Millaista on työskennellä löytyeläinkodissa?

Monet teistä varmaan tietävät, että teen vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten parissa ja haluaisin hieman kertoa siitä teille, koska Suomessa ei ole niin paljon kodittomia eläimiä, kuin Puolassa ja täällä jokainen pari käsiä on todella iso apu näille mahtaville koirille ja kissoille.

Mistä koko idea kodittomien eläinten auttamiselle tuli?

Itse jo Puolaani tulosta asti halusin auttaa kodittomia eläimiä, kuin sain kuulla, kuinka paljon niitä on.  Samoin halusin saada hieman lisää kokemusta eläinten hoidosta ja käyttäytymisestä. Siinä sitten toukokuussa vuonna 2015 tuli kaikki paperihommat tehtyä ja olin noin puoli vuotta vanhemman vapaaehtoistyöläisen siipien alaa ja tähän asti me ulkoilutetaan koiria yhdessä parin muun kaverini kanssa samoin käydään myös yhdessä hengailemassa pitkin kaupunkia ja vuoria.

Mitä minä teen kodittomien eläinten kanssa?

Pääasiassa mä ulkoilutan niitä ja mulla on kavereitten kanssa myös yhteiset boksit, jossa on "meidän" koirat, joitka me koulutetaan ja ulkoilutetaan. Itselläni on kolme semmoista "omaa", joiden kanssa olen eniten :D Käyn myös vähän väliin kissojen luona, leikkimässä ja rapsutelemassa niitä ja jos toki niillä ei ole ruokaa tai vettä tai koko boksi on heitetty nurin päin, niin sitä tulee sitten hieman siivottua, ruokittua ja jne, mutta muuten boksien siivoukset ja ne muut asiat ovat työntekijöiden hommissa. Kesällä aina on yli 300 kissanpentua ja niiden ruokitukseen tarvitaan aina vapaita käsiä, koska suurin osa niistä ei halua syödä ja niille pitää antaa convalensia (lisäruoka) ja kissanmaitoa. Hoitojuttujen lisäksi teen hoidokkeistani ilmoituksia ja muista koirista kuvia ilmoituksiin, mainostukseen ja erilaisiin juttuihin esim. muki jonkun kodittoman eläimen kanssa, jotka sitten myydään erilaisilla adoptiotapahtumissa.

Samoin todella moni käy kodittomien koirien kanssa erilaisissa dogtrekkingeissä, missä pari koiraa on jo sijoittunut ekaksi tai tokaksi. Itse olin taas kerran kavereitteni kanssa kolem bullityyppisen koiran kanssa 20km bullilenkillä. Se on mahtava kokemus meille ja koirille, kun he saavat olla muualla kuin omassa boksissa ja saavat sosiaalistua muitten koirien ja ihmisien kanssa. Tänä vuonna ois tarkoitus startata jossakin dogtrekkingissä :)

Itse voin sanoa, että löytyeläinkoti on mun toinen kotini ja aina viikonloppuisin tai  muina vapoina päivinä olen aina siellä kavereitteni kanssa. Jokainen päivä siellä vietettyä ja pelkää viihdettä, koirat ovat iloisia, kun saavat viettää aikaa meidän kanssa ja huumoria siellä ei ikinä ole liikaa :D Toivon vaan, että ne kaikki kodittomat koirat ja kissat löytäisivät rakastavat kodit, koska vasta silloin kun pääsee olemaan niitten kaikkien elukoiden parissa, niin huomaa, kuinka mahtavia ne on. Moni niistä sopii myös erilaiseen harrastukseen, kuten meidän koirista yksi on ihan hulluna frisbeeseen, mulla on yksi tokoveteraani ja muut niistä sitten juoksentelevat meidän kanssa ja käyvät uimassa Wislassa.

Tässä on minun kolme koiraa, joiden kanssa vietän eniten aikaa lenkeillä ja koulutuksessa.

Kiler on noin 4-vuotias amstaffimixi. Se tulee toimeen todella hyvin bullityyppisten koirien kanssa, samoin se rakastaa ihmisiä. Ainut miinus on se, että se hieman vielä vetää lenkeillä, mutta tällä hetkellä se on jo tehnyt erittäin hyviä jälkiä eteenpäin. Vielä hieman koulutusta on edessä (jos se ei löydä aikasemmin pysyvää kotia) ja sit ois tarkotus mennä dogtrekkingiin.

