Miksi juuri nyt?

Jotkut ovat voineet jo lukea facebookista tai instagramista, että Sedit jouduttiin lopettamaan yht äkkiä 24.10.2016 siinä samana päivänä myös viimeisin pentu meni kotiin, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Seditillä oli luultu jo viikko ennen sen lopetusta, että hänellä olisi nieluristatulehdus, koska koko kurkku oli todella turvonnut ja hänellä oli samat oireet. Pariks päiväks se kauhee hengittäminen loppui, mutta alkoi taas ja oli jo paljon pahempaa kuin ennemmin. Maanantaina äiti meni Seditin kanssa eläinlääkäriin. Itse, kun tulin koulusta kotiin ehdin vain ottaa repun pois, kun kännykkä soitti ja äiti sanoi, että tulisin eläinlääkärille. Minä sitten menin äkkiä raitovaunuun ja paikan päälle. Kun avasin ovet huomasin makaavan, ilman voimma olevan Seditin. Itse sitten kysyin, et mikä sillä oli. Kun sain tietää, että hänelle kasvoi äkkiä iso kasvain henkitorveen paikkaan, josta se on koirilta mahdotonta. Itse olin isossa shokissa, enkä oikeen tiennyt onko koko tämä tapahtuma totta...Aloin jo paikan päällä itkeä ja halasin Sedittiä. Huomasin hänen silmistä, että loppu on jo lähellä..

Pari minuuttia myöhemmin eläinlääkäri teki Seditille vielä USG ja toinen paha uutinen oli se, että hänellä oli nestettä keuhkoissa ja sydänmessä. Itse olin sanaton ja toivoin vain, että tämä koko tapahtuma olisi unta, koska en olisi uskonut, että koko elämä voisi yht äkkiä mennä nurin päin. Kysyin sitten, että onko mitään tietä pelastaa se, mutta eläinlääkäri sanoi, että valitettavasti ei. Toki itse en ollut valmis niin äkkiä hyvästellä Seditin kanssa, mutta parempi oli näin, kuin et se olisi keskellä yötä tukehtunut kivuissa. 

Itse olin vielä tunnin Seditin vieressä juttelemassa ja mietiskelemässä, että miksi juuri nyt? miksi sen oli pakko olla kasvain? mistä hyvästä joudin juuri silloin päästää hänet sateenkaarisilalle? mitä mä tein väärin? Siinä samalla myös huomasin kuinka iso se kasvain oli, eikä sitä aijemmin ollut.

Silloin tuli se aika, kun eläinlääkäri tuli nukutuspiikin kanssa meidän luo. Seditillä oli niin pienet verisuonet, että eläinlääkäri joutuin pistää sille piikin moneen paikkaan, vasta kun me käänettiin se toiselle puolelle, niin löytyi sopiva suoni. Ennen kun Sedit hengitti viimeisen kerran, niin hyvästelin hänet. Onneksi kaverini äiti oli mukana ja lohdutti hieman minua ja otti meidät audolla kotiin. Itse itkin koko matkan ja koko illan ja yön kotona. Itse pariin päivään en myös mennyt kouluun. Elämä ei ollut enään niin värikästä. Kukaan ei enään tervehtinyt minua joka aamu lelun kanssa, kukaan ei ollut vierelläni, ei ollut kenen kanssa mennä lenkille, Seditin peti oli tyhjä ja koko koti tuntui tyhjältä. En syönyt mitään, en halunnut tehdä mitään. 

Seuraavana päivänä Seditin lopetuksen jälkeen me otettiin se äidin parhaan kaverin tontille, jossa me haudattiin se metsän viereen. Keväällä sitten mennään istuttamaan sinne jotakin kaunista. Tiesin myös. etten voi kaikki päivät olla kotona ja olla tekemättä mitään, koska ei mikään silloin voinut palauttaa Sedittiä takaisin. Keskiviikkona päätin mennä kavereiden kanssa tarhalle ulkoiluttamaan koiria ja kyllä se helpotti hieman mun oloa. Tulen silti aina muistamaan Seditin, vaikka aika, jolloin jouduin hyvästelemään Seditin ei ollut oikea. Se oli viikko ennen nukutusta vielä niin virkeä ja iloinen koira, mutta silti hän tulee jäämään sydänmessäni <3 

                                                                        Lepää rauhassa Sedit

muokkaus ei ole minun

Arvonnan voittaja on....

Arvonnan voittaja on Venla, onnea! Lähetin sähköpostiisi lahjakortin.

Haluaisin myös pahoitella, että arvonta suoritettiin arpakoneen kautta, eikä millään muulla tavalla, että Sedit arpoisi, mutta elämä ei aina mee, niin kuin ihminen haluaa, mutta siitä kerron hieman myöhemmin, kun itse ensin toivun tästä. Onnea silti voittajalle! :)

Arvonta!

Nyt yli kolmen vuoden päästä päätin tehdä arvonnan! Arvonnassa voit voittaa YHDEN haluamasi tuotteen jussipaidalta. Itse teen yhteistyötä jussipaidan kanssa ja voin sanoa, että kaulapannat ovat aivan mahtavia. Ovat todella elegantteja ja likakin poistuu niistä helposti ja sopivat hyvin erilaisiin koirakuviin ja ovat kestäviä. Samoin vaatteet ovat huolellisesti tehty ja tykkään jussipaitojen kuvioista ja väreistä. Arvonta loppuu 20.10.2016!

Miten osallistua?:

1 arpa:
-laita oma sähköpostisi ja nimi/nimimerkki jolla osallistut arvontaan.

2 arpa:
-laita oma sähköpostisi ja nimi/nimimerkki jolla osallistut arvontaan.
-sanomalla, että mitä voisin parantaa blogissa tai postausehdotuksia, joista haluaisitte, että kirjoittaisin tänne blogiin.

3 arpa:
-laita oma sähköpostisi ja nimi/nimimerkki jolla osallistut arvontaan.
-sanomalla, että mitä voisin parantaa blogissa tai postausehdotuksia, joista haluaisitte, että kirjoittaisin tänne blogiin.
-mainosta arvontaa yllä olevalla kuvalla tai linkillä ja linkkaa blogisi, josta mainos löytyy.

                                                                  Good luck!

