torstai 24. maaliskuuta 2016

Rescuekoirasta harrastuskoira?



Edellisessä postauksessa rescuekoirista aloin hieman kirjoittamaan siitä, että rescuekoirakin sopii hyvin harrastuskoiraksi. Toki kaikki riippuu koirasta, että millainen se on. Rescuekoirat eivät kuitenkaan osallistua kansainväliseen kisoihin, mutta muihin ne voivat. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että rescuekoira ei sovi yhtään harrastuksiin. Itse ulkoilutan koiria koiratarhassa ja voin sanoa, että monen koiran kanssa voisin jo lähtee kisailemaan, mutta ennen kun alan kirjoittamaan omista kokemuksista, niin kerron Puolassa todella tunnetun frisbeiliän Joannan ja hänen koirasta Lakista hieman.

Laki oli alussa ongelmallinen koira ja ensimmäiset 4 vuotta uudessa kodissa se oli vain pelkkä sohvaperuna, mutta myöhemmin Joanna alkoikin kokeilla sen kanssa erilaisia koiraharrastuksia, jonka jälkeen hän huomasikin, että Laki osaa olla paljon parempi kuin suurin osa border collieista. Lakin kanssa hän voitti monta frisbeekisaa ja kiitos hänen moni ihminen alkaa uskomaan, että ei se rescuekoira ole mikään huono. Mitä itse videoista näen, niin voin sanoa, että niiden meno on kyllä todella kaunista.




Nytten sitten haluaisin hieman kertoa mun kokemusista koiratarhassa. Ensimmäisenä haluan kertoa mun ensimmäisestä koirasta koiratarhassa, joka oli mun hoivissa. Se oli 4-vuotias iso leonbergimix Alex. Luonteeltaan oikeesti todella mahtava, mutta en olisi ikinä uskonu, että noin isosta koirasta tulisi koskaan hyvä frisbeekoira, mutta Alex näytti minulle, että ei se koiran koko mitenkään vaikuta siihen etteikö siitä voisi tulla hyvä harrastuskoira. Alussa itse vain heitin Alexille palloa, mutta yhtenä päivänä, kun löysin tarhasta frisbeen, niin päätin kokeilla heittää sitä. Itse en ollu mikään hyvä heittämään frisbeetä, joten se frisbee lähti lentämään ihan sivulle ja sen takia Alex sai sen frsibeen kiinni vasta maasta.

Itse myöhemmin päätin ostaa trixien kumisen frisbeen ja aloin sillä treenaamaan. Itse olin niin onnellinen, kun Alex sai ensimmäisen kerran sen frisbeen ilmasta. Sen jälkeen Alex sai jo normaalisti frisbeen kiinni ilmasta ja näytti ihan siltä, kuin se olis sille vain pikku juttu. Itse aloin jo hieman miettimään, että voisin ottaa hänet fribeekilpailuun, missä koiran pitää vain napata se eli ei freestyle. Itse halusin myös tehdä videon Alexista, mutta kun tulin koiratarhalle, niin ihmettelin etten kuullu Alexin haukkumista ja silloin tajusinkin, että se oli adoptoitu.. Valitettavasti sain tietää, että Alex joutui ulkokoiraksi vartioimaan taloa. Harmi, kun en voinu olla sen adoptoimisen aikana, koska olisin sanonut niille omistajille, että Alex on energinen koira, eikä se sovi pihalle vartioimaan taloa.

Alexin jälkeen en olu saanu vielä koiraa, jonka kanssa voisin alkaa kokeilemaan frisbeetä. Itse todella haluaisin, että kaikki koirat koiratarhasta saisivat hyvän kodin, siksi olen alkanut kavereitteni kanssa kokeilemaan erilaisia harrastuksia rescuekoiriemme kanssa, koska kummiskin semmoinen tieto, että kyseinen koira on hyvä jossain harrastuksessa, niin vaikuttaa todella paljon kyseisen koiran kotiin menoon.