Beston on noin 5-vuotias myös amstaffimixi, joka on ollut jo pienestä asti koditon, mutta voi olla, että se kohta löytää kodin (pitäkää peukkuja pystyssä). Beston on aivan mahtava koira, tulee toimeen muitten kanssa, tykkää ihmisistä, paitsi pienistä lapsista. Lenkeillä se tottelee hyvin ja reagoi hyvin käskyihin. Ensimmäisen dogtrekkingin jälkeen rakastuin Bestoniin vielä enemmän. Harmittaa vaan, että näin ihanat koirat ovat ilman koteja

Misztel on koko porukasta vanhin 10-vuotias labbismix. Misztel on kokonainen rakkauspakkaus. Se odottelee aina innoillaan, kun otan sen lenkille ja se pääsee treenailemaan taas tokoa namien kera. Aina välillä se hyppää rinnalle ja laittaa pään rapsuteltavaksi. Misztel on myös jo pari vuotta koditon, mutta mä vaan niin toivon, että se ei joutuis omia viimeisiä päiviään viettää häkissä, koska se on sisältään oikea pentu ja koko ajan oppii uusia juttuja.

                                                      Jäikö jotain kysyttävää?

Hoitakoira Lena

Meille tuli hoitoon 3.12.2015-23.12.2015 sekarotuinen Lena.
Mistä kaikki alkoi? Itse olin katselemassa facebookkia, jossa oli ilmoitus, että koira tarvitsisi  hoitoa. Itse aloin miettimään, että Sedit tulee hyvin toimeen narttujen kanssa, joten miks ei? Kirjoitin sitten kyseiselle ihmiselle ja siinä samalla huomasinki, että kyseinen mies onkin suomalainen. Siinä me sitten kirjoiteltiin ja hän sanoi, että hän on menossa Suomeen. Me vaihdeltiin pari sanaa, jonka jälkeen me mentiin tapaamaan livenä. Lena alkoi haukkumaan koko ajan ja oli todella energinen ja alkoi rimpuilemaan hieman. Sedit sitten näytti hampaita ja sanoi, että tommosesta käytöksestä hän ei tykkää. Me siinä sit käveltiin ja koirat tutustuivat paremmin toisiinsa ja kaikki sujui hyvin, joten se mies eli Veikko päätti sitten jättää Lenan meidän hoiviin.

onnellinen koira, kun sai tietää, että hän sai hoitokoiran

Minä menin Seditin kanssa pitkälle lenkille siks aikaa, kun Veikko hoiteli mun äidin kanssa kaikki ruuat ja semmoset. Sedit oli todella iloinen, kun hän palasi kotiin päin, mutta vasta silloin kun avasin ovet, kaikki muuttui....Sedit katsoi ihan ihmeissään ja Lena taas oli todella iloinen. Sedit sitten nätisti haisteli Lenaa, jonka jälkeen se meni hakemaan lempilelunsa suuhunsa turvaan, ettei Lena sitä varastaisi :D

Noitten parin viikon aikana kaikki sujun todella hyvin, paitsi että Seditillä oli kyllä niitä huonoja päiviä. Kun Lena yritti lähestyä Seditin huonetta, niin toinen sitten siinä murisi hampaat esillä ja heitti Lenan pois, mutta silloin kun Sedit jo tottu Lenaan, niin se alkoi jopa painimaan ja leikkimään ulkona Lenan kanssa. Sedit ei oo ikinä meillä leikkinyt, painimisesta puhumattakaan ja tämä oli kyllä todella kiva yllätys. Lena jopa välillä oli sitä mieltä, että Sedit on joku patja ja sen päällä saa hyppiä. Sedit ei ollu edes moisiskaan tuommoisesta käyttäytymisestä, mutta silloin kun Lena alkoi alistamaan Sedittiä, niin toi sitten näytti, että missä hänen paikkansa on. Molemmat koirat saivat samaan aikaa ruuan, eikä edes herkkuja jaellessa ollut pientäkään murintaa tai hampaiden näyttöä.