Muskettisotureiden temmellystä

Kaikki kolme pentua kasvaa ja kasvaa koko ajan. Nytten ne juoksevat pitkin kämppää, mutta osaavat ainaskin tulla tekemään pissat nille tarkoitettuun paikkaan. Isoin pennuista Gremlin koko ajan kävelee Seditin perässä Jos kaikki menee hyvin ja tulevat omistajat hankkivat kaiken tarvittavan, niin kaksi pennuista menee jo uuten kotiin lauantaina, joten huomenna meidän pitää mennä madottamaan ja siruttamaan ne :) Toki omistajat allekirjoittivat jo kaikki sopimukset, mutta aina jotain voi tulla tien eteen, joten en ala hopuuttelemaan. En sen kummemmin ala pennuista kertomaan, koska tästä videosta tulette näkemään kuinka ne on jo kasvanut ja mitä ne jo puuhaa. Valitettavasti video ei toimi kännykällä.

Kolme muskettisoturia hoidettavana

Jotkut ovat voineet facebookista nähdä yhden kuvan näistä kolmesta suloisesta 2-viikkoisista pikkupojista. Kyseiset pojat ovat meillä vain ruokinnassa, koska ne juovat vielä maitoa, eikä ne itse osaa vielä syödä. Samalla me etsitään myös niille jo koteja valmiiks. Toki allekirjoitetun sopimuksen kanssa ja silloin, kun penskat ovat riittävän isoja, niin ne kastroidaan. Tämmöiset pienet kakarat löytävät heti halukkaita, mutta me valitaan niille sitten parhaimmat kodit. Yksikään pentu ei tule jäämään meille, vaikka itse jo rakastuin yhteen :D Pentujen vanhemmista en tiedä mitään, kun joku ihminen oli hylännyt ne kadulle.. Miten nämä suloiset pallerot joutuivat meille?

Eilen ollessani koiratarhassa ulkoiluttamassa koiria kavereitten kanssa, eläinlääkärit pyysivät, että me ruokitettaisiin neljä 2-viikkoista koiranpentua, jotka olivat heillä noin kaksi päivää. Kyseiset pennut löydettiin, joten mitään niitten taustoista ei tiedetä. Siinä välissä, kun me ruokitettiin palleroita, niin elläinlääkäri tuli kysymään, että voisiko joku meistä ottaa ne kotiin ruokintaan, kun ne eivät pysty hoitamaan niitä, kun niillä on yli 600 muuta eläintä hoidettavana ja ruokitettavana. Kaverini eivät voineet ottaa niitä, joten itse päätin soittaa äidille ja kysyä, että huolisiko hän pari pentua. Yllätykseksi, äitini suostui, joten menin sitten hoitamaan kaikki paperit ja muut. Tarhaan tuli myös nuori nainen 7-vuotiaan tytön kanssa ja he ottivat sitten yhden ja ainuun nartun koko poppoosta ruokintaan ja adoptoitavaksi itselleen, joten yksi pennuista löysi jo kodin. Minulle sitten jäi hoidettavaksi kolme muskettisoturia.

Koirien taluttamisen jälkeen, menin hakemaan pennut. Onneksi kaverini poikaystävä otti meidät autoon mukaan ja vei meidät kotiin. Kotona tein pennuille oman makuupaikan, elektrisen tyynyn kanssa, jottei pennuilla olisi kylmä. Samoin petikorin vieressä niillä on sit paikka, jossa ne tekee pissat ja kävelevät. Sain mukaan myös pennuille tarkoitettua maitoa ja itse ostin myös niille lisäksi vuohenmaitoa. Sedit ei ollut oikein iloinen pentujen tulosta ja kiertää ne kaukaa. Taitaa hieman pelätä niitä. Pennut näyttävät terveiltä ja niissä riittää energiaa. Kaikki pennut tykkäävät jo kiipeillä omasta pedistä pois ja maitoa ne vois juoda melkein koko ajan.

ilme kertoo kaiken

Ensimmäisenä yönä pisin aika, jonka nukuin oli puolituntia ja nytten tiedän, ettei kasvattajilla ole helppoa pentujen kanssa. Yöllä annoin niille ruokaa ja hieroin massua. Tuntuu, että pennut ovat elisestä päivästä hieman jopa kasvaneet. Pentujen painot ovat seuraavat 730g, 722g, 832g, joten ihan pikkusia niistä ei tule, vaan semmoisia keskikokoisia/hieman isoja niistä varmaan tulee. Tulen ihan varmasti vielä kirjoittelemman näistä kolmesta soturista tänne blogiin :)

Tuotetestaus: 8in1 minis

Sedit pääsi testaamaan 8in1 firman nameja. Itse en olisi ikinä uskonut, että Sedit valittais satojen koirien joukosta testeriksi. Mitä me päästiin kokeilemaan:

• 2x 8in1 minis beef&apple (nauta ja omena)
• 2x 8in1 minis chiken&carrot (kana ja porkkana)

Ominaisuudet:

• palkkioherkku kaikenrotuisille ja -kokoisille koirille
• ihanteellinen ravintoaineyliherkkyydestä kärsiville tai nirsoille koirille
• sokeroimaton
• gluteeniton
• vain 2,5% rasvaa
• valmistettu Saksassa
• kaksivärinen rengas- tai kukkakuviointi

Sisältö beef&apple:

• kasviperäiset sivutuotteet (20% perunaa)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% nautaa)
• hedelmät (4% omenaa)
• kivennäisaineet

Sisältö chiken&carrot:

• kasviperäiset sivutuotteet (26% riisiä)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% kanaa)
• vihannekset (4% porkkanaa)
• kivennäisaineet

Namejen saavuttua, menin heti Seditin kanssa kokeilemaan niitä kuvauksen aikana. Sedit oli heti kiinnostunut nameista ja alkoi tekemään erilaisia temppuja saadakseen namin. Koko kuvauksen aikana Sedit katsoi juuri sinne minne halusin, kiitos namejen. Meillä eivät jokaiset namit saa koiraa kiinnostumaan kohteesta enemmän kuin pari sekuntia, mutta 8in1 namit toimivat todella hyvin meillä kuvauksen aikana. Jos mulla on joku luu tai semmosia haisevia kuivattuja naudanmahoja, niin kyllä nekin tehoavat hyvin, mutta kyseiset namit taitavat olla hieman liian isoja taskuun ja etenkin noi naudanmahat haisevat niin kamalasti, että vaatteet haisisivat varmaan pesemisen jälkeenkin, mutta Sedit silti rakastaa niitä :D

Kooltaan nuo namit ovat juuri sopivia Seditille, mutta semmoiselle pienelle koiralle ne pitäis varmaan pistää puoleksi. Toinen plussa noissa on se, että ne ei oo kovia. Etenkin treenausnamejen kohdalla mulle on tärkeetä se, että namit eivät olisi kovia, vaan semmosia että koira pystyy sen hyvin syömään yhdellä puraisulla, eikä mussuttamaan sitä minuuttitolkulla. 8in1 minis namien kanssa Sedit oppi jo kaksi uutta temppua todella nopeasti, joten näyttää siltä, että kyseiset namit maistuvat hyvin pikku pirulle. Vaikkei haju ihmiselle ole mikään mahtava (parempi ainaskin kuin kuivattu naudanmaha), niin Seditille toi haju on oikea luksus. Namipussin ulkonäkö on todella houkuttava samoin itse namien ulkonäkö.

