyseisiä postauksia, missä he kertovat omat tavoitteet, mitä he aikovat toteuttaa tänä vuonna. Kuten aina, minullakin on koirille jo valmiit tavoitteet, mutta tänä vuonna on niitä vähemmän.

Vuoden 2014 tavoitteet :

-mennä agilitykurssille Seditin kanssa 

Tätä toivetta ei olla toteutettu, nimittäin Krakovassa agilitykurssit olivat minulle liian kalliita, mutta agilitya päästiin silti kokeilemaan kerran Azylanta marssissa.

-kokeilla canicrossia

Pari kertaa ollaan tehty Seditin kanssa pari canicrosslenkkiä ja Sedit tykkää siitä paljon, joten tänäkin vuonna jatketaan canicrossailua.

-mennä kesälomalla Puolan merelle

Puolan merellä ei oltu, koska ei ollut oikeen aikaa, koska itse olin vielä noin kuukauden leirillä

-totuuttaa Sedit muihin koiriin

Tämä suunnitelma ollaan on toteutettu todella hyvin, nimittäin Sedit tulee jo melkein jokaisen koiran kanssa juttuun, jos toinen koira ei haasta riitaa ja on rauhallinen, eikä hypi pitkin kasvoja.

-ostaa uusi linssi

Suunnitelmassa oli ostaa uusi linssi, mutta päätin säästää parempaan, joten edellisenä vuonna ei uutta linssiä sitten ostettu.

-opettaa Seditille uusia temppuja

Sedit vuonna 2014 oppi 4-5 uutta temppuja ja tänä vuonna yritetään oppia vielä muutama.

-edistyä tokossa

Tokossa Sedit ja minä ollaan todella kivasti edistytty. Seditillä on jo hallinnassa katsekontakti, mutta seuruuta ei olla opeteltu vielä, joten siinä meidän katsekontakti ei ole hallinnassa. Sedit on myös kivasti kehittyny luoksetulossa ja ymmärtää jo mitä siinä pitää tehdä.

-käydä ainaskin kesällä pari päivää viikossa uimassa

Jokaisella viikolla me vähintää kerran käytiin uimassa, koska me löydettiin todella kiva järvi uimista varten ja saatiin tietää, että Sedit tykkää paljon uimisesta.

-ostaa Seditille uudet valjaat

Uudet valjaat Seditille on jo ostettu ja olen todella tyytyväinen niihin. 

-mennä koirapuistoon

Silloin kun Sedit meni Kasian luo kuvautettavaksi, niin samalla siinä vieressä oli kiva koirapuisto, mutta koiria siellä ei ollu, mutta silti me mentiin sinne hetkeksi.

-kokeillaan Seditin kanssa frisbeen heittoa

Sedit ei oo yhtään moksiskaan frisbeestä, samoin sillä ei oo melkein yhtään hampaita, joten ei sitä kiinnostanut frisbeen perässä meno.

-taipailla uusia koiria ja mennä niitten kanssa lenkille

Seditillä on jo pari kivaa kaveria, mutta vuonna 2014 me mentiin ystäväni Alicjan ja hänen koiran Tolan kanssa ensimmäiselle lenkille ja siitä lähtien Seditin paras kaveri on Tola, jonka kanssa me mennään useasti lenkille.

-mennä vuorille Seditin kanssa

Vuorilla Sedit pääsi käymään ja poika tykkäsi paljon maisemista ja siitä, että siellä oli paljon metsää ja rauhallista.

-käydä enemmän metsälenkeillä

Metsälenkeillä me eniten käytiin kesällä, koska oli kivan lämmintä, mutta muuten me lenkkeillään wislan vieressä, missä on harvaa metsää.

Vuoden 2015 tavoitteet:

 Sedit:
- tehdä passi
- käydä enemmän verijäljestämässä
- löytää uusia lenkkikavereita

- käydä Seditin kanssa Slovakiassa

- kehittyä tokossa enemmän

- lenkkeillä enemmän ja etsiä uusia lenkkireittejä

- opettaa Seditille lisää uusia temppuja

Luna:
- löytää Lunalle pysyvä koti
- sterilioida Luna
- kokeilla koirafrisbeetä
- käydä enemmän bullimiiteissä
- käydä Lunan kanssa rannalla

Luukku 17: Seditistä malliksi vol.2 ?

Seditistä malliksi vol.1 ?

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Me sitten siinä puistossa otettiin noita kuvia Seditisä lehdissä varmaan kokonaisen tunnin. Seditillä pää alkoi jo jokaisen kuvan ottamisessa kääntyä toiseen suuntaan, mutta herkut olivat apuna, vaikka joissain kuvissa Sedit näytti todella hyvältä kuvassa, kun sillä oli katse kääntynyt toiseen suuntaan. Mutta ei jokaiseen kuvaan aina sovi se, että koira katsoo suoraan kameraan. Muutenhan kuvien katselu, jossa jokaisessa kuvassa koira katsoo suoraan kameraan ois aika tylsää minun mielestä.