Lenan lähdön jälkeen Sedit oli todella masentunut ja surullinen, mutta nytten onneks kaikki on palautunut takaisin. Hyvä plussa Lenan lähdän jälkeen on se, ettei mun pitäny joka päivä imuroida asuntoa. Lena oli aivan mahtava koira, mutta tommoista karvanlähtöä en ole ikinä nähnyt. Onneksi Lena asustelee tässä lähistöllä, joten me voidaan vähän väliin törmäillä ja Seditkin pääsee sitten taas tervehtimään kaveriaansa :)

Kaukana kaupungista osa 3

kaukana kaupungista osa 1
kaukana kaupungista osa 2

Kuudentena päivänä me lokoiltiin rauhassa. Me ei edes jaksettu mennä koirien kanssa aamulenkille, joten me päästettiin ne vaan ulos tekemään omiaan. Tiesin, että Sedit ei mihinkään karkaisi ja jos se jonkun perään menis, niin se tulis takas. Vasta illemmalla alkoi paistaa kiva aurinko ja otin kameran mukaan tontin taakse. Siellä sitten lokoilin hieman Seditin kanssa ja tein jotain outoja räpsyjä mun 18-55 millisellä peruslinssillä.

 Alkoi olla jo hieman kylmä, joten menin huoneeseen vaihtaa äkkiä vaatteet. Illalla pellolla oli kiva pieni sumu. Sedit alkoi kauheesti nuuskimaan koko peltoa, jonka jälkeen se sai jäljen. Kohteen kohdalla se pyöri ja alkoi haukkumaan. Itse pelästyin, että se on kyy, mutta kuulemma siinä tontin seudulla ei oo havaittu yhtäkään kyytä, mutta itse olen nähnyt monta ajettua kyytä tiellä. Itse panikoin, että se ois kyy, joten juoksin äkkiä kohteen luo, mutta onneksi se oli vain pieni siili. Olen silti ylpeä Seditistä, ettei se alkanu koskemaan sitä tassuilla tai millään, vaan oli hyvällä etäisyydellä ja antoi merkin, että siellä on jotain :)

Siinä me sitten koko ilta vietettiin kuvien ottamisen parissa, jonka jälkeen me palattiin, koska halusin nähdä CSI Miamin. Koirat oli ruokittu ja ne meni nukkumaan, joten me mentiin sitten Alicjan kanssa katsomaan CSIaita. Sen loputtua menin peseytymään ja palattuani huoneeseen sain melkein sydänkohtauksen...Nimittäin telkassa juuri siinä kohtaa, kun minä käännyin telkaa kohti, joku hakkasi kirveellä pään poikki ihmiseltä. Itse tykkään kauhuelokuvista, mutta toi tuli niin äkkiä, että ite pelästyin hieman :D

Seitsemäntenä päivänä eli viikko oli jo kulunut. Olin jo kaverin ja hurttien kanssa jaloilla jo seitsemältä, koska meidän piti mennä kauppaan ostaa leipää. Aamulla oli aika pilvinen sää, muttei satanut, joten ei me otettu kauppaan mukaan sateenvarjoa. Matkalla kaupaan......alkoi sataa...Me sitten äkkiä yritettiin löytää suojaa ja alettiin juosta kauppaa kohti. Tien varrella oli kuitenkin kirkko, jonka suojiin me juostiin. Siellä kirkon alla me istuttiin noin kymmenen minuuttia. Yht äkkiä Alicja sanoi "kato tuolla on peura!!". Mä itse katsoin tien suuntaan ja siellä menikin sitten iso saksanhirvi naaras. Koirat vaan katsoivat, eikä ne näyttänyt isompaa kiinnostusta.