Iso plussa on myös se, että kyseiset namit eivät murru heti käsissä, mutta ne saa hyvin puoliks. Samoin hintakin on todella hyvä minun mielestä ja kyseisellä merkillä on erilaisia nameja. Mut sit itse kyllä haluaisin, että kyseisissä nameissa olis enemmän sitä lihaa ja vähemmän vehnää. Itse en osta Seditille ruokaa, jossa on viljaa, musta se on ihan tarpeetonta, ei kovin terveellistä ja etenkin halppisruuissa tota viljaa on ehkä se 90% ja loput jotain lihaa ja vihanneksia. 8in1 firma omistaa myös nameja, jossa on 100% lihaa ja varmaan ens kerralla vois ihan ostaa ja katsoa, että maistuuko nekin, vaikka Sedit syö ihan mitä vaan lihaa :D 

+ namien koko
+ ulkönäkö
+ Seditille maistuu
+ hinta
+ eivät sotke käsiä
+ ei ole liian kova
+ mahtava palkkio esim. treeneihin

- liian vähän lihaa
- kovettuu nopeasti, jos nameja ei säilytetä paikassa, johon ei pääse ilmaa
- haju ei oikeen houkuttava

Pitkä tarina sai onnellisen lopun

Nyt voin jo sanoa, että Lunan pitkä tarina on saanu onnellisen lopun. Lunan uusi sijaiskoti päätti nimittäin adoptoida sen. Itse tiesin, että Luna jää heille, mutta odotin silti sitä tietoa, missä he sanovat, että Luna jää heille ikuisesti. Luna on sen verran mahtava amstaffi, että siihen voi rakastua ensisilmäyksellä. Itse olen niin onnellinen, että Luna voi nytten maistaa vielä monta vuotta sitä oikeeta koiran elämää lämpimässä kodissa :) Voi olla, että tän vuoden loppupuolella me mennään katsomaan miten tyttö voi, mutta itse kuitenkin haluan, että Luna sitoutuisi paremmin uuteen kotiin, ettei kävisi niin, että meidän tapaamisen jälkeen Luna ei alkais haukkumaan surusta, koska Luna kuitenkin oli meillä yli vuoden ajan. Vielä lopuksi haluan lisätä, että Luna näyttää nytten paljon paremmalta ja onnellisemmalta koiralta, kuin 20kk sitten.

Missä Luna on?

Luna uudessa sijaiskodissa

Monet ovat varmaankin huomannut, että Lunasta ei oo tullu mitään uutta + "hurtat"-sivulla Luna on viety "Oli sijaiskodissa" osioon. Lunan siis muutti toiseen sijaiskotiin. Me ei sitä päätetty, mutta yhdistys, josta Luna tuli meille. Voin vain sanoa, että jos seuraavan kerran tuun ottamaan koiran sijaiskotiin, niin tuun sen ottamaan koiratarhalta, enkä halua enään sotkeuta noitten adoptioyhdistykien puuhiin, koska nillä on vain rahat mielessä, eikä yhtään koirien tunteet.

Miten Luna päätyi toiseen sijaiskotiin?

Meille soitti tuttava Sylwia, joka on vapaaehtoistyössä Fundacja AST:ssä. Hän sanoi meille, että parin päivän päästä he tulevat ottamaan Lunan toiseen sijaiskotiin. Me kysyttiin sitten, että miksi? Vastaukseksi saatiin, että me ei kuulemma enää pystytty pitämään sitä meillä ja yksi syy oli se, että se ei tuu toimeen Seditin kanssa. Kyllä, ei ne tulleet toistensa kanssa toimeen kotona, mutta ei se ollu meille mikään este siihen, että me sanottiin, että Luna ei voi olla meille siihen asti kun se löytäisi sen oman kotinsa. Jos meillä ois isompi talo, jossa ois iso piha, niin ihan varmasti Luna ois meille jäänyt ikuiseksi. Näyttää siltä, että koko yhdistyksen puheenjohtaja halusi vain saada Lunan Varsovaan..

Luna on jo riittävän pitkää mennyt käsistä käsiin ja nytten se joutui toisen kerran muuttamaan. Me ei valitettavasti voitu päättää, että jääkö se meille sijaiskotiin. Voin vain sanoa, että ihme touhua kyllä noi Puolalaiset yhdistykset tekevät.

Miten Luna sopeutui uuteen sijaiskotiin?

Me soitettiin Varsovaan ja kysyttiin, että miten Lunan matka sujui ja miten hän sopeutui. Meille sanottiin, että kaikki meni todella hyvin ja Luna sopeutui todella hyvin, mutta itse en oikein uskonut moisiin sanoihin. Onneksi Varsovassa asuu äidin ystävä ja hän meni tapaamaan kuukauden päästä sitten Lunaa, mutta kyseinen nainen sanoi, että nytten ei olo oikein sopiva aika, koska Luna on kokonaan auenneissa haavoissa. Kun itse kuulin moisen asian, niin kyllä itseltäni niitä kyyneliä tippui. Miten ihmeessä ne oikein kuukaudessa sai sen koiran moiseen kuntoon, kun se meillä oli kokonaan valkoinen ja iho todella hyvässä kunnossa ja se sai lääkkeitä, jotka auttoivat sitä ja Fundacja AST sanoi, että ne on todella hyviä lääkkeitä ja hyvä, että se saa niitä..

Me saatiin myös tiedoksi, että kyseinen puheenjohtaja sanoi, että me ruokittiin ja aneettiin sille huonoja lääkkeitä ja siksi se on kokonaan haavoissa. No ihme kyllä meillä se yli vuoden oli kokonaan valkoinen, eikä sillä ollut mitään haavoja tai mitään epäilyttävää.. Tossa välissä, mun teki mieli jo mennä eläinsuojeluyhdistykseen sanomaan koko asia. Niitten lääkityksellä koko koira oli jo pilalla kuukaudessa.. Onneks myöhemmin Luna oli jo paremmassa kunnossa. Alla olevat kuvat on otettu sinä päivänä, kun Luna muutti toiseen sijaiskotiin.

