Kaukana kaupungista osa 3

kaukana kaupungista osa 1
kaukana kaupungista osa 2

Kuudentena päivänä me lokoiltiin rauhassa. Me ei edes jaksettu mennä koirien kanssa aamulenkille, joten me päästettiin ne vaan ulos tekemään omiaan. Tiesin, että Sedit ei mihinkään karkaisi ja jos se jonkun perään menis, niin se tulis takas. Vasta illemmalla alkoi paistaa kiva aurinko ja otin kameran mukaan tontin taakse. Siellä sitten lokoilin hieman Seditin kanssa ja tein jotain outoja räpsyjä mun 18-55 millisellä peruslinssillä.

 Alkoi olla jo hieman kylmä, joten menin huoneeseen vaihtaa äkkiä vaatteet. Illalla pellolla oli kiva pieni sumu. Sedit alkoi kauheesti nuuskimaan koko peltoa, jonka jälkeen se sai jäljen. Kohteen kohdalla se pyöri ja alkoi haukkumaan. Itse pelästyin, että se on kyy, mutta kuulemma siinä tontin seudulla ei oo havaittu yhtäkään kyytä, mutta itse olen nähnyt monta ajettua kyytä tiellä. Itse panikoin, että se ois kyy, joten juoksin äkkiä kohteen luo, mutta onneksi se oli vain pieni siili. Olen silti ylpeä Seditistä, ettei se alkanu koskemaan sitä tassuilla tai millään, vaan oli hyvällä etäisyydellä ja antoi merkin, että siellä on jotain :)

Siinä me sitten koko ilta vietettiin kuvien ottamisen parissa, jonka jälkeen me palattiin, koska halusin nähdä CSI Miamin. Koirat oli ruokittu ja ne meni nukkumaan, joten me mentiin sitten Alicjan kanssa katsomaan CSIaita. Sen loputtua menin peseytymään ja palattuani huoneeseen sain melkein sydänkohtauksen...Nimittäin telkassa juuri siinä kohtaa, kun minä käännyin telkaa kohti, joku hakkasi kirveellä pään poikki ihmiseltä. Itse tykkään kauhuelokuvista, mutta toi tuli niin äkkiä, että ite pelästyin hieman :D

Seitsemäntenä päivänä eli viikko oli jo kulunut. Olin jo kaverin ja hurttien kanssa jaloilla jo seitsemältä, koska meidän piti mennä kauppaan ostaa leipää. Aamulla oli aika pilvinen sää, muttei satanut, joten ei me otettu kauppaan mukaan sateenvarjoa. Matkalla kaupaan......alkoi sataa...Me sitten äkkiä yritettiin löytää suojaa ja alettiin juosta kauppaa kohti. Tien varrella oli kuitenkin kirkko, jonka suojiin me juostiin. Siellä kirkon alla me istuttiin noin kymmenen minuuttia. Yht äkkiä Alicja sanoi "kato tuolla on peura!!". Mä itse katsoin tien suuntaan ja siellä menikin sitten iso saksanhirvi naaras. Koirat vaan katsoivat, eikä ne näyttänyt isompaa kiinnostusta.

Sateen jälkeen me jatkettiin matkaamme kauppaan. Kaupassa me ostettiin kaikki tarvittavat ja palattiin kotiin. Illalla oli oikein kunnon sumu pellolla, joten oli pakko tehdä pieniä muistokuvia Seditistä pellolla. Kuvauksien jälkeen Sedit nuuski ja itse näin vain pienen palan Sedittiä, mutta kutsutessa se tuli aina takaisin. Tolaa taas kiinnosti vain myyrien metsästäminen. Ei me oikeen muuta kivaa sinä päivänä taitu tehdä, mutta ison peuran näkeminen oli kivaa piristystä, vaikka silloin mulla ei ollutkaan kameraa mukana, harmi.

löydä koira

Kahdeksantena päivänä olikin jo aurinkoista ja Sedit vietti aamun parvekkeella. Itse menin katsomaan, että miten se siellä parvekkeella voi ja koskin sitä. Herranjestas kuinka kuuma se oli. Mä jo luulin, että se kohta saa lämpöhalvauksen, mutta Sedit ei edes läähättänyt. Me alettiin Alicjan kanssa syömään aamupalaa. Koirat heti tulivat meidän luo. Aamupalan jälkeen koirat olivat pienellä aamulenkillä, mutta muuten ne koko päivän löhöilivät ulkona.