Lehtikuvien jälkeen Kasia ehdotti, että hän voisi tehdä minusta ja Seditistä yhteiskuvia. Itse suostuin, koska mulla ei oo oikeen yhtään hyvää kuvaa Seditistä ja minusta, jossa molemmat poseeraisivat joten kuten. Yhteiskuvissa, Seditillä oli ihan jokaisessa kuvassa pää kääntynyt toiseen suuntaan, mutta ylpeä ilme pelasti kaiken. Jos joku haluaa nähdä yhteiskuvan meistä, niin tässä on linkki kuvaan. Minusta tuossa kuvassa Sedit näyttää paljon paremmalta kuin minä, mutta en mää osaa yhtään poseerata kuviin.

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

 Yhteiskuvien jälkeen halusin vielä, että Kasia tekis sellaisen kuvan Seditistä, missä se antais mulle tassua. Tassukuvat onnistuivat todella hyvin, etenkin bokeh yhdessä kuvassa oli aivan täydellinen. Olen myös miettiny, et yhdestä kuvasta voisin tehdä jopa kangastaulun, mutta ehkä vasta sitten, kun me muutetaan toiseen asuntoon. Oon myös miettiny sitä, että voisin tehdä Dragonista(edesmennyt dobberi), Korasta(edesmennyt vinttari), edesmenneistä rotista ja Seditistä semmoisen taulukokoelman sängyn yläpuolelle, mutta katsotaan nyt......jatkoa tulossa pian....

©Kasia Kalicka

ei ne kuvat aina oo täydellisiä ©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka

Juoksufiilis on nyt päällä

Eilen koulun jälkeen päätin mennä Seditin kanssa wisla joelle vähän pitämään hauskaa. Ilma oli sen verran lämmin, että kannatti mennä lenkille, vaikkei aurinko kuitenkaan oikein paistanu, mutta onneksi suurin osa ihmisistä oli vielä työssä, joten oli vielä aika hiljaista ulkona. Pääsin koulusta pois 14.20 ja sen jälkeen tulin kotiin ja söin jotain nopeasti, jonka jälkeen menin tekemään kotitehtävät. Sen jälkeen menin Seditin kanssa ulos lenkkeilemään. Äiskä halus myös tulla mukaan, joten koko perhe pääsi pitkälle lenkille wisla joelle.

Paikalle saavuttuamme päätin päästää Seditin irti hihnasta. Yleensä Sedit aina wisla joen vierellä ryntää heti uimaan, mutta nytten se ei halunnu käydä uimas, ehkä kuitenkin oli liian kylmä keli, että se vois mennä uimaan. Käveltiin siinä sitten ja olin kyllä aika yllättynyt, että vain pari ihmistä oli wisla joella. Ehkä juuri siksi, että moni ihminen oli vielä työssä, eikä ollu oikein aurinkoinen ilma. Itselleni kuitenkin ilma oli juuri sopiva ja rauhallinen. Sedit siinä noin viistoist minuuttia käveli nenä maassa ja itse kuvailin puita ja lintuja.

Jonkun ajan päästä Sedit sai kauheen juoksuhelpulin, ja se juoksenteli sinne tänne aika pitkän ajan, jonka jälkeen se oli jo vähän väsy ja päätti mennä laiduntamaan vihreälle ruohikolle. Onneks täällä Puolassa ruoho on vielä tuoretta ja vihreää, vaikka puista pikku hiljaa alkaa tippua ruskeita lehtiä, mutta sää silti muistuttaa vielä kesää, mutta kyllä se syksy niitä merkkejä alkaa pikku hiljaa näyttelemään. Laiduntamisen jälkeen Sedit alkoi taas juoksentelemaan, mutta tällä kertaa kepin perässä. Noin tunnin juoksentelemisen ja laiduntamisen jälkeen me mentiin kauppaan, missä si ostin pari herkkua Seditille

Paluu matkalla me käytiin vielä yhdessä paikassa tapaamaan tuttavia. Matkan varrella Sedit oli yhä vapaana ja nurmikolla istuivat kaksi naista eväineen. Itse luulin koko ajan, että Sedit seurasi meitä, mutta kun vastaan tuli yksi nainen koiran kanssa ja parin sekunnin päästä se alkoi nauramaan, niin päätin katsoa taakseni. Sedit tuli juosten nitten naisten luolta ja istui vierelleni, kuin ei mitään olisi tapahtunu. Kysyin sitten, et mitä Sedit teki ja naiset sanoivat, et Sedit kuulemma kerjäsi niiltä ruokaa.

Pyysin heiltä anteeksi ja jatkettiin matkaa. Puolen tunnin päästä me saavuttiin perille ja parin minuutin kuluttua tuttavatkin saapuivat paikalle. Sedit oli oikein innoissaan, kun tuttavamme saapuivat paikalle ja se alkoi heti heiluttamaan pepullaan ja kerjäsi rapsutuksia. 

Kello lähestyi jo seitsemää ja meidän oli jo aika palata kotiin. Kotona Sedit ei ollu ees niin väsyny, mutta heti ruoan jälkeen se päätti mennä nukkumaan. Itse myös olin aika väsyny, mutta ei se ollu mikään ihme, kun ulkona oltiin melkein viisi tuntia. Sai ainaskin Sedit purkaa energiansa ja liikkua paljon.

Seditille kasvoi häntä