Yli kuukauden jälkeen vihdoin meidän ystävä pääsi katsomaan Lunaa. Lunalla oli vielä pieniä jälkiä haavoista, mutta hän näytti jo paremmalta. Perhe, joka on tällä hetkellä Lunan uusi sijaiskoti sanoi sille ystävälle, että Luna melkein kaksi kuukautta ulvoi kotona ikävästä ja hän oli muutenkin todella stressaantunut. Kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja Kasia sanoi, meille että Luna sopeutui todella hyvin uuteen sijaiskotiin, mutta sijaiskodilta me saatiin ihan erilaisia uutisia. Mulla on edelleen ton Kasian viestit facebookissa, missä hän sanoi, että Luna voi todella hyvin sijaiskodissa, eikä se edes kehdannut meille sanoa, että missä kunnossa Luna on. Me annettiin uudelle sijaiskodille Lunan hoito-ohjeet, mutta niin siinä käy, kun ei noudata niitä ohjeita ja myöhemmin itse koira kärsiin noin pienestä asiasta. Noilla puolalaisilla yhdistyksillä näyttää olevan tapana tehdä kaikki omilla tavoilla..

Miten Luna nyt voi?

Nytten kuulemma Luna on jo hyvin sopeutunut uuteen sijaiskotiin ja hänen nahka on jo lääkitetty. Luna silti edelleen etsii kotia, mutta Fundacja AST mainostaa niin harvoin Lunaa, että itse joudun edelleen mainostamaan häntä joka puolella, jopa Suomessa. Luna on jo 6-vuotias, eikä se voi oikeasti edelleen olla koditon, se on jo liikaa elämässä kärsinyt.

Edellisenä vuonna, vielä kun Luna oli meillä ja me alettiin mainostamaan häntä todella paljon ja moni perhe oli myös hänestä kiinnostunut. Me kyseisille perheille annettiin sitten kyseisen yhdistyksen puhelinnumero. Itse ihmettelin, että niin moni ihminen oli Lunasta kiinnostunut, mutta kukaan ei tullut toista kertaa katsomaan Lunaa tai edes adoptoimaan sen. Itse sitten huomasin Fundacja AST:n sivulla, että yli 12 heidän koiraa löysi kodin, eikä ikinä yhdessä kuukaudessa noin monta koiraa oli heillä löytänyt kotia. Asia alkoi mua hieman epäilyttämään ja sainkin tiedoksi ja moni ihminen, jopa eläinlääkärit ja kaikki tuttavat sanoivat, että kyseinen yhdistys tunki heidän muut koirat Lunan paikalle uusiin koteihin. Itselleni ja monelle muulle ihmiselle kyseinen uutinen oli todella surullinen, mutta minkäs sille voit... Toivottavasti nytten Luna löytäis sen pysyvän kodin, koska ei se voi olla koditon loppu elämäänsä.

Hoitakoira Lena

Meille tuli hoitoon 3.12.2015-23.12.2015 sekarotuinen Lena.
Mistä kaikki alkoi? Itse olin katselemassa facebookkia, jossa oli ilmoitus, että koira tarvitsisi  hoitoa. Itse aloin miettimään, että Sedit tulee hyvin toimeen narttujen kanssa, joten miks ei? Kirjoitin sitten kyseiselle ihmiselle ja siinä samalla huomasinki, että kyseinen mies onkin suomalainen. Siinä me sitten kirjoiteltiin ja hän sanoi, että hän on menossa Suomeen. Me vaihdeltiin pari sanaa, jonka jälkeen me mentiin tapaamaan livenä. Lena alkoi haukkumaan koko ajan ja oli todella energinen ja alkoi rimpuilemaan hieman. Sedit sitten näytti hampaita ja sanoi, että tommosesta käytöksestä hän ei tykkää. Me siinä sit käveltiin ja koirat tutustuivat paremmin toisiinsa ja kaikki sujui hyvin, joten se mies eli Veikko päätti sitten jättää Lenan meidän hoiviin.

onnellinen koira, kun sai tietää, että hän sai hoitokoiran

Minä menin Seditin kanssa pitkälle lenkille siks aikaa, kun Veikko hoiteli mun äidin kanssa kaikki ruuat ja semmoset. Sedit oli todella iloinen, kun hän palasi kotiin päin, mutta vasta silloin kun avasin ovet, kaikki muuttui....Sedit katsoi ihan ihmeissään ja Lena taas oli todella iloinen. Sedit sitten nätisti haisteli Lenaa, jonka jälkeen se meni hakemaan lempilelunsa suuhunsa turvaan, ettei Lena sitä varastaisi :D

Noitten parin viikon aikana kaikki sujun todella hyvin, paitsi että Seditillä oli kyllä niitä huonoja päiviä. Kun Lena yritti lähestyä Seditin huonetta, niin toinen sitten siinä murisi hampaat esillä ja heitti Lenan pois, mutta silloin kun Sedit jo tottu Lenaan, niin se alkoi jopa painimaan ja leikkimään ulkona Lenan kanssa. Sedit ei oo ikinä meillä leikkinyt, painimisesta puhumattakaan ja tämä oli kyllä todella kiva yllätys. Lena jopa välillä oli sitä mieltä, että Sedit on joku patja ja sen päällä saa hyppiä. Sedit ei ollu edes moisiskaan tuommoisesta käyttäytymisestä, mutta silloin kun Lena alkoi alistamaan Sedittiä, niin toi sitten näytti, että missä hänen paikkansa on. Molemmat koirat saivat samaan aikaa ruuan, eikä edes herkkuja jaellessa ollut pientäkään murintaa tai hampaiden näyttöä.

Lenan lähdön jälkeen Sedit oli todella masentunut ja surullinen, mutta nytten onneks kaikki on palautunut takaisin. Hyvä plussa Lenan lähdän jälkeen on se, ettei mun pitäny joka päivä imuroida asuntoa. Lena oli aivan mahtava koira, mutta tommoista karvanlähtöä en ole ikinä nähnyt. Onneksi Lena asustelee tässä lähistöllä, joten me voidaan vähän väliin törmäillä ja Seditkin pääsee sitten taas tervehtimään kaveriaansa :)

Hyvää Joulua!

Hauvahauvan oma kirja

Tassunjälkiä on iloisesti kuvitettu, hyväntuulinen kirja koiran elämänpolun muistiin merkitsemiseen. Siihen voi kirjata ylös niin tärkeät tiedot kuin hilpeät tapahtumat lemmikin elämän varrelta. Omille muistiinpanoille ja valokuville on hyvin tilaa.

