Kolme muskettisoturia hoidettavana

Jotkut ovat voineet facebookista nähdä yhden kuvan näistä kolmesta suloisesta 2-viikkoisista pikkupojista. Kyseiset pojat ovat meillä vain ruokinnassa, koska ne juovat vielä maitoa, eikä ne itse osaa vielä syödä. Samalla me etsitään myös niille jo koteja valmiiks. Toki allekirjoitetun sopimuksen kanssa ja silloin, kun penskat ovat riittävän isoja, niin ne kastroidaan. Tämmöiset pienet kakarat löytävät heti halukkaita, mutta me valitaan niille sitten parhaimmat kodit. Yksikään pentu ei tule jäämään meille, vaikka itse jo rakastuin yhteen :D Pentujen vanhemmista en tiedä mitään, kun joku ihminen oli hylännyt ne kadulle.. Miten nämä suloiset pallerot joutuivat meille?

Eilen ollessani koiratarhassa ulkoiluttamassa koiria kavereitten kanssa, eläinlääkärit pyysivät, että me ruokitettaisiin neljä 2-viikkoista koiranpentua, jotka olivat heillä noin kaksi päivää. Kyseiset pennut löydettiin, joten mitään niitten taustoista ei tiedetä. Siinä välissä, kun me ruokitettiin palleroita, niin elläinlääkäri tuli kysymään, että voisiko joku meistä ottaa ne kotiin ruokintaan, kun ne eivät pysty hoitamaan niitä, kun niillä on yli 600 muuta eläintä hoidettavana ja ruokitettavana. Kaverini eivät voineet ottaa niitä, joten itse päätin soittaa äidille ja kysyä, että huolisiko hän pari pentua. Yllätykseksi, äitini suostui, joten menin sitten hoitamaan kaikki paperit ja muut. Tarhaan tuli myös nuori nainen 7-vuotiaan tytön kanssa ja he ottivat sitten yhden ja ainuun nartun koko poppoosta ruokintaan ja adoptoitavaksi itselleen, joten yksi pennuista löysi jo kodin. Minulle sitten jäi hoidettavaksi kolme muskettisoturia.

Koirien taluttamisen jälkeen, menin hakemaan pennut. Onneksi kaverini poikaystävä otti meidät autoon mukaan ja vei meidät kotiin. Kotona tein pennuille oman makuupaikan, elektrisen tyynyn kanssa, jottei pennuilla olisi kylmä. Samoin petikorin vieressä niillä on sit paikka, jossa ne tekee pissat ja kävelevät. Sain mukaan myös pennuille tarkoitettua maitoa ja itse ostin myös niille lisäksi vuohenmaitoa. Sedit ei ollut oikein iloinen pentujen tulosta ja kiertää ne kaukaa. Taitaa hieman pelätä niitä. Pennut näyttävät terveiltä ja niissä riittää energiaa. Kaikki pennut tykkäävät jo kiipeillä omasta pedistä pois ja maitoa ne vois juoda melkein koko ajan.

ilme kertoo kaiken

Ensimmäisenä yönä pisin aika, jonka nukuin oli puolituntia ja nytten tiedän, ettei kasvattajilla ole helppoa pentujen kanssa. Yöllä annoin niille ruokaa ja hieroin massua. Tuntuu, että pennut ovat elisestä päivästä hieman jopa kasvaneet. Pentujen painot ovat seuraavat 730g, 722g, 832g, joten ihan pikkusia niistä ei tule, vaan semmoisia keskikokoisia/hieman isoja niistä varmaan tulee. Tulen ihan varmasti vielä kirjoittelemman näistä kolmesta soturista tänne blogiin :)

Tuotetestaus: 8in1 minis

Sedit pääsi testaamaan 8in1 firman nameja. Itse en olisi ikinä uskonut, että Sedit valittais satojen koirien joukosta testeriksi. Mitä me päästiin kokeilemaan:

• 2x 8in1 minis beef&apple (nauta ja omena)
• 2x 8in1 minis chiken&carrot (kana ja porkkana)

Ominaisuudet:

