Edellisellä viikolla löysin todella kivan ja hiljaisen paikan lenkkeilyyn Seditin kanssa ja päätin ottaa sinne paikkaan kaksi kaveria ja Tolan mukaan. Sedit ei ollu nähny Tolaa kahteen viikkoon, ku ei ollu oikeen aikaa mennä yhteisille lenkeille koirien kanssa, kun koulu vie paljon aikaa ja opetella kokeisiin. Sais jo talviloma tulla nopeasti, että voitais taas lenkkeillä kaverin ja koirien kanssa yhdessä.
Sedit oli ihan innoissaan, kun se näki pitkästä aikaa Tolan. Itse päätin ottaa kameran mukaan, vaikka ulkona aika nopeasti alkoi pimetä, eikä mun obiektiivi ole mikään valovoimaisin, joten kuvat voivat kohistä vähän. Parin minuutin jutustelun jälkeen me lähdettiin kohti ruohoista viidakkoa. Tola ihmetteli koko matkan ajan, et minne ihme paikkaan me mennään. Matkan varrella alkoi jo aurinko laskenemaan, mutta sää pysyi edelleen lämpimänä.
Paikalle saavuttua, päästin Seditin irti hihnasta ja olihan sen ihan pakko tehdä pieni hepulikierros pitkässä ruohikossa. Tola taas ei ollut yhtään kiinnostunut juoksemisesta, vaan otti ihan rennosti ja tutki uutta paikkaa. En kyllä ihmettele, kun Tola kuiteskin on jo yhdeksän vuotias, mutta kyllä hänkin saa joskus pieniä hepuleita. Tola on sinäänsä todella hyvä kaveri Seditille, koska se on oikeesti todella rauhallinen, eikä oikeen välitä Seditistä, eikä myöskään ole koko ajan Seditin kimpussa. Vaikka Sedit onkin todella aktiivinen koira itse, niin se ei tykkää yhtään liian aktiivisista koirista, vaan sellasista, jotka eivät ole koko ajan sen kimpussa tai pyytämässä koko ajan leikkiin.
Itse sen aikaa, kun Sedit pyöri siellä jossain ruohikossa ja Tola teki omaa puuhaa opettelin kavereitani valokuvaamaan, kun he itse haluaisivat ostaa järkkärin, mutta ne ei osaa käyttä sitä. Siinä sitten kaverini räpsivät kuvia ja ihan kivoja kuvia niistä tuli.Yllä olevan kuvan Tolasta otti juuri minun kaverini ja olin kyllä yllättyny, että kaverini sai noin kivan kuvan koirasta ensimmäisellä kerralla.
Parin minuutin kuluttua Sedit tuli minun luo tarkistamaan, että onko koko lauma edelleen paikassa ja lähti taas sinne ruohikkoon. Itse taas noin puolen minuutin kuluttua huomasin, kun fasaani lennähti ruhikosta ylös ja huomaan, että ruohot liikkuvat ja joku juoksee minua kohti. Sieltä ruhikosta saapui sitten yli-iloinen Sedit, joka oli niin ylpee siitä, että hän löysi fasaanin. Onkohan Seditistä tulossa lintukoira? :D
Sedit sai juosta vapaana pitkässä ruohikossa noin tunnin, jonka jälkeen poika oli niin väsyny, et se lätsähti maahan. Alkoi olla jo niin pimeää, että meidän oli jo aika lähteä kotiin, ennen kuin Sedit ei enään olisi jaksanu edes minnekkään lähteä. Kuiteskin se koko matkan jaksoi kipittää kotiin. Ihan varmasti lähipäivinä me tullaan taas menemään kyseiseen paikkaan Seditin kanssa :)