Mulle saapui tossa noin kaksi kuukautta sitten kirje. Itse olin hieman hämillään, että enhän mä mitään tilannut. Avasin sitten kirjeen ja ensimmäisenä katoin, että mikä ihmeen kirja pikkulapsille tämä on, mutta sit kun avasin kirjan, niin tajusinkin, että Hurttahuone ilmoitti, että saamme kirjan nimeltään Tassunjälkiä - Hauvavauvanoma kirja ART HOUSELTA ja sen kirjoittajat ovat Kati Männikkö ja Antti Tiainen. Minun ei ollut pakko tehdä kirjasta esittelyä, mutta päätin tehdä, koska tiedän, että moni koiraihminen tykkää tehdä erilaisia muistiinpanoja koirastaan ja sen ensimmäisistä hetkistä ja saavutuksista. 

Itse rakastuin heti kirjaan ja sisällä on minusta kaikki tarvittavat. Kirjasta löytyy mm. koiran tulo kotiin, sen ensimmäiset hetket kotona, ruokinta, taidot, ulkonäkö, luonne, saavutukset, koiran pennut, tavat ja kaikkie muuta! Riittää hyvin tilaa kirjoittaa kaikki tarvittavat koirasta. Minusta paras asia kirjassa on piirustukset. Ne on todella kivasti tehty ja joistakin piirustuksita itse aloin nauramaan, koska koirille on kivat ilmeet ja ne on kivassa asennossa. Itse suosittelen jokaiselle koiranomistajalle tätä kirjaa lämpimästi. Itsellä ei ole mitään pahaa sanottavaa, kaikki on tehty hyvin ja huolellisesti.

Valokuvaushaaste

Itse voitin valokuvaushaasteen TÄLTÄ blogilta. Tarkoituksena on siis laittaa aiheeseen liittyvä kuva, joista sitten valitsen voittajan + arvostelen kaikki kuvat ;) Voittajan olisi tarkoitus jatkaa kyseistä kilpailua blogissaan tai kotisivullaan.

Aihe: Kuva, joka on otettu juuri oikeassa kohdassa. Eli semmonen kuva, joka oli otettu juuri sopivaan kohtaan eikä semmoista tilaisuutta samanlaiseen kuvaan olisi tullut ikinä.
Kuvia saa lähettää tämän postauksen alle tai lähettää sähköpostiini ( aurelia.pesonen@gmail.com ) 20.12.2015 ASTI!

Bullien keskellä

Me oltiin tossa Lunan kanssa noin kolme viikkoa sitten jo viidennen kerran bullimiitissä. Jos teitä kiinnostaa tietää, et mikä ihme se on, niin klikatkaa TÄSTÄ. Me ollaan jo pari bullimiittiä missattu, kun kyseiset miitit olivat jossain ihme paikassa, johon ei oikeen raitiovaunu tai bussi kulkenut.

Paikalle saapui noin 10 koiraa ja olin ihmettynyt, et niin vähän koiria oli paikalla, mutta kai noi helteet sitten olivat iso esto monille muille. Itse myös en oikeen tiennyt, et menisinkö sinne vai en, mutta päätin että menen, koska Luna ei oo ollut pitkään aikaan bullimiitissä :) Ennen kaikkien kokoutumista, me mentiin Lunan kanssa hieman koirapuistoon tutkailemaan. Luna ei oikeen ollut halukas olemaan koirapuistossa, koska heti kun päästin sen hihnasta irti, niin se meni istumaan portin viereen. Silloin kun kaikki ihmiset ja koirat olivat, paikalla niin meidän miitti oli voinut alkaa. En ala meidän miittiä tässä kertomaan, vaan annan teille videon, josta voitte nähdä, et mitä me tehtiin. Älkää välittäkö kaverini puheista (jotka koskevat sitä, et miten nämä bullimiitit alkoivat), vaan katselkaa koiria ja niiden temmellyksiä :) Lunasta otin pari erillistä kuvaa, mut ne kuvat jätän sitten erilliseen postaukseen Lunan kuulumisista, kera videon. Tästä voitten nähdä mun ottamia kuvia muista bullimiitin koirista.

Kaukana kaupungista osa 2

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin kertoa vielä teille yhden kivan seikkailun toisesta päivästä Bieszczadeissa. Valitettavasti edellisestä postauksesta olisi tullut liian pitkä, joten jatketaan toisella osalla. Ennen nukkumaan menoa, Alicjan kamu Maciej tuli meille kylään. Me siinä sit tutustuttiin, jonka jälkeen oli hieno auringonlasku, että päätin sit sanoa, et nyt meidän on ihan pakko mennä tonne ylös niitylle tekemään kuvia.

Siinä me sit pitkin niittyjä ja polkuja mentiin ylös. Saavuttuamme paikalle, päätettiin vielä mennä katsomaan yhdelle pienelle niitylle. Riitti vain yksi askel kyseiselle niitylle ja heti jostain pusikosta hyppäsi kaksi kettua, jotka juoksi sen pellon yli. Sedit myöhäsenä meni niitten perään, mutta kun sanoin "STOP", niin se jarrutti ja alkoi haistamaan koko niittyä. Alicjan kanssa me sitten hieman kinasteltiin siitä, että ne oli ihan varmasti kettuja, koska Ala oli sitä mieltä, että ne oli ihan varmasti oravia. Kiva tietää, että oravat näyttävät ketulta ja ovat niin isoja :D Sen jälkeen oli aika asetella Sedit meidän ensimmäiselle niitylle poseeraamaan....

Yksi iso plussa oli se, että se aurinko teki niin hienot värit kuviin ja antoi hienoa valoa, että ei mun kuvia tarvinnut paljoo muokata. Sedit alussa oli todella iloinen poseeraamisesta. Mä päätin hieman kiusata poikaa ja pistin sen pään päälle kukan. Onneksi Sedit oli alussa niin iloinen, että se pääsi luonnon helmaan, ettei se välittänyt siitä kukasta ja sain pari kivaa kuvaa. Kyllä se sit nopeasti hoksas, että nyt sillä on jotain outoa päässä ja ravisti sen pois. Samoin tuli pitkästä aikaa myös testailtua kittilinssiä eli 18-55mm ja minusta noin lelumainen linssi sai myös aikaan kivaa jälkeä :)

vasen on otettu 18-55mm

Kukkasession jälkeen asetin Seditin pienen polun viereen ja aloin ottamaan kuvia. Sedit tällä kertaa ei maltannut poseerata ja jouduin ehkä pari kertaa laittamaan sen istumaan ja sitten se itse meni maahan. Sit kun se jakso edes sen paritoista sekuntia olemaan paikalla, niin minä sitten aloin kiertelemään pitkin maata, että saisin hyvän kuvan, kivasta kuvakulmasta. Hieman venyttelyä siinä sitten tuli.