Sateen jälkeen me jatkettiin matkaamme kauppaan. Kaupassa me ostettiin kaikki tarvittavat ja palattiin kotiin. Illalla oli oikein kunnon sumu pellolla, joten oli pakko tehdä pieniä muistokuvia Seditistä pellolla. Kuvauksien jälkeen Sedit nuuski ja itse näin vain pienen palan Sedittiä, mutta kutsutessa se tuli aina takaisin. Tolaa taas kiinnosti vain myyrien metsästäminen. Ei me oikeen muuta kivaa sinä päivänä taitu tehdä, mutta ison peuran näkeminen oli kivaa piristystä, vaikka silloin mulla ei ollutkaan kameraa mukana, harmi.

löydä koira

Kahdeksantena päivänä olikin jo aurinkoista ja Sedit vietti aamun parvekkeella. Itse menin katsomaan, että miten se siellä parvekkeella voi ja koskin sitä. Herranjestas kuinka kuuma se oli. Mä jo luulin, että se kohta saa lämpöhalvauksen, mutta Sedit ei edes läähättänyt. Me alettiin Alicjan kanssa syömään aamupalaa. Koirat heti tulivat meidän luo. Aamupalan jälkeen koirat olivat pienellä aamulenkillä, mutta muuten ne koko päivän löhöilivät ulkona.

 Illalla oli niin lämmintä, että me mentiin parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja. Melkein koko ajan näin tähdenlentoja. Jotkut olivat semmosia pitkiä ja toiset lyhyitä. Itselläni oli huoneessa valo päällä ja parveke auki, joten iltalöhöilyn jälkeen huomasinkin, että mun huone on joku ihmeen ötökkäviidakko. Joka puolella oli yöperhosia ja kaikenmaailman ötököitä. Sinnä mä sit tunnin ajan metsästin niitä ja heitin ulos, mutta silti suuri osa niistä jäi, mutta aamulla ne kaikki menivät sitten parvekkeen kautta ulos. Koko yön ja aamun kuitenkin iso syreenikiitäjä päätti nukkua mun vierellä koko yön. Se ei yrittänyt minnekkään karvaikka ja pysyi hyvin mun käsissä. Aamulla sitten päätin ottaa tilaisuuden haltuun ja otin pari kuvaa siitä syreenikiitäjästä ja pistin sen jopa Seditin tassulle ja voin sanoa, että Seditin tassu ja syreenikiitäjä näyttävät hienolta yhdessä. Mitäs mieltä te olette?

Kaukana kaupungista osa 1

Haluaisin teitä ensimmäisenä pahoitella, että tämä postaus tuli näin myöhään, mutta mulla kesti hieman kuvien muokkaamisessa. Toki olisin voinut näyttää teille raakaversiot, mutta itse myöhemmin olisin silti joutunut tekemään toisen postauksen, jossa näytän sitten valmiit kuvat, koska itse en tykkää oikeen näyttää raakaversioita :D Antakaa myös toki palautetta kuvista.

Ensimmäisenä päivänä eli 11.07 oli meidän lähtö Bieszczadiin. Itse aamulla kello 7:00 heräsin ja aloin vielä pakkaamaan kaikki rasvat, herkut koiralle ja muut tavarat. Sedit alkoi jo tuntea, että jotakin on meneillä. Noin yhdeksän aikaan mun ystäväni Alicja ja hänen vanhemmat tulivat autolla hakemaan minut, Seditin ja kaiken maailman laukut ja reput. Sedit oli todella iloinen, kun hän pääsi näkemään tuttuja naamoja ja tietenkin oman kaverinsa Tolan. Itse pakkasin omat kamat autoon, jonka jälkeen menin Seditin kanssa pienelle lenkille, ettei sen kans tarvis heti lähdön jälkeen mennä pissalle. Siinä sitten meidän vanhemmat hieman keskustelivat ja myöhemmin olikin jo aika hyvästellä äiti ja Luna ja mennä matkaan. Sedit oli minun vierelläni ja Tola oli Alicjan äidin sylissä.

Matkan varrella me tehtiin pieni tauko, jossa koirat pääsivät pissalle ja sitten jatkettiin taas matkaa. Myöhemmin me vielä mentiin McDonaldiin. Itse jätin Seditin Alicjan isän hoiviin. Me mentiin sitten ostamaan jotain syötävää ja kahveeta meille ja Alicjan vanhemmille. Siinä me sitten syötiin ja koirilla valui vain kuola, joten olihan niille pakko antaa pieni pala lopuksi. Pienen piknikin jälkeen meillä oli vielä yli tunti ajettavaa, joten me lähdettiin matkaan. Matkan varrella me nähtiin paljon kattohaikaroja ja Sedit ihmetteli hienoja maisemia.