 Illalla oli niin lämmintä, että me mentiin parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja. Melkein koko ajan näin tähdenlentoja. Jotkut olivat semmosia pitkiä ja toiset lyhyitä. Itselläni oli huoneessa valo päällä ja parveke auki, joten iltalöhöilyn jälkeen huomasinkin, että mun huone on joku ihmeen ötökkäviidakko. Joka puolella oli yöperhosia ja kaikenmaailman ötököitä. Sinnä mä sit tunnin ajan metsästin niitä ja heitin ulos, mutta silti suuri osa niistä jäi, mutta aamulla ne kaikki menivät sitten parvekkeen kautta ulos. Koko yön ja aamun kuitenkin iso syreenikiitäjä päätti nukkua mun vierellä koko yön. Se ei yrittänyt minnekkään karvaikka ja pysyi hyvin mun käsissä. Aamulla sitten päätin ottaa tilaisuuden haltuun ja otin pari kuvaa siitä syreenikiitäjästä ja pistin sen jopa Seditin tassulle ja voin sanoa, että Seditin tassu ja syreenikiitäjä näyttävät hienolta yhdessä. Mitäs mieltä te olette?

Kaukana kaupungista osa 2

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin kertoa vielä teille yhden kivan seikkailun toisesta päivästä Bieszczadeissa. Valitettavasti edellisestä postauksesta olisi tullut liian pitkä, joten jatketaan toisella osalla. Ennen nukkumaan menoa, Alicjan kamu Maciej tuli meille kylään. Me siinä sit tutustuttiin, jonka jälkeen oli hieno auringonlasku, että päätin sit sanoa, et nyt meidän on ihan pakko mennä tonne ylös niitylle tekemään kuvia.

Siinä me sit pitkin niittyjä ja polkuja mentiin ylös. Saavuttuamme paikalle, päätettiin vielä mennä katsomaan yhdelle pienelle niitylle. Riitti vain yksi askel kyseiselle niitylle ja heti jostain pusikosta hyppäsi kaksi kettua, jotka juoksi sen pellon yli. Sedit myöhäsenä meni niitten perään, mutta kun sanoin "STOP", niin se jarrutti ja alkoi haistamaan koko niittyä. Alicjan kanssa me sitten hieman kinasteltiin siitä, että ne oli ihan varmasti kettuja, koska Ala oli sitä mieltä, että ne oli ihan varmasti oravia. Kiva tietää, että oravat näyttävät ketulta ja ovat niin isoja :D Sen jälkeen oli aika asetella Sedit meidän ensimmäiselle niitylle poseeraamaan....

Yksi iso plussa oli se, että se aurinko teki niin hienot värit kuviin ja antoi hienoa valoa, että ei mun kuvia tarvinnut paljoo muokata. Sedit alussa oli todella iloinen poseeraamisesta. Mä päätin hieman kiusata poikaa ja pistin sen pään päälle kukan. Onneksi Sedit oli alussa niin iloinen, että se pääsi luonnon helmaan, ettei se välittänyt siitä kukasta ja sain pari kivaa kuvaa. Kyllä se sit nopeasti hoksas, että nyt sillä on jotain outoa päässä ja ravisti sen pois. Samoin tuli pitkästä aikaa myös testailtua kittilinssiä eli 18-55mm ja minusta noin lelumainen linssi sai myös aikaan kivaa jälkeä :)