Koko kuvaussession jälkeen, minä menin Seditin kanssa hieman pienelle niittykävelylle ja Ala jäin Maciekim kanssa juttelemaan jotain. Alkoi jo kuitenkin nopeasti saapumaan ilta, joten me päätettiin mennä kotiin, koska villisiat ja peurat kohta olisivat jo meidän perässä :D

Kolmantena päivänä Alicjan vanhemmat menivät sitten kotiin ja me saatiin olla kaksistaan koirien kanssa ja jouduttiin kaikki tekemään itse. Valitettavasti se maanantai ei ollut mitenkään aurinkoinen, vaan hieman sateinen, joten ei me oikeen mitään tehty. Aamulla mä soin kaks tostii ja leivän nutellan kanssa, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen me päätettiin lukea kirjaa, kun kello oli jo hieman yli kaksitoista ja siinä samalla juotiin kahvii. Voin sanoa, että Bieszczadeissa mä luin melkein koko kirjan ja kotona oon aina sillee, et nyt pitäis alkaa lukea sitä kirjaa, mut sit se jää aina unohtumaan. Sen takia olinkin iloinen, että nyt pääsin oikein kunnolla lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Koirat taas olivat hieman pihassa, ja sit ne tuli kotiin lepäämään.

Lueskelun jälkeen me päätettiin mennä koirien kanssa monen kilometrin lenkille jonnekki paikkaan, jossa sitten loppui tie. Käveltiin kaupan ohi seudulle, jossa oli paljon koiria ja kanoja. Sen jälkeen me nähtiin lampaita, mutta ei tota yhtään kiinnostanut mitkään villapaidat. Tuli myös hieman käveltyä metsässä, jonka jälkeen me palattiin kotiin. Jos ei lasketa koirien haukuntaa, niin voin sanoa, että koko paikka ois joku syrjä paikka, jossa ei ole yhtäkään ihmistä. Ehkä kerran, vain yksi auto ajoi meidän ohi, mutta muuten tiellä oli hiljaista.

Kotiin saavuttua me päätettiin mennä katsomaan telkkaa. Tola tuli sitten sängylle meidän viereen ja Sedit myös halusi tulla, mutta Tola näytteli hampaita, mutta parin pinnistykset jälkeen pikku riiviö antoi jätin tulla meidän keskelle lepäämään ja katsomaan telkkaa. Siinä ne sitten nukkuivat vierekkäin. Vähän ajan kuluttua Seditllä oli kuuma, joten se sitten änkesi pienelle tuolille nukkumaan. Me siinä välillä tehtiin meille päivällinen/illallinen, joka me sitten syötiin. Myöhemmin alkoi jo sitten ilta saapua, joten me mentiin nukkumaan ja odottelemaan seuraavan päivän uusia seikkailuja.

Sedit huoneessani

Neljäntenä päivänä satoi myös hieman vettä, joten ei me oikeen mitään tehty ja luettiin taas kirjaa ja oltiin koirien kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen ne sitten meni talon taakse tekemään omia puuhiaan.

Noin viiden aikaa alkoi sitten aurinko pilkistää, joten me mentiin lenkille uuteen paikkaan, jonka kuitenkin Alicja tietää, kun hän joka vuosi on Bieszczadeissa aina lomalla. Siinä me sit lenkkeiltiin, jonka jälkeen alettiin Alan kanssa tekemään omia puuhia ja molemmat koirat sitten yrittivät saalistaa myyrän. Sedit kuten aina yritti pyydystää myyriä omalla kettutavalla, mutta ei se yhtään myyrää saanut, vaikkaa se kuunteli, et missä ne menee ja kaveli kuoppia.

Saavuttua illalla kotiin, Tola oli sitä mieltä, että Sedit ei saa tulla hänen alueelle ja hieman näykkäisi mun hurttaa, mutta myöhemmin ne oli taas kaveruksia :D Ilalla me mentiin katsomaan CSI:ta ja koirat joutuivat olemaan ovien takana, koska talon omistaja sanoi meille, ettei ne koirat ois siellä huoneessa, koska niistä lähtee hieman karvaa ja kahden viikon päästä sit Alan vanhemmat tulisivat sinne ja hän haluaa, että se huone olisi siisti. Koirat olivat sitten ovien takana hieman, mutta Tola koko ajan raapi ovia ja halusi tulla meidän luo. Sedit ei taas halunnut tulla sinne. Päätettiin, et kai ne koirat siellä voivat olla, koska kuitenkin me imuroidaan koko pienkämppä :D

Sedit illalla parvekkeella

Viidentenä päivänä oli myös aika huono keli, joten me tehtiin pari lenkkiä ja oltiin pelaamassa pihalla sulkapalloa ja koirat nuuskivat talon isännän mitteliä. Noin 22:00 me lopetettiin katsomaan taas noita kriminaalisarjoja, koska molemmat koirat menivät parvekkeelle haukkumaan. Me mentiin sitten siinä perässä katsomaan, et mitä on kyseessä. Kuultiin sitten kuinka kaikki koirat siellä alueella, missä me asuttiin haukkuivat, samoin jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa. En tiedä oliko tää joku kokous, mutta täysikuu ainaskin oli ja ehkä siksi, koska Sedit aina täysikuuna on semmonen levoton ja erilainen. Käyttäytyykö teillä koirat oudosti aina täysikuun aikaan?

Sen jälkeen, kun koirien haukunnat loppuivat me katseltiin Alan kanssa tähdenlentoja. Itse en oo ikinä nähnyt niin monta tähdenlentoa noin lyhyessä ajassa. Ulkona ei ollut mitenkään kylmä, vaan ihan sopivan lämmintä ja siellä me sit hieman levättiin ja mentiin sitten omille sängyilemme nukkumaan ja Sedit kuten aina änkesi mun viereen, tietty peiton alle :D

3x Liebster Award-haaste

Me saatiin kolme tämmöistä haastetta kolmelta mahtavalta blogilta: Huurrekuonot, Karwakorwien kohelluksia ja Common bunnies.

Mikä tarkoitus on tällä haasteella?
Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 33 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 6 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

1.Millainen on unelmien koirasi?