Hieman yli kolmen tunnin kuluttua me saavuttiin vihdoin paikalle :) Siinä tuli sitten tervehdittyä naapureitten kanssa ja myöhemmin sen talon omistajien kanssa, jossa me se kaksi viikkoa oltaisiin. Alicja on jo vanhempiensa kanssa joka vuosi ollut kyseisen parin luona jo 15-vuotta. Sedit haisteli hieman naapureitten koiria, myöhemmin meidän talon mustaa mittelityttöä. Tervehdyksien jälkeen oli aika mennä meidän huoneisiin ja pakata tavarat ulos. Tolalla ei ollut paljoo nuuhkittavaa, kun hän tuntee kyseisen paikan, mutta Sedit taas nuuski joka nurkan, jonka jälkeen se meni isolle parvekkeelle katsomaan maisemia.

Silloin, kun kaikki tavarat oli laitettu kaappeihin, kylpyhuoneeseen ja jääkaappiin, niin itse menin sitten Seditin kanssa takapihalle katsomaan, että mitä siellä oli. Sedit ensimmäisenä meni sitten jokeen juomaan vettä, jonka jälkeen se meni sitten juosten niitylle haistelemaan ja tekemään muuta kivaa. Parin minuutin päästä takapihalle saapui Tola, ja sekin meni juosten niitylle hieman saalistamaan myyriä.

Itse menin takaisin huoneeseen ja jätin sitten koirat tekemään omaansa, koska kuulemma talon omistajat eivät ole ikinä nähnyt heidän talon seudulla yhtäkään kyytä. Sisällä me sitten hieman juteltiin, että me voitais mennä läheiseen baariin, jossa on myös järvi. Me sitten siinä pari tuntia levättiin ja vasta silloin me mentiin kyseiselle järvelle. Sedit matkan varrella ihasteli maisemia ja merkitsi uutta reviiriään. Paikalle saapuessa me huomattiinkin, että kyseisessä järvessä ei ole melkein yhtään vettä vain mutaa, mutta hieman kauempana oli sitten jo paaljon vettä, mutta me päätettiin mennä sitten hieman leikkimään mutaan koirien kanssa :D

Ensimmäiset 10 askelta meni sujuvasti, mutta myöhemmin se muta tuntui jo pehmeämmältä. Sedit sitten äkkiä pinkosi veteen lepäilemään. Alicjan isä halusi sitten hypätä yhden pienen joen yli, mutta hänen toinen jalka jäi sitten kiinni mutaan, mutta onneksi hän sitten pääsi sieltä pois, muttei siistinä :D Itse löysin kovemman paikan, josta itse sitten hyppäsin. Sedit hieman jäi kiinni mutaan, mutta kyllä se sieltä omin avuin pääsi pois. Siinä mudassa se sit käveli ja alkoi myöhemmin nuuskimaan pusikoita, kun villisikojen jälkiä siellä näkyi olevan.

Itse taas olin niin älykäs, että mä menin sinne mutaan sitten omilla nikeillä ja hieman mutasia ne oli, mutta onneks sain ne pestyä ja ne on nyt taas hienoja ja kiiltäviä. Siellä me sit Alicjan isän ja Seditin kanssa käveltiin ja etsittiin pakkkoja, jossa se muta ois kovettunut. Onneksi me päästiin sieltä kummiskin pois. Myöhemmin mä sitten kyseiseen mutaan otin Alicjan mukaan, mutta tällä kertaa ilman kenkiä ;) Siellä sitten me upottiin sinne mutaan hieman ja meidän farkut oli ehkä ihan vähän likaiset, mutta itse sitten menin veteen ne pesemään, vaikka sielläkin oli semmosta mutaa, että jäin hieman kiinni. Sit kun farkut pesin, niin rullasin ne sitten hieman ylemmäs, ettei koko farkut ois ihan täysin mudassa. Me myös pari kertaa kaaduttiin siellä Alicjan kanssa, mutta hauskaahan meillä silti oli, vaikka oltiin täydessä mudassa. Muut ihmiset siellä myös hieman kävelivät. Vaikkei kyseisessä järvessä ollut vettä, niin oli ainaskin mutaa, jossa oli paljon hauskempaa.