• palkkioherkku kaikenrotuisille ja -kokoisille koirille
• ihanteellinen ravintoaineyliherkkyydestä kärsiville tai nirsoille koirille
• sokeroimaton
• gluteeniton
• vain 2,5% rasvaa
• valmistettu Saksassa
• kaksivärinen rengas- tai kukkakuviointi

Sisältö beef&apple:

• kasviperäiset sivutuotteet (20% perunaa)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% nautaa)
• hedelmät (4% omenaa)
• kivennäisaineet

Sisältö chiken&carrot:

• kasviperäiset sivutuotteet (26% riisiä)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% kanaa)
• vihannekset (4% porkkanaa)
• kivennäisaineet

Namejen saavuttua, menin heti Seditin kanssa kokeilemaan niitä kuvauksen aikana. Sedit oli heti kiinnostunut nameista ja alkoi tekemään erilaisia temppuja saadakseen namin. Koko kuvauksen aikana Sedit katsoi juuri sinne minne halusin, kiitos namejen. Meillä eivät jokaiset namit saa koiraa kiinnostumaan kohteesta enemmän kuin pari sekuntia, mutta 8in1 namit toimivat todella hyvin meillä kuvauksen aikana. Jos mulla on joku luu tai semmosia haisevia kuivattuja naudanmahoja, niin kyllä nekin tehoavat hyvin, mutta kyseiset namit taitavat olla hieman liian isoja taskuun ja etenkin noi naudanmahat haisevat niin kamalasti, että vaatteet haisisivat varmaan pesemisen jälkeenkin, mutta Sedit silti rakastaa niitä :D

Kooltaan nuo namit ovat juuri sopivia Seditille, mutta semmoiselle pienelle koiralle ne pitäis varmaan pistää puoleksi. Toinen plussa noissa on se, että ne ei oo kovia. Etenkin treenausnamejen kohdalla mulle on tärkeetä se, että namit eivät olisi kovia, vaan semmosia että koira pystyy sen hyvin syömään yhdellä puraisulla, eikä mussuttamaan sitä minuuttitolkulla. 8in1 minis namien kanssa Sedit oppi jo kaksi uutta temppua todella nopeasti, joten näyttää siltä, että kyseiset namit maistuvat hyvin pikku pirulle. Vaikkei haju ihmiselle ole mikään mahtava (parempi ainaskin kuin kuivattu naudanmaha), niin Seditille toi haju on oikea luksus. Namipussin ulkonäkö on todella houkuttava samoin itse namien ulkonäkö.

Iso plussa on myös se, että kyseiset namit eivät murru heti käsissä, mutta ne saa hyvin puoliks. Samoin hintakin on todella hyvä minun mielestä ja kyseisellä merkillä on erilaisia nameja. Mut sit itse kyllä haluaisin, että kyseisissä nameissa olis enemmän sitä lihaa ja vähemmän vehnää. Itse en osta Seditille ruokaa, jossa on viljaa, musta se on ihan tarpeetonta, ei kovin terveellistä ja etenkin halppisruuissa tota viljaa on ehkä se 90% ja loput jotain lihaa ja vihanneksia. 8in1 firma omistaa myös nameja, jossa on 100% lihaa ja varmaan ens kerralla vois ihan ostaa ja katsoa, että maistuuko nekin, vaikka Sedit syö ihan mitä vaan lihaa :D 

+ namien koko
+ ulkönäkö
+ Seditille maistuu
+ hinta
+ eivät sotke käsiä
+ ei ole liian kova
+ mahtava palkkio esim. treeneihin

- liian vähän lihaa
- kovettuu nopeasti, jos nameja ei säilytetä paikassa, johon ei pääse ilmaa
- haju ei oikeen houkuttava

Pitkä tarina sai onnellisen lopun

Nyt voin jo sanoa, että Lunan pitkä tarina on saanu onnellisen lopun. Lunan uusi sijaiskoti päätti nimittäin adoptoida sen. Itse tiesin, että Luna jää heille, mutta odotin silti sitä tietoa, missä he sanovat, että Luna jää heille ikuisesti. Luna on sen verran mahtava amstaffi, että siihen voi rakastua ensisilmäyksellä. Itse olen niin onnellinen, että Luna voi nytten maistaa vielä monta vuotta sitä oikeeta koiran elämää lämpimässä kodissa :) Voi olla, että tän vuoden loppupuolella me mennään katsomaan miten tyttö voi, mutta itse kuitenkin haluan, että Luna sitoutuisi paremmin uuteen kotiin, ettei kävisi niin, että meidän tapaamisen jälkeen Luna ei alkais haukkumaan surusta, koska Luna kuitenkin oli meillä yli vuoden ajan. Vielä lopuksi haluan lisätä, että Luna näyttää nytten paljon paremmalta ja onnellisemmalta koiralta, kuin 20kk sitten.