Hmmm....Unelmien koira....Koolla mulla ei oo väliä, paitsi se ei sais olla mikään jätti, eikä myöskään jalkoihin jäävä haukku. Olisi hyvä, jos karva olisi lyhyt tai keskipitkä. Värillä ei ole oikeen väliä, mutta valkoista en varmaan ottaisi, koska valkoisilla koirilla on yleensä jotain allergioita. Koiralta pitäisi löytyä työhalua, joka tykkäisi erilaisista haasteista ja tekee ne hyvin loppuun saakka. En haluaisi haukkuherkkää koiraa, enkä mielelläni riistaviettistä. Olisi hyvä, jos koira ei olisi liian raskasrakenteinen, kuten joku napolinmastiffi, vaan olisi hyvä, että sen rakenne sopisi erilaisiin harrastuksiin. Samoin koiran tulisi olla kiltti perheenjäseniä vastaan, vieraisiin sen ei kuitenkaan tarvi olla semmonen, että änkee syliin, vaan tulee rauhallisesti tervehtimään ja sen jälkeen menee tekemään omia hommiaan.

2.Kummat koirat ovat enemmän sinun mieleesi , pienet vai suuret?

Suuret ja keskikokoiset. Itselläni on ollut perheessä aina isompia koiria, joten ehkä siksi en ole tottunut niihin pieniin koiriin. Niitten pienien koiren kanssa pitää kulkea niin varovasti, ettei vaan tallaa semmoista ja pitää aina kattoa semmosen perään, ettei se karkaa jostain raosta tai oo ihan heti selän takana piilossa. Siilloin, kun itse kääntyisin, niin voisi olla jo koirasta ja ison koiran huomaa paremmin ja semmosta sä et pysty tallaamaan. Itse oon kerran kompastunut Sedittiin, mutta ei sille mitään tapahtunut, mutta pieneltä koiralta ois voinut jo henki lähteä.

3.Turkkirotu vaiko karvaton?

Turkkirotu tietenkin. Kyl mää varmaan pystyisin omistaa karvattomankin, mutta sen nahan kanssa on taas liikaa tekemistä. Koira joutuu paksuissa takeissa kävelemään ulkona. Sit taas, kun on kuuma aurinkoinen päivä, niin pitää muistaa sitten rasvata se koira, ettei sille tulis mitään iho-ongelmia, joten ehkä siksi mä tykkään enemmän noista turkkiroduista.

4.Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?

Seditin ja Lunan kanssa treenataan tokoa, silloin kun itse tietenkin jaksan :D Lunan kanssa ois tarkoitus alkaa treenaamaan agilitya, kun se tykkää siitä paljon. Seditin kanssa mä taas jäljestelen ja kohta myös Sedit pääsee minun kanssa rullaluistelemaan, kun vihdoin ne rullat ostin itselleni. 

5.Tykätäänkö teillä uida?

Molemmat koirat rakastavat. Sedit tykkää uida ja ottaa rennosti vedessä, mutta taas Luna on ihan toinen tarina. Luna tykkää todella paljon suikulähteistä ja napata sitä vettä. Jos taas on joku järvi, niin se menee sinne veteen ja alkaa sitten paiskoa tassuilla vettä, että se vesi menis ilmaan ja silloin se voi napata sitä.

6.Millä perusteilla valitsit juuri sen koiran mikä sinulla nyt on?

Seditin hankintaan mulla ei ollut oikeen mitään perusteita, koska tiesin, että seuraava koira tulee olemaan rescue ja me oltiin valmiita erilaisiin ongelmiin. Mun äitini rakastaa ihan sikana dobbereita, koska hän on myös niitä joskus kasvattanut, joten olin 80% varma, että meidän seuraava koira myös tulee olemaan dobberi ja niin sieltä tulikin semmoinen otus, joka pelkäsi kaikenlaista käsittelyä ja ääniä, mutta nytten se tykkää rapsutuksista, eikä sitä mitkään äänet häiritse.

7.Mitä tuhoja teillä on tehty?

Kumpikaan koira ei oo tehnyt yhtäkään tuhoa, jos nyt oikein muistan. Luna taisi kerran purkaa tyynyn sisällykset

8.Miten monesti teillä ollaan vierailtu eläinlääkärin vastaanotolla rokotuksia lukuunottamatta?miksi?

Seditllä mentiin kuvauttamaan yksi ontuva lonkka. Lunan kanssa taas me ollaan monesti käyty eläinlääkärissä hakemassa eri reseptejä. Samoin tehtiin Lunalle parit verikokeet ja katsottiin, että pahentuuko Lunan allergiat ja jne.

9.Kuinka monta eri temppua koirasi taitaa?

Sedit: istu, tänne, maahan, odota, irti, hae, esitä kuollutta, orava, heiluta, anna tassu, pää maahan, tee kuplia veteen, katso, luoksetulosta seis, ylävitonen, koske, kumpi käsi, hyppy, tassut käsivarrelle, rukoile.

Luna: istu, maahan, tassut käsivarrelle, peruuta, tanssi (tassut käsivarrella), seuraa, katso, sivulle, anna tassu, ylävitonen, sano, liikkeestä istu, liikkeestä maahan, tänne.

10.Monta pantaa koirallasi on?

Seditillä on kaksi, samoin Lunalla.

11.Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

Itse en ole oikeen niistä välitä, mutta niistä voi saada oikein hyvää palautetta koiran rakenteesta, mutta itseäni taas ärsyttää, kun jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että heidän pitää voittaa ja tekevät ihan kamalia juttuja(esim. koiran myrkytys), että heidän koira voittaisi. Samoin ne ihmeen repimiset hihnasta ja jalkojen repiminen on taas ihan kamalaa katsottavaa.

12. Mitä kaikkea luvatonta koirasi on tuhonnut?

Vastaus löytyy kysymyksestä nr.7

13. Minkä merkkistä ruokaa koirasi syö?

Sedit: Lukullus, Brit Care, Rocco, GranataPet, Wolf of Wildrness, Animonda Gran Carno.

Luna: Exsculsion, Grain Free, Wolfsblut, Rocco, Lukullus, Animonda Gran Carno, Happy Dog, Wolf of Wildrness.

14. Mitä koirasi inhoaa kaikkein eniten?

Luna inhoaa sitä, jos se ei saa juuri sitä, mitä hän haluaa. Sedit taas ei tykkää moottoripyöristä, jos ne kulkee ihan sen nenän edestä, samoin se ei tykkää oikein sakemanneista ja kultsuista.

15. Mitä harrastat koirasi kanssa? Onko teillä tavotteita mitä haluaisitte saavuttaa?

Vastaus löytyy kysymyksestä nr.4. Tavoitteita meillä ei ole, mutta jos Luna jäisi meille pysyvästi ( niin kuitenkaan ei käy), niin varmaan hänen kanssa ois kiva joskus mennä mölliagilityyn ja tokokokeeseen. Seditin kanssa ois taas todella kiva käydä dogtrekkingkipailuissa.

16. Koiraasi eniten motivoiva asia?

herkut tietenkin.