vasen on otettu 18-55mm

Kukkasession jälkeen asetin Seditin pienen polun viereen ja aloin ottamaan kuvia. Sedit tällä kertaa ei maltannut poseerata ja jouduin ehkä pari kertaa laittamaan sen istumaan ja sitten se itse meni maahan. Sit kun se jakso edes sen paritoista sekuntia olemaan paikalla, niin minä sitten aloin kiertelemään pitkin maata, että saisin hyvän kuvan, kivasta kuvakulmasta. Hieman venyttelyä siinä sitten tuli.

Koko kuvaussession jälkeen, minä menin Seditin kanssa hieman pienelle niittykävelylle ja Ala jäin Maciekim kanssa juttelemaan jotain. Alkoi jo kuitenkin nopeasti saapumaan ilta, joten me päätettiin mennä kotiin, koska villisiat ja peurat kohta olisivat jo meidän perässä :D

Kolmantena päivänä Alicjan vanhemmat menivät sitten kotiin ja me saatiin olla kaksistaan koirien kanssa ja jouduttiin kaikki tekemään itse. Valitettavasti se maanantai ei ollut mitenkään aurinkoinen, vaan hieman sateinen, joten ei me oikeen mitään tehty. Aamulla mä soin kaks tostii ja leivän nutellan kanssa, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen me päätettiin lukea kirjaa, kun kello oli jo hieman yli kaksitoista ja siinä samalla juotiin kahvii. Voin sanoa, että Bieszczadeissa mä luin melkein koko kirjan ja kotona oon aina sillee, et nyt pitäis alkaa lukea sitä kirjaa, mut sit se jää aina unohtumaan. Sen takia olinkin iloinen, että nyt pääsin oikein kunnolla lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Koirat taas olivat hieman pihassa, ja sit ne tuli kotiin lepäämään.

Lueskelun jälkeen me päätettiin mennä koirien kanssa monen kilometrin lenkille jonnekki paikkaan, jossa sitten loppui tie. Käveltiin kaupan ohi seudulle, jossa oli paljon koiria ja kanoja. Sen jälkeen me nähtiin lampaita, mutta ei tota yhtään kiinnostanut mitkään villapaidat. Tuli myös hieman käveltyä metsässä, jonka jälkeen me palattiin kotiin. Jos ei lasketa koirien haukuntaa, niin voin sanoa, että koko paikka ois joku syrjä paikka, jossa ei ole yhtäkään ihmistä. Ehkä kerran, vain yksi auto ajoi meidän ohi, mutta muuten tiellä oli hiljaista.

Kotiin saavuttua me päätettiin mennä katsomaan telkkaa. Tola tuli sitten sängylle meidän viereen ja Sedit myös halusi tulla, mutta Tola näytteli hampaita, mutta parin pinnistykset jälkeen pikku riiviö antoi jätin tulla meidän keskelle lepäämään ja katsomaan telkkaa. Siinä ne sitten nukkuivat vierekkäin. Vähän ajan kuluttua Seditllä oli kuuma, joten se sitten änkesi pienelle tuolille nukkumaan. Me siinä välillä tehtiin meille päivällinen/illallinen, joka me sitten syötiin. Myöhemmin alkoi jo sitten ilta saapua, joten me mentiin nukkumaan ja odottelemaan seuraavan päivän uusia seikkailuja.

Sedit huoneessani

Neljäntenä päivänä satoi myös hieman vettä, joten ei me oikeen mitään tehty ja luettiin taas kirjaa ja oltiin koirien kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen ne sitten meni talon taakse tekemään omia puuhiaan.

Noin viiden aikaa alkoi sitten aurinko pilkistää, joten me mentiin lenkille uuteen paikkaan, jonka kuitenkin Alicja tietää, kun hän joka vuosi on Bieszczadeissa aina lomalla. Siinä me sit lenkkeiltiin, jonka jälkeen alettiin Alan kanssa tekemään omia puuhia ja molemmat koirat sitten yrittivät saalistaa myyrän. Sedit kuten aina yritti pyydystää myyriä omalla kettutavalla, mutta ei se yhtään myyrää saanut, vaikkaa se kuunteli, et missä ne menee ja kaveli kuoppia.

Saavuttua illalla kotiin, Tola oli sitä mieltä, että Sedit ei saa tulla hänen alueelle ja hieman näykkäisi mun hurttaa, mutta myöhemmin ne oli taas kaveruksia :D Ilalla me mentiin katsomaan CSI:ta ja koirat joutuivat olemaan ovien takana, koska talon omistaja sanoi meille, ettei ne koirat ois siellä huoneessa, koska niistä lähtee hieman karvaa ja kahden viikon päästä sit Alan vanhemmat tulisivat sinne ja hän haluaa, että se huone olisi siisti. Koirat olivat sitten ovien takana hieman, mutta Tola koko ajan raapi ovia ja halusi tulla meidän luo. Sedit ei taas halunnut tulla sinne. Päätettiin, et kai ne koirat siellä voivat olla, koska kuitenkin me imuroidaan koko pienkämppä :D

Sedit illalla parvekkeella

Viidentenä päivänä oli myös aika huono keli, joten me tehtiin pari lenkkiä ja oltiin pelaamassa pihalla sulkapalloa ja koirat nuuskivat talon isännän mitteliä. Noin 22:00 me lopetettiin katsomaan taas noita kriminaalisarjoja, koska molemmat koirat menivät parvekkeelle haukkumaan. Me mentiin sitten siinä perässä katsomaan, et mitä on kyseessä. Kuultiin sitten kuinka kaikki koirat siellä alueella, missä me asuttiin haukkuivat, samoin jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa. En tiedä oliko tää joku kokous, mutta täysikuu ainaskin oli ja ehkä siksi, koska Sedit aina täysikuuna on semmonen levoton ja erilainen. Käyttäytyykö teillä koirat oudosti aina täysikuun aikaan?

Sen jälkeen, kun koirien haukunnat loppuivat me katseltiin Alan kanssa tähdenlentoja. Itse en oo ikinä nähnyt niin monta tähdenlentoa noin lyhyessä ajassa. Ulkona ei ollut mitenkään kylmä, vaan ihan sopivan lämmintä ja siellä me sit hieman levättiin ja mentiin sitten omille sängyilemme nukkumaan ja Sedit kuten aina änkesi mun viereen, tietty peiton alle :D

Azylanta marssi 2015

Azylanta marssi 2014

Lauantaina me mentiin toisen kerran Seditin kanssa Azylanta marssille. Tällä kertaa mukaan myös tuli Luna ja ystäväni koira Tola, joka voi olla teille tuttu joistakin postauksesta, mutta heinäkuussa hänestä tulee enemmän tietoa, mutta siitä myöhemmin.

Itse heräsin aikaisin aamulla, että ehtisin viedä koirat pissalle ja soittaa ystävälleni. Ennen kello 10:00, me lähdettiin odottamaan raitiovaunua. Itse seisoin punaisilla valoilla ja huomasin, kuinka meidän raitiovaunu sanoi "Bye bye". Oitaishan me voitu odottaa 20min, mutta me päätettiin mennä sit jaloilla, koska ei se matka mikään pitkä ollu ja samalla Sedit sai myös hieman purkaa energiaa, koska ei se ois ollu ihan kivaa, jos Sedit kyseisellä marssilla ois alkanut purkaamaan energiaa :D