Rescuekoirasta harrastuskoira?

Edellisessä postauksessa rescuekoirista aloin hieman kirjoittamaan siitä, että rescuekoirakin sopii hyvin harrastuskoiraksi. Toki kaikki riippuu koirasta, että millainen se on. Rescuekoirat eivät kuitenkaan osallistua kansainväliseen kisoihin, mutta muihin ne voivat. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että rescuekoira ei sovi yhtään harrastuksiin. Itse ulkoilutan koiria koiratarhassa ja voin sanoa, että monen koiran kanssa voisin jo lähtee kisailemaan, mutta ennen kun alan kirjoittamaan omista kokemuksista, niin kerron Puolassa todella tunnetun frisbeiliän Joannan ja hänen koirasta Lakista hieman.

Laki oli alussa ongelmallinen koira ja ensimmäiset 4 vuotta uudessa kodissa se oli vain pelkkä sohvaperuna, mutta myöhemmin Joanna alkoikin kokeilla sen kanssa erilaisia koiraharrastuksia, jonka jälkeen hän huomasikin, että Laki osaa olla paljon parempi kuin suurin osa border collieista. Lakin kanssa hän voitti monta frisbeekisaa ja kiitos hänen moni ihminen alkaa uskomaan, että ei se rescuekoira ole mikään huono. Mitä itse videoista näen, niin voin sanoa, että niiden meno on kyllä todella kaunista.




Nytten sitten haluaisin hieman kertoa mun kokemusista koiratarhassa. Ensimmäisenä haluan kertoa mun ensimmäisestä koirasta koiratarhassa, joka oli mun hoivissa. Se oli 4-vuotias iso leonbergimix Alex. Luonteeltaan oikeesti todella mahtava, mutta en olisi ikinä uskonu, että noin isosta koirasta tulisi koskaan hyvä frisbeekoira, mutta Alex näytti minulle, että ei se koiran koko mitenkään vaikuta siihen etteikö siitä voisi tulla hyvä harrastuskoira. Alussa itse vain heitin Alexille palloa, mutta yhtenä päivänä, kun löysin tarhasta frisbeen, niin päätin kokeilla heittää sitä. Itse en ollu mikään hyvä heittämään frisbeetä, joten se frisbee lähti lentämään ihan sivulle ja sen takia Alex sai sen frsibeen kiinni vasta maasta.

Itse myöhemmin päätin ostaa trixien kumisen frisbeen ja aloin sillä treenaamaan. Itse olin niin onnellinen, kun Alex sai ensimmäisen kerran sen frisbeen ilmasta. Sen jälkeen Alex sai jo normaalisti frisbeen kiinni ilmasta ja näytti ihan siltä, kuin se olis sille vain pikku juttu. Itse aloin jo hieman miettimään, että voisin ottaa hänet fribeekilpailuun, missä koiran pitää vain napata se eli ei freestyle. Itse halusin myös tehdä videon Alexista, mutta kun tulin koiratarhalle, niin ihmettelin etten kuullu Alexin haukkumista ja silloin tajusinkin, että se oli adoptoitu.. Valitettavasti sain tietää, että Alex joutui ulkokoiraksi vartioimaan taloa. Harmi, kun en voinu olla sen adoptoimisen aikana, koska olisin sanonut niille omistajille, että Alex on energinen koira, eikä se sovi pihalle vartioimaan taloa.