17. Reagoiko koirasi telkkarista/koneelta tuleviin haukkuihin? Jos niin miten?

Molemmat koirat eivät oikeen reagoi, paitsi Sedit, jos se kuulee jonkun eläimen äänen, niin se alkaa kääntelemään pääntänsä ja ihmettelemään, että mitä ääniä se telkkari päästää.

18. Minkälainen on koirasi turkin hoito?

Lunaa ei tarvitse yhtään harjata, mutta pestä kerran kuukaudessa pitää. Seditiltä taas lähtee hieman enemmän karvaa kuin Lunalta, joten välillä trimmailen Sedittiä trimmausveitsellä, joka on tarkoitettu lyhytkarvaisille koirille.

19. Annatko joitakin ylimääräisiä lisiä koirasi ruuan sekaan? Jos niin mitä?

Pellavaöljyä, jos maha on sekaisin, niin semmosta ruskeaa kakkaa, joka on tarkoitettu eläimille ja siihen mukaan ruskeeta riisiä. Välillä molemmat koirat saavat myös hieman porkkanaa lihan sekaan. 

20. Mitä kaikkea koirasi pelkää vai onko täysin peloton kaikelle?

Luna ei pelkää mitään muuta, paitsi hieman siiliä. Sedit taas pelkää isoja ukkosia ja ilotulitteita, jos joku pamauttelee niitä todella lähellä. Samoin Sedit pelkää käärmeitä ja suihkupulloa. Samoin se pelkää kovaa lattiiaa.

21. Onko koirassasi näkynyt agressiivisuuden merkkejä muihin koiriin tai ihmisiin?

Ihmisiin ei, jos ihminen ei halua halata Sedittiä kaulasta. Luna taas rakastaa jokaista ihmistä ja tykkää pusuista ja halauksista. Luna jopa itse osaa änkeä kainalon väliin. Koirien kanssa hän on enemmän dominoiva, jonka voi myös huomata, kun hän leikkii muitten koirien kanssa. Pään pitää olla aina ylempänä ja se laittaa sen selän ja kaulan ylös. Sedit tulee taas toimeen yleensä monen koiran kanssa, jos kyseessä ei ole sakemanni tai kultsi.

22. Ottaisitko koiraa löytöeläinkodista tai koiratarhalta?

Ottaisin. Jopa kaksi semmoista on meillä kotona. Itse tulen aina ottamaan koiria koiratarhalta, koska maailmassa on niin paljon kodittomia koiria ja niitä syntyy vain lisää. Vaikka ne koirat syntyisivätkin kasvattajan luona ja ne ois puhdasrotuisia, niin kyllä niitäkin piisaa koiratarhoilla.

rescuevaaveja koiratarhalla

23.Mitä harrastat?

Harrastan tällä hetkellä rullaluistelua, valokuvaamista, piirtämistä ja koiren kanssa puuhailua.

24.Mitä odotat tulevaisuudelta?

Paljon elukoita kotona, iso tontti, jossa on iso piha, kunnon kuvauskalustoa, rahaa, matkustelua pitkin maailmaa, tervettä perhettä ja tietty kavereiden kanssa hengailua, kuten aina ;)

25.Suosikki vuodenaikasi?

Kesä se tietenkin on, vaikka välillä on kyllä niin kuuma, että itse haluaisin talven takaisin.

26.Lempi värisi?

Musta, valkoinen, turkoosi, vaaleanpunainen, harmaa ja kaikki pastellivärit.

27.Kuvaile tyyliäsi?
En mää osaa oikeen kuvailla mun tyyliä kai se on semmonen perustyyli :D Voin vaikka joskus ottaa itsestäni kuvia, niin voitte nähdä ja sanoo, et mikä ihme tyyli se on.

28.Minkälaisen musamaun omistat?
Itse tykkään kuunnella kaikkea paitsi rockkia, klassista, heavy metallia. Artisteista on monta, joista itse tykkään, mutta tässä on pari:
Jay Sean, Pitbull, Flo rida, Ellie Goulding, David Guetta, Afrojack, Eminem, Calvin Harris, Coldplay, Pink, One Republic, Zedd, DJ Antoine, Charli XCX, Skrillex, Avicii, The Script, Adam Lambert, Jacoo, Eric Prydz, Chris Brown, Faydee ja Wiz Khalifa.

29.Paras tv-sarja?
Grimm, CSI Miami, Rodzinka pl, Idiot Abroad

30.Kadutko elämässäsi mitään ja jos kadut niin mitä?
Kai niitä on pari, mutta en mää niitä kaikkia muista. Kai mää nyt hieman kadun sitä, et alussa kun Dragon tuli meille, niin käsittelin sitä kuin jotain nallekarhua :D

31.Mikä on tällä hetkellä parasta elämässäsi?
Ehkä se, että omistan aivan mahtavia kavereita, joiden kanssa me hengaillaan ulkona koirien kanssa ja sit tietty Sedit. Seditistä on nytten tullut aivan täydellinen koira, joka tykkää seikkailla ja etsiä uusia kivoja paikkoja, kuten minä.

32.Mitä pelkäät?
Mä en tietääkseni pelkää oikeen mitään, paitsi joitakin ihmisiä, jotka näyttävät pelottavalita :D

33.Lempi ruokasi?
Sphagetti, pannukakku, paahtoleipä, kasvissalaatti.

11 uutta kysymystä:

1. Mikä oli sinun ensimmäinen eläin?
2. Miksi aloitit bloggaamisen?
3. Voisitko itse kuvitella olevasi jonkun lemmikin tai rodun kasvattaja?
4. Mitä mieltä olet rescuekoirista, kissoista ja muita eläimistä?
5. Valokuvauksen parhaat ja huonot puolet?
6. Mitä parasta sinun mielestä on lemmikissä?
7. Kuivaile sinun paras seikkailusi.
8. Haluaisitko asua ulkomaalla? Miksi?
9. Oletko koskaan tehnyt jotain väärin lemmikkisi koulutuksessa?
10. Voisitko koskaan omistaa fretin?
11. Onko sinulla jotain paikkaa, missä voit rauhoittua?

Blogit, joille annnan haasteen:

• Common bunnies
• Tassumaailma
• Team Draumur
• Born To Be Beast
• Vätsykän messissä
• Piru irti

P.S. Meidän poppoo sai Hurttahuoneen kautta alennuskoodin Chia de Gracia-tuotteisiin, mikä on voimassa elokuun 23. päivään asti. Allennuskoodi on hurtta082015. Kyseisellä koodilla saa -20% alennuksen. Menkäähän toki hyödyntämään koodia!

Chia de Gracian sivuille pääset tästä!