Millaista on työskennellä löytyeläinkodissa?

Monet teistä varmaan tietävät, että teen vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten parissa ja haluaisin hieman kertoa siitä teille, koska Suomessa ei ole niin paljon kodittomia eläimiä, kuin Puolassa ja täällä jokainen pari käsiä on todella iso apu näille mahtaville koirille ja kissoille.

Mistä koko idea kodittomien eläinten auttamiselle tuli?

Itse jo Puolaani tulosta asti halusin auttaa kodittomia eläimiä, kuin sain kuulla, kuinka paljon niitä on.  Samoin halusin saada hieman lisää kokemusta eläinten hoidosta ja käyttäytymisestä. Siinä sitten toukokuussa vuonna 2015 tuli kaikki paperihommat tehtyä ja olin noin puoli vuotta vanhemman vapaaehtoistyöläisen siipien alaa ja tähän asti me ulkoilutetaan koiria yhdessä parin muun kaverini kanssa samoin käydään myös yhdessä hengailemassa pitkin kaupunkia ja vuoria.

Mitä minä teen kodittomien eläinten kanssa?

Pääasiassa mä ulkoilutan niitä ja mulla on kavereitten kanssa myös yhteiset boksit, jossa on "meidän" koirat, joitka me koulutetaan ja ulkoilutetaan. Itselläni on kolme semmoista "omaa", joiden kanssa olen eniten :D Käyn myös vähän väliin kissojen luona, leikkimässä ja rapsutelemassa niitä ja jos toki niillä ei ole ruokaa tai vettä tai koko boksi on heitetty nurin päin, niin sitä tulee sitten hieman siivottua, ruokittua ja jne, mutta muuten boksien siivoukset ja ne muut asiat ovat työntekijöiden hommissa. Kesällä aina on yli 300 kissanpentua ja niiden ruokitukseen tarvitaan aina vapaita käsiä, koska suurin osa niistä ei halua syödä ja niille pitää antaa convalensia (lisäruoka) ja kissanmaitoa. Hoitojuttujen lisäksi teen hoidokkeistani ilmoituksia ja muista koirista kuvia ilmoituksiin, mainostukseen ja erilaisiin juttuihin esim. muki jonkun kodittoman eläimen kanssa, jotka sitten myydään erilaisilla adoptiotapahtumissa.

Samoin todella moni käy kodittomien koirien kanssa erilaisissa dogtrekkingeissä, missä pari koiraa on jo sijoittunut ekaksi tai tokaksi. Itse olin taas kerran kavereitteni kanssa kolem bullityyppisen koiran kanssa 20km bullilenkillä. Se on mahtava kokemus meille ja koirille, kun he saavat olla muualla kuin omassa boksissa ja saavat sosiaalistua muitten koirien ja ihmisien kanssa. Tänä vuonna ois tarkoitus startata jossakin dogtrekkingissä :)

Itse voin sanoa, että löytyeläinkoti on mun toinen kotini ja aina viikonloppuisin tai  muina vapoina päivinä olen aina siellä kavereitteni kanssa. Jokainen päivä siellä vietettyä ja pelkää viihdettä, koirat ovat iloisia, kun saavat viettää aikaa meidän kanssa ja huumoria siellä ei ikinä ole liikaa :D Toivon vaan, että ne kaikki kodittomat koirat ja kissat löytäisivät rakastavat kodit, koska vasta silloin kun pääsee olemaan niitten kaikkien elukoiden parissa, niin huomaa, kuinka mahtavia ne on. Moni niistä sopii myös erilaiseen harrastukseen, kuten meidän koirista yksi on ihan hulluna frisbeeseen, mulla on yksi tokoveteraani ja muut niistä sitten juoksentelevat meidän kanssa ja käyvät uimassa Wislassa.

Tässä on minun kolme koiraa, joiden kanssa vietän eniten aikaa lenkeillä ja koulutuksessa.

Kiler on noin 4-vuotias amstaffimixi. Se tulee toimeen todella hyvin bullityyppisten koirien kanssa, samoin se rakastaa ihmisiä. Ainut miinus on se, että se hieman vielä vetää lenkeillä, mutta tällä hetkellä se on jo tehnyt erittäin hyviä jälkiä eteenpäin. Vielä hieman koulutusta on edessä (jos se ei löydä aikasemmin pysyvää kotia) ja sit ois tarkotus mennä dogtrekkingiin.

Beston on noin 5-vuotias myös amstaffimixi, