Hoitakoira Lena

Meille tuli hoitoon 3.12.2015-23.12.2015 sekarotuinen Lena.
Mistä kaikki alkoi? Itse olin katselemassa facebookkia, jossa oli ilmoitus, että koira tarvitsisi  hoitoa. Itse aloin miettimään, että Sedit tulee hyvin toimeen narttujen kanssa, joten miks ei? Kirjoitin sitten kyseiselle ihmiselle ja siinä samalla huomasinki, että kyseinen mies onkin suomalainen. Siinä me sitten kirjoiteltiin ja hän sanoi, että hän on menossa Suomeen. Me vaihdeltiin pari sanaa, jonka jälkeen me mentiin tapaamaan livenä. Lena alkoi haukkumaan koko ajan ja oli todella energinen ja alkoi rimpuilemaan hieman. Sedit sitten näytti hampaita ja sanoi, että tommosesta käytöksestä hän ei tykkää. Me siinä sit käveltiin ja koirat tutustuivat paremmin toisiinsa ja kaikki sujui hyvin, joten se mies eli Veikko päätti sitten jättää Lenan meidän hoiviin.

onnellinen koira, kun sai tietää, että hän sai hoitokoiran

Minä menin Seditin kanssa pitkälle lenkille siks aikaa, kun Veikko hoiteli mun äidin kanssa kaikki ruuat ja semmoset. Sedit oli todella iloinen, kun hän palasi kotiin päin, mutta vasta silloin kun avasin ovet, kaikki muuttui....Sedit katsoi ihan ihmeissään ja Lena taas oli todella iloinen. Sedit sitten nätisti haisteli Lenaa, jonka jälkeen se meni hakemaan lempilelunsa suuhunsa turvaan, ettei Lena sitä varastaisi :D

Noitten parin viikon aikana kaikki sujun todella hyvin, paitsi että Seditillä oli kyllä niitä huonoja päiviä. Kun Lena yritti lähestyä Seditin huonetta, niin toinen sitten siinä murisi hampaat esillä ja heitti Lenan pois, mutta silloin kun Sedit jo tottu Lenaan, niin se alkoi jopa painimaan ja leikkimään ulkona Lenan kanssa. Sedit ei oo ikinä meillä leikkinyt, painimisesta puhumattakaan ja tämä oli kyllä todella kiva yllätys. Lena jopa välillä oli sitä mieltä, että Sedit on joku patja ja sen päällä saa hyppiä. Sedit ei ollu edes moisiskaan tuommoisesta käyttäytymisestä, mutta silloin kun Lena alkoi alistamaan Sedittiä, niin toi sitten näytti, että missä hänen paikkansa on. Molemmat koirat saivat samaan aikaa ruuan, eikä edes herkkuja jaellessa ollut pientäkään murintaa tai hampaiden näyttöä.

Lenan lähdön jälkeen Sedit oli todella masentunut ja surullinen, mutta nytten onneks kaikki on palautunut takaisin. Hyvä plussa Lenan lähdän jälkeen on se, ettei mun pitäny joka päivä imuroida asuntoa. Lena oli aivan mahtava koira, mutta tommoista karvanlähtöä en ole ikinä nähnyt. Onneksi Lena asustelee tässä lähistöllä, joten me voidaan vähän väliin törmäillä ja Seditkin pääsee sitten taas tervehtimään kaveriaansa :)