kaverin rescuekoira, joka myös löysi kodin kahden vuoden kuluttua

Sen jälkeen, kun Alex adoptoitiin, niin aloin hoitamaan koiratarhassa kaverini 9-vuotiasta labradorimixiä Miszteliä. Misztelin kanssa me alussa vain käveltiin ja pidettiin muuten vain hauskaa. Myöhemmin aloin kokeilemaan hänen kanssa tokoa ja itse ihmettelin etten huomannu aikasemmin, että Misztelissä on ainesta tokokoiraan. Misztel todella nopeasti tajusi tulon ja sivulle menon. Sivulle menoon tällä hetkellä riittää vain sanoa "bok". Seuraaminen meillä myös sujuu hyvin, pitäis vain herkut poistaa seuraamisesta, niin silloin ois hyvä. Itse olen kuitenkin joka kerta ylpeä hänestä. Harmi vaan, että Misztel odottaa jo monta vuotta omaa kotia, eikä se ole vieläkään sitä löytäny. Jos itselläni ei olis Sedittiä, niin olisin jo heti ottanu Misztelin itselleni. Toivottavasti se nytten löytäis sen oman kotinsa. Tässä hieman pientä videoo meidän toisesta tokotreenauksesta. Itse voin sanoa, että toiseksi kerraksi meillä menee hyvin, mutta haluaisin kuulla teiltä, että mitä mun pitäisi korjata :)

Vielä tän postauksen lopuks haluan sanoa, että en käske ihmisten adoptoimaan koiraa harrastuskoiraksi, vaan haluan näyttää, että ei ne rescuekoiratkaan ole mitään tyhjiä päästään.

3 kommenttia:

  1. Vaude, hienoa että käyt koiratarhalla, eivät ne rescuet ole yhtään sen vähimpiarvoisia mitä rotukoiratkaan. Itsekkin käynyt joskus löytöeläintalolla täällä suomessa, mutta siellä ei aina edes ollut koiria, sen vuoksi haaveena onkin mennä johonkin ulkomaille koiratarhalle töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kyllä todella iloinen, että Suomessa ei taida oikeastaan olla niitä rescueita verrattuna Puolaan, jossa niitä on joka nurkassa melkein. Vaikka joudunkin heräämään aamuisin kello 6, niin voin sanoa, että homma rescuekoirien ja kissojen parissa on aivan mahtavaa :) Kiva kun harkitset tommosta työtä rescueitten parissa!

      Poista
  2. Ei kai nyt kukaan usko, että rescuet tyhmiä päästään ovat?
    Enneminkin syynä siihen, että harvemmin niitä taidetaan harrastuskoiriksi ottaa on varmaan mahdolliset käytösongelmat ja tietämättömyys koiran taustoista. Pentua hankkiessa kummiskin voi tutkia ihan perinpohjin koiran suvun ja terveyden, mutta resuceilla se on vähän sika säkissä meininkiä terveyden suhteen. Monilla niistä rescueista on voinut kans olla heikko kasvuajan ruokavalio, joka voi altistaa varmasti kaikenlaiselle. Harrastuskoiralle kuitenkin halutaan yleensä parhaat mahdolliset rahkeet ihan pennusta pitäen.

    Itse tiedän paljon rescueita, jotka harrastavat, kun Skotlannissa on todella yleistä hankkia rescue niiden suuren määrän takia. Ei kaikista tykeiksi ole, mutta mukavia seurakoiria ne hyvin koulutetut ovat. Naapurillamme on kaksi ihan upeasti koulutettua rescueta, joiden kanssa he harrastavat aksaa ja canicrossia - toinen on tosin nyt saikulla ja saa asianmukaista hoitoa. Muistaakseni toisella kouluttajistani on rescue, jonka kanssa kilpailee yläluokissa ja se oli tosi hieno koira ja tosi ystävällinen pikkukaveri. Cruftsissa näkee paljonkin rescueita aksapuolella kisaamassa.

    Tosi hienoa muuten, että teet vapaaehtoistyötä rescuecentressä ja tarjoat noille koirille paljon aktiviteetteja - ovat varmasti onnellisia, kun saavat puuhailla yhdessä kanssasi. :)

    VastaaPoista