Kyseiselle paikalle me saavuttiin puolessa tunnissa ja paikalla olikin jo paljon omia tuttuja ja paaaljon muita koiria. Tais olla enemmän kuin viime vuonna, koska meidän marssijono oli kyllä yli 200m. Sedit todella hyvin tutustui muihin koiriin, ilman mitään murinaa. Luna ja Tola myös käyttäytyivät todella mallikkaasti. Tutustumisen jälkeen me kaikki alettiin kävelemään kohti keskipistettä. Vaikka Seditin joka puolella oli kaikenlaisia koria, niin se pysyi rauhallisena ja näytti siltä, että se oli jo tottunut koko laumaan.

tarkennus ei ole ihan siellä, missä sen pitäis olla

Vihdoin me sitten saavuttiin koko koiralauman kanssa keskipisteeseen, missä taas kerran oli pieni agilityrata, erilaisia juttuja myytäväksi, ilmainen siruttaminen, koirien älykkyyspelejä, erilaisia kilpailuija, koiria adoptoitavaksi ja paljon muuta kivaa. Itse halusin mennä ystäväni Alicjan kanssa agilityradalle, mutta ihmiset sinne sitten heti tunkivat, joten ei me sinne menty. Siinä sitten hieman Seditin kanssa keskellä tapahtumaa, koirien ympärillä, kokeilin jotain temppuja. Sedit oli niin rauhallinen, että se esitti kuollutta ihan rauhassa, vaikka muut koirat kävelivät melkein sen päältä. Olin kyllä aivan tyytyväinen siihen, että se keskitty minuun, eikä muihin koiriin :)

Noin tunnin päästä alkoi sitten sataa vettä ja itse siinä vaiheessa olin juuri ottamassa kuvia tosta hurtasta, mutta meninkin sitten äkkiä Alicjan kanssa puun alle piiloon. Onneksi kaatosade sitten hieman hädisti ihmisiä pois agilityradalta, joten sateen jälkeen me mentiin sitten testaamaan agilityrataa. 

Luna sano, että hän ei halua märällä nurmella mitään tehdä, joten itse kokeilin pieniä hyppyesteitä ja pöytää Seditin kanssa. Valitettavasti tunneli oli niin pieni, että vain Tola vielä pääsi sen läpi. Tolalla ekaksi kerraksi meni hyvin. Itse hypytin pari kertaa Seditin pienillä esteillä, koska ruoho oli vielä märkää, enkä halunnu, et sille sattuis jotain. Pöytä onneks oli suojattu ja se oli melkein kuiva. Sedit todella hyvin hyppäs pöydälle ja ilman käskyä se istahti ja odotti, että sanoisin sille, et se voi jo mennä alas.

Itse olin todella tyytyväinen tästä kerrasta ja ens vuonna me mennään myös ihan varmasti Azylanta marssille! :)

Tola

Tästä kaksikosta ei saa ikinä kunnon kuvaa, kuten huomaatte

Kesän intoa

Me ollaan nytten aika paljon tän alkukesän aikana käyty järvellä. Itse en vielä mene uimaan, mutta Sedit on hieman pulikoinut. Tossa pari viikkoa sitten oltiin jo ehkä kolmannen kerran Zakrzowekilla. Sedit heti nähtyään pienen vesilätäkön suolla, niin se hyppäsi sinne veteen, eikä noussut. Siinä lätäkössä se sitten hetken oli, jonka jälkeen se sai pienen hopulin ja alkoi juosta, kuin joku hullu :D Pienen hepulin jälkeen me päätettiin jatkaa matkaa, ennen kun Sedit kokonaan väsyy, koska kumminkin ulkona oli yli 30 astetta lämmintä.

Sen jälkeen me nähtiin pieni lampi ja Sedit päätti mennä myös sinne pulikoimaan. Itse taas huomasin, että siellä vedessä jotain liikkui. Ensimmäisenä luulin, et ne oli jotain pieniä kaloja, mutta kun katoin tarkemmin, niin huomasinkin, et ne oli vesiliskoja. Itse en o vielä ikinä törmännyt vesiliskoon, joten olin todella iloinen, et semmoinenkin tuli nähtyä. Oletin kyllä, et ne olis isompia, mut mut....