Alexin jälkeen en olu saanu vielä koiraa, jonka kanssa voisin alkaa kokeilemaan frisbeetä. Itse todella haluaisin, että kaikki koirat koiratarhasta saisivat hyvän kodin, siksi olen alkanut kavereitteni kanssa kokeilemaan erilaisia harrastuksia rescuekoiriemme kanssa, koska kummiskin semmoinen tieto, että kyseinen koira on hyvä jossain harrastuksessa, niin vaikuttaa todella paljon kyseisen koiran kotiin menoon.

kaverin rescuekoira, joka myös löysi kodin kahden vuoden kuluttua

Sen jälkeen, kun Alex adoptoitiin, niin aloin hoitamaan koiratarhassa kaverini 9-vuotiasta labradorimixiä Miszteliä. Misztelin kanssa me alussa vain käveltiin ja pidettiin muuten vain hauskaa. Myöhemmin aloin kokeilemaan hänen kanssa tokoa ja itse ihmettelin etten huomannu aikasemmin, että Misztelissä on ainesta tokokoiraan. Misztel todella nopeasti tajusi tulon ja sivulle menon. Sivulle menoon tällä hetkellä riittää vain sanoa "bok". Seuraaminen meillä myös sujuu hyvin, pitäis vain herkut poistaa seuraamisesta, niin silloin ois hyvä. Itse olen kuitenkin joka kerta ylpeä hänestä. Harmi vaan, että Misztel odottaa jo monta vuotta omaa kotia, eikä se ole vieläkään sitä löytäny. Jos itselläni ei olis Sedittiä, niin olisin jo heti ottanu Misztelin itselleni. Toivottavasti se nytten löytäis sen oman kotinsa. Tässä hieman pientä videoo meidän toisesta tokotreenauksesta. Itse voin sanoa, että toiseksi kerraksi meillä menee hyvin, mutta haluaisin kuulla teiltä, että mitä mun pitäisi korjata :)

Vielä tän postauksen lopuks haluan sanoa, että en käske ihmisten adoptoimaan koiraa harrastuskoiraksi, vaan haluan näyttää, että ei ne rescuekoiratkaan ole mitään tyhjiä päästään.

Missä Luna on?

Luna uudessa sijaiskodissa

Monet ovat varmaankin huomannut, että Lunasta ei oo tullu mitään uutta + "hurtat"-sivulla Luna on viety "Oli sijaiskodissa" osioon. Lunan siis muutti toiseen sijaiskotiin. Me ei sitä päätetty, mutta yhdistys, josta Luna tuli meille. Voin vain sanoa, että jos seuraavan kerran tuun ottamaan koiran sijaiskotiin, niin tuun sen ottamaan koiratarhalta, enkä halua enään sotkeuta noitten adoptioyhdistykien puuhiin, koska nillä on vain rahat mielessä, eikä yhtään koirien tunteet.

Miten Luna päätyi toiseen sijaiskotiin?

Meille soitti tuttava Sylwia, joka on vapaaehtoistyössä Fundacja AST:ssä. Hän sanoi meille, että parin päivän päästä he tulevat ottamaan Lunan toiseen sijaiskotiin. Me kysyttiin sitten, että miksi? Vastaukseksi saatiin, että me ei kuulemma enää pystytty pitämään sitä meillä ja yksi syy oli se, että se ei tuu toimeen Seditin kanssa. Kyllä, ei ne tulleet toistensa kanssa toimeen kotona, mutta ei se ollu meille mikään este siihen, että me sanottiin, että Luna ei voi olla meille siihen asti kun se löytäisi sen oman kotinsa. Jos meillä ois isompi talo, jossa ois iso piha, niin ihan varmasti Luna ois meille jäänyt ikuiseksi. Näyttää siltä, että koko yhdistyksen puheenjohtaja halusi vain saada Lunan Varsovaan..

Luna on jo riittävän pitkää mennyt käsistä käsiin ja nytten se joutui toisen kerran muuttamaan. Me ei valitettavasti voitu päättää, että jääkö se meille sijaiskotiin. Voin vain sanoa, että ihme touhua kyllä noi Puolalaiset yhdistykset tekevät.

Miten Luna sopeutui uuteen sijaiskotiin?