Mutaleikkien jälkeen oli aika juoda jotain. Me sitten käytiin hakemaan baarista fantat meille ja mentiin nurmikolle sitten lepäilemään. Sedit tuli vierelleni ottamaan pienet nokoset, mutta Tola päätti taas pyydystää myyriä. Ilta alkoi jo lähestyä, joten me palattiin jo tontillemme. Illalla me tehtiin tosteja ja Sedit päätti mennä Alicjan isän luo ulos sitten pitämään hieman seuraa. Pesun jälkeen, oli aika mennä nukkumaan. Itse nukuin Seditin kanssa huoneess, jossa oli parveke, Alicja keskimmäisessä huoneessa ja Alicjan vanhemmat sitten erillisessä huoneessa. Sedit ei oo ikinä yötä nukkunut mun vierellä, mutta sinä yönä se sitten päätti nukkua koko yön vierelläni. Itse pidin hieman parveketta auki ja oli todella ihanaa nukkua, kun näki tähdenlentoja ja kuuli susien ulvontaa :)

Toisena päivänä eli sunnuntaina, me päätettiin mennä aamusta rannalle. Me pakattiin kaikki kamat reppuun ja laitettiin koirille valjaat päälle ja matkaan! Rannalle oli matkaa pari kilometriä, mutta kyllä me sinne hyvin päästiin, vaikka hiki alkoi jo otsasta valua. Onneksi matkalla oli pieni lätäkkö ja yhdestä putkesta tuli vettä, jossa me käytiin hieman juomassa, kun kyseinen vesi vuorista tulee. Meidän juomisen jälkeen Sedit päätti mennä siihen pieneen vesilätäkköön sitten lepäämään. Tola taas jaksoi juosta, vaikka ulkona olikin kuumaa ja aurinkoista. On se kyllä ihmeellistä, koska Tola on 10-vuotias ja sillä on paljon enemmän energiia kun tolla mustalla makkaralla. Tola on taas valkoinen, joten se ei lämpene, niin helposti kuten Sedit.

Vihdoin ja viimein me saavuttiinkin rannalle. Kyseisellä rannalla, missä me oltiin, niin ei ollut yhtään ihmisiä, koska kaikki olivat toisella puolella järvee. Hurtat heti pinkosivat veteen. Tola vain hieman päätti mennä veteen, mutta Sedit meni heti uimaan ja vilvoittelemaan ittensä. Me siinä samalla hetkellä, pakattiin kaikki tavarat repusta pois. Itse ihan ensimmäisenä tartuin mehuun, jonka jälkeen otin pari kuivaa omenaa. Tola siinä mun nenän vieressä sitten tuijotti, että saakohan hänkin pienen palan. Annoin sitten Tolalle pienen palasen ja kyllähän se sen söikin :D 

Noin vartin kuluttua itse menin Alicjan kanssa pusikoihin piiloon, laittamaan bikiinit päälle, koska ei sitä oikeen viittiny siinä keskellä rantaa riisuutua, koska monet ihmiset olivat siellä veneilemässä. Sit kun me saatiin bikiinit päälle, niin koko poppoon oli aika mennä uimaan. Tola päätti jäädä rantaan odottamaan meitä, mutta Sedit päätti tulla sit meidän mukaan hieman pulikoimaan. Myöhemmin se oli sitä mieltä, että nyt riittää ja se meni sit rannalle, Tolan kanssa ottamaan hieman aurinkoa.