Noin puolen tunnin päästä me saavuttiin vihdoin Zakrzowekille. Olihan siellä pikkasen ihmisiä, mutta ei se meitä haitannut. Sedit päätti hieman uida siellä, jonka jälkeen se tuli märkänä mun viereen halimaan. Sedit taisi olla jo hieman väsyny, mutta itse olin myös ihan kuuma ja väsynyt. Mun teki ihan mieli mennä bikiineissä ulos, mutta tuskin sekään ois auttanut mitään tähän kuumuuteen. Katotaan nyt, jospa vaikka ens viikolla voitais mennä vaikka isolle järvelle, jossa parissa paikassa voitais ihan rauhassa molemmat uida, ilman muita ihmisiä.

Paluumatkalla itse kuulin fasaanien ääntelyä, jonka jälkeen myös näin ne. Sedit sitten lähti hieman niitten perään. Kutsuin sitten Sedittiä ja huomasin, että mua vastaan juoksee stressaantunut fasaani, jonka jälkeen se sitten pelästyi minua ja lähti lentoon. Sedit taas tulee iloisena siellä fasaanin perässä mun luo. Ehkä se sit joskus alkaa metsästää mulle fasaanipaistia :D

Itse tällä kertaa päätin palata metsän kautta. Luulin, et se olisi hyvä oikotie, mut ei se ollutkaan niin hyvä idea.... Itse huomasin villisikojen jälkiä, joten päätin seurata niitä jälkiä onnessani, et ne jäljet johtaisivat meidän lenkin alkuun. Itse aloin huomata, että maa alkaa olla joka askeleella kosteampi, mutta olin niin itsepäinen, että jatkoin Seditin kanssa matkaa. Noin kymmenen minuutin päästä vasta huomasin, että me ollaan suolla ja mun kengät ovat märät. Itse sitten käännyin ja lähdin kävelemään sinne, mistä me tultiikin sinne suolle. Hetken kuluttua löysin pienen, mutta paksun luun ja annoin Seditin haistaa sitä. Sen jälkeen se alkoi haistaa jotain valkoista juttua. Itse menin katsomaan, et mikä se on ja se olikin iso kallo. Ensimmäisenä mieleen tuli, että se ois peuran kallo, mutta vasta sitten kun nostin sen, niin huomasin, että sillä on isot kulmahampaat ja älysin, että se olikin ison villisian kallo. Itselläni on jo ketun kallo, joten päätin suurentaa mun kokoelmaa ja lytkäsin sen kallon isoon pussiin ja jatkoin matkaa. Onneksi löysin tien takaisin ja palasin kotiin ihan tavallisen tien kautta kotiin.

Kotona Sedit oli niin väsynyt, ettei se meidän ovien edestä jaksanu ees omaan huoneeseen mennä. Itse taas latoin kallon vatiin ja aloin putsaamaan sitä. Nytten se on hienon valkoinen ja se sopii hyvin yhteen mun löytämäni ketunkallon kanssa. Voin joskus teille näyttää kuvan niistä, mutta nytten en jaksanu tehdä niistä kuvaa. Varmaan jotkut ihmettelevät, että miksi tämä blogi on nyt näin hiljanen, kun kerta loma on alkanut, mutta muistakaa, että Puolassa koulu loppuu vasta kesäkuun lopussa ja itse joudun nytten oikein kunnolla opiskelemaan ja blogi on jäänyt hieman hiljaseksi. Mutta heinäkuussa mulla on teille luvassa paljon kivaa, jos toki mun ja kaverin matkasuunnitelmat toteutuvat, vaikka se on jo 100% varma, et me mennään, mutta aina voi jotain sattua, joten tossa heinäkuun alussa annan teille tarkemmat tiedot. Haluaisin myös kuulla, että onko teillä muilla ollut myös jotain kivoja seikkailuita nytten tässä alkukesän aikana?