Me soitettiin Varsovaan ja kysyttiin, että miten Lunan matka sujui ja miten hän sopeutui. Meille sanottiin, että kaikki meni todella hyvin ja Luna sopeutui todella hyvin, mutta itse en oikein uskonut moisiin sanoihin. Onneksi Varsovassa asuu äidin ystävä ja hän meni tapaamaan kuukauden päästä sitten Lunaa, mutta kyseinen nainen sanoi, että nytten ei olo oikein sopiva aika, koska Luna on kokonaan auenneissa haavoissa. Kun itse kuulin moisen asian, niin kyllä itseltäni niitä kyyneliä tippui. Miten ihmeessä ne oikein kuukaudessa sai sen koiran moiseen kuntoon, kun se meillä oli kokonaan valkoinen ja iho todella hyvässä kunnossa ja se sai lääkkeitä, jotka auttoivat sitä ja Fundacja AST sanoi, että ne on todella hyviä lääkkeitä ja hyvä, että se saa niitä..

Me saatiin myös tiedoksi, että kyseinen puheenjohtaja sanoi, että me ruokittiin ja aneettiin sille huonoja lääkkeitä ja siksi se on kokonaan haavoissa. No ihme kyllä meillä se yli vuoden oli kokonaan valkoinen, eikä sillä ollut mitään haavoja tai mitään epäilyttävää.. Tossa välissä, mun teki mieli jo mennä eläinsuojeluyhdistykseen sanomaan koko asia. Niitten lääkityksellä koko koira oli jo pilalla kuukaudessa.. Onneks myöhemmin Luna oli jo paremmassa kunnossa. Alla olevat kuvat on otettu sinä päivänä, kun Luna muutti toiseen sijaiskotiin.

Yli kuukauden jälkeen vihdoin meidän ystävä pääsi katsomaan Lunaa. Lunalla oli vielä pieniä jälkiä haavoista, mutta hän näytti jo paremmalta. Perhe, joka on tällä hetkellä Lunan uusi sijaiskoti sanoi sille ystävälle, että Luna melkein kaksi kuukautta ulvoi kotona ikävästä ja hän oli muutenkin todella stressaantunut. Kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja Kasia sanoi, meille että Luna sopeutui todella hyvin uuteen sijaiskotiin, mutta sijaiskodilta me saatiin ihan erilaisia uutisia. Mulla on edelleen ton Kasian viestit facebookissa, missä hän sanoi, että Luna voi todella hyvin sijaiskodissa, eikä se edes kehdannut meille sanoa, että missä kunnossa Luna on. Me annettiin uudelle sijaiskodille Lunan hoito-ohjeet, mutta niin siinä käy, kun ei noudata niitä ohjeita ja myöhemmin itse koira kärsiin noin pienestä asiasta. Noilla puolalaisilla yhdistyksillä näyttää olevan tapana tehdä kaikki omilla tavoilla..

Miten Luna nyt voi?

Nytten kuulemma Luna on jo hyvin sopeutunut uuteen sijaiskotiin ja hänen nahka on jo lääkitetty. Luna silti edelleen etsii kotia, mutta Fundacja AST mainostaa niin harvoin Lunaa, että itse joudun edelleen mainostamaan häntä joka puolella, jopa Suomessa. Luna on jo 6-vuotias, eikä se voi oikeasti edelleen olla koditon, se on jo liikaa elämässä kärsinyt.

Edellisenä vuonna, vielä kun Luna oli meillä ja me alettiin mainostamaan häntä todella paljon ja moni perhe oli myös hänestä kiinnostunut. Me kyseisille perheille annettiin sitten kyseisen yhdistyksen puhelinnumero. Itse ihmettelin, että niin moni ihminen oli Lunasta kiinnostunut, mutta kukaan ei tullut toista kertaa katsomaan Lunaa tai edes adoptoimaan sen. Itse sitten huomasin Fundacja AST:n sivulla, että yli 12 heidän koiraa löysi kodin, eikä ikinä yhdessä kuukaudessa noin monta koiraa oli heillä löytänyt kotia. Asia alkoi mua hieman epäilyttämään ja sainkin tiedoksi ja moni ihminen, jopa eläinlääkärit ja kaikki tuttavat sanoivat, että kyseinen yhdistys tunki heidän muut koirat Lunan paikalle uusiin koteihin. Itselleni ja monelle muulle ihmiselle kyseinen uutinen oli todella surullinen, mutta minkäs sille voit... Toivottavasti nytten Luna löytäis sen pysyvän kodin, koska ei se voi olla koditon loppu elämäänsä.