Uimisen jälkeen menin Seditin kanssa hieman tutkimaan koko rantaa. Sedit löysi jonkun kuivuneen kalanraadon, jonka heitin sitten veteen, mutta unohdin siinä samalla, että Sedit tykkää uida. Joten se sitten päätti menää kalanraadon perään uimaan. Itse kuljin pitkin heinikkoa ja näin paljon sisiliskoja. Palatessamme pienestä rantaretkestä, huomasin käärmeen-nahan. Päätin ottaa sen sitten muistoksi. Kyseisen nahan vieressä huomasinkin sitten palasen elävää käärmettä. Ensimmäisenä luulin, että se olisi rantakäärme, mutta vaaleenruskee väri ei sopinut rantakäärmeelle. Kosketin sitten sitä kepillä hieman ja vasta silloin, käärme laittoi päänsä esille. Huomasin kyseisen käärmeen pienen pään koon ja tajusin vasta silloin, että se on harvinainen aesculapinkäärme, joita voin nähdä vain Bieszczadeissa ja niitä on koko Puolassa vain 250 yksilöö. Itse otin heti pari kuvaa käärmeestä ja itse tykkään hirmuisesti TÄSTÄ kuvasta :) 

Käärmeen kuvauksen jälkeen, päätin viedä kyseisen nahan koirille nuuhkittavaksi. Molemmat hurtat ensimmäisenä haistelivat sitä ja yht äkkiä ne sitten pomppasivat sivulle. Sen jälkeen ne pysyivät siitä nahasta kaukana. Olihan se todella kiva tietää, että Sedit on sen verran älykäs, että se ymmärtää, ettei sen käärmeen kanssa kannata haistella. Toivottavasti se myös ymmärtää pitää kyistä kaukana :)

Rannalla me oltiin melkein viisi tuntia, joten oli aika palata kotiin. Kotona me päätettiin mennä koko poppoon kanssa ottamaan päiväunet. Päiväunien jälkeen me mentiin vielä illalla kauppaan, tekemään pienet ostokset. Onneksi kauppa oli noin kilometrin päästä meidän tontista, joten montaa kilometriä meidän ei tarvinnut mennä sinne. Toiselta osalata se oli myös hyvä, että se kauppa ei ollut ihan nenän edessä, koska ainaskin me molemmat saatiin hieman liikuntaa ja katsella hienoja maisemia. Vaikka kyseinen kauppa olikin pieni, niin kyllä siellä paljon tavaraa oli ja se oli paljon halvempaa kuin täällä Krakovassa, vaikka täällä Krakovassa onkin ruoka halvempaa kuin Suomessa :D Me otettiin sitten paljon juomaa mukaan, samoin nutellakin tarttui mukaan ja pari muuta juttua.

Illalla me tehtiin pari pannukakkua. Siinä me sit molemmat syötiin viisi pannukakkua kera nutellan ja kermavaahdon kanssa :D Illalla me sitten vielä ennen nukkumaan menoa, katsotiin pari sarjaa CSI Las Vegassia ja sitten me mentiin nukkuun. Sedit päätti taas nukkua mun vierellä.

Koiratarhan adoptointitapahtuma

Sunnuntaina Krakovan koiratarhassa oli yksi tapahtuma, jossa näytettiin erilaisia koiria adoptoitavaksi, samoin Hittdog esitti pari tokonäytöstä + tuttavani oli siellä myymässä herkullisia herkkuja koirille. Itse halusin mennä sinne sen takia, että me voitais mainostaa hieman Lunaa. Jo lauantai iltana latasin kameran kaksi akkua täyteen, koska jos toisesta loppuis akku, niin ois sitten toinen varana. Itse en oo ollut ikinä Puolan koiratarhassa, koska oon pelänny sitä, et en ois psyykkisesti kestäny sitä, kun näen monta sataa koiraa häkeissä ja niitten surulliset ilmeet, mutta tänään sitten päätin, että menen katsomaan sinne niitä kodittomia koiria.

Aamulla heräsin jo seitsemän aikaa ja aloin pakkaamaan kaikki tarpeelliset tavarat reppuun. Soitin vielä kaverille (kellä on myös amstaffi sijaiskodissa, mutta jo pysyvästi) ja pyysin, että voisiko hän ottaa Lunalle yhden pannan, jossa lukee "szukam domu" eli " etsin kotia" ja kysyin myös häneltä, että voitaisko me ottaa se panta lainaks niin kauan, kunnes Luna ei löydä pysyvää kotia. Onneksi hän sitten suostui :) Kymmenen maissa me lähdettiin jo hurttien kanssa ulos odottamaan raitiovaunua ja ehdittiin just ja just  paikalle. Siinä me sit 15 minuuttia ajeltiin, jonka jälkeen me mentiin bussilla sitten jo paikan päälle. Me oltiin paikalla tasan 11:00, joten koko tapahtuma alkoi vasta.