Kesän maistiaisia vol 1

Täällä Puolassa on jo kesä kestäny jo kuukauden verran. Melkein joka päivä on noin 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Itse joudun jo laittamaan aurinkorasvaa joka paikkaan. Koska on ollut sen verran hienoja päiviä ja ulkona on erilaisia kukkia, niin oon ottanut paljon kuvia. Itselläni on jo sen verran paljon kuvia, että joudun laittamaan kuvat pariin postaukseen, koska yhteen ne ei mahdu. Toivottavasti kuvat kertovat teille paljon enemmän, kun itse minä :)

Ystävänpäivälenkki

Eilen päätin mennä kahden kaverin ja koirien kanssa lenkille. Halusin tehdä Seditille pienen ystävänpäiväyllätyksen ja kaverini Alicja otti sitten oman koiransa Tolan mukaan, koska Sedit tykkää todella paljon Tolasta, mutta meillä on yli 8 tuntia koulua, joten arkisin meillä ei ole oikeen aikaa lähtee yhteisille lenkeille pariksi tunniksi. Me tavattiin sitten mun talon alla ja siinä sit tuli mietittyä, et minne me voitais lähtee lenkkeileen, kun oli niin hieno päivä. Päätettiin sitten mennä wislalle, vaikka itse tiesinkin, että siellä tulee ihan varmasti olemaan paljon ihmisiä ja koiria.

Noin 15 minuutin päästä me oltiin jo perillä ja kuten arvelinkin, niin wisla oli täynnä ihmisiä. Onneksi ihmiset pysyttelivät tiellä ja me voitiin rauhassa kävellä ruohossa. Sedittiä en alussa oikeen viittinyt päästää irti ihan varmuuden vuoksi. Sedit heti aluksi sai kauheen hepulin ja se alkoi kierimään maassa, mutta Tolaa kiinnosti enemmän myyrien metsästäminen. Vasta myöhemmin päästin Seditin irti, kun ihmisiä alkoi olemaan vähemmän.

Itse aloin siinä välissä vähän heittelemään Seditille keppiä, kun kaverini opettelivat ottamaan kuvia minun kameralla, mutta ei siinä kestäny kuin pari minuuttia, kun kaverit valittivat, et se kamera on liian painava. No juu, ei se nyt mikään kevyt ole, joten siinä kestää hieman totuutella siihen painoon. Siinä välissä, kun itse vielä leikin Seditin kanssa kepillä, niin kaksi koiraa tulivat meitä kohten. Sedit katto ihmeissään, että onkohan joku hyökkäys kyseessä, kun kaksi koiraa lähestyy kahdesta suunnasta. Onneksi molemmat koirat olivat todella kilttejä, joten Seditin kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka vähän sillä kuitenkin oli niskakarvat pystyssä, mutta todella kiltisi se käyttäytyi.

Siinä me vielä sit pari tuntia lenkkeiltiin, jonka jälkeen aurinko alkoi jo laskemaan ja alkoi olla jo kylmempää. Sedit alkoi olemaan jo väsyny, joten me alettiin sitten jo palaamaan takaisin. Matkan varrella löysin pari kivaa paikkaa kuvattavaksi Sedittiä auringonlaskussa. Olen jo pitkään yrittäny ottaa Seditistä kuvaa auringonlaskussa, mutta itse ei aina ole jaksanu menemään ihan wislalle saakka. Seuraavat auringonlaskukuvat haluan ottaa yhdessä kivassa paikassa, jonne olen huomenna varmaan menossa, jos tulee olemaan hieno aurinkoinen ilma. Voin sanoa, että eilinen ystävänpäivä oli minulle ja Seditille kyllä parhain ystävänpäivä ikinä. Mitenkäs te vietitte koirienne kanssa ystävänpäivän?