kaverin rescueamstaffi

Ensimmäisenä mä menin ostaa todella kivan paidan, jonka jälkeen menin  juttelemaan kavereitten kanssa. Sedit käyttäytyi koko tapahtuman aikana todella mallikkaasti, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa muitten koirien kanssa. Itse kyllä alussa hieman pelkäsin ottaa Sedit mukaan, koska se ois voinu luulla, että me viedään se takas koiratarhaan, mutta se luottaa jo niin paljon muhun, että se ei ollu yhtään stressaantunu :) Luna myös käyttäytyi kivasti, mutta sitä enemmän kiinnosti ihmisten rapsutukset, kuin koirat.

Alussa katsomon edessä näytettiin paljon koiria adoptoitavaksi ja sen jälkeen oli hieman vapaata aikaa. Pari ihmistä jutteli äidin kannsa Lunasta, että he olisivat kiinnostuneita Lunasta, joten kahdelle parille tuli annettua phelinnumero, mutta kukaan ei ole vielä soittanu, mutta antaa nytten ihmisten hieman miettiä, koska amstaffi ei sovi ihan jokaiselle ihmiselle, vaikka Luna onkin ongelmaton koira.

Itse myös juttelin äidin kanssa sen koiratarhan puheenjohtajan kanssa (jonka äiti tuntee hyvin) siitä, että voisinko mä tehdä siellä koiratarhassa vapaaehtoistyötä esim. puuhastella koirien ja kissojen kanssa, taluttaa koiria ja siivota niiden häkkejä. Vaikka ikäraja olikin 16, niin minulle annettiin lupa. Täytin kaikki tarvittavat paperit, mutta maanantaina mun pitäisi vielä viedä oma kuva sinne, niin ne voivat vasta silloin tehdä mulle ID-kortin. Kesäkuussa mulla ois sitten koulutus, jonka jälkeen vasta voin tehdä siellä työtä. Sais tää aika mennä nopeammin :D

Myöhemmin, kun kaikki koirat oli esitetty, niin Hitt Dog tuli näyttämään pari tokonäytöstä omilla rescue ja ei rescuekoirilla. Itse ihastuin täysin yhteen valkoiseenpaimenkoiraan. Sillä oli niin ihana runko, turkki ja ne liikkeet olivat ihanan elegantit. Itse näytöksen lopussa päätin mennä katsomaan ulkotarhoissa olevia koiria ja jätin Seditin aitaan kiinni siksi aikaa. Itselläni oli tarkoitus ottaa seuraavaksi koiraksi kasvattajalta otettu koira, mutt koiratarhassa käynti sitten muutti suunnitelmani.

Kun näin jo heti ensimmäisen koiran, niin mun teki jo ottaa se kotiin, mutta meillä on Luna, jonka pitää ensimmäisenä löytää koti, joten vasta sitten voidaan alkaa mietiskelemään sen toisen koiran hankintaan. Niitten koirien ilmeet oli niin surullisia, että jokainen teistä varmaan olisi jo heti ottanu jonkun koiran sieltä. Siellä koiratarhalla oli kyllä niin paljon eri rotuisia ja seropeja, että jokainen olisi varmasti löytäny sieltä sopivan koiran itselleen. Itse ihastuin täysin yhteen huskyyn, mutta mulla ei oo tilaa ja aikaa huskylle, joten semmonen ei ois voinu tulla meillä. Myöhemmin menin katsomaan vähän pienempiä koiria ja siellä mun sydänmen valloitti ihana bluemerle koira ja pari muuta koiraa.

Karmeinta oli se, että huomasin niistä koirista, että ne olivat jo heti valmiita lähtemään mun mukaan. Jos mulla ois varaa ja tilaa, niin varmaan ne kaikki ois tullu mun mukana kotiin. Olin siellä koiratarhassa katsomassa niitä koiria ehkä puolisentuntia, mutta kyyneleet alkoivat jo valua mun silmistä, joten lähdin pois. Toivottavasti sen koulutuksen jälkeen pääsen hoitamaan niitä ihania elukoita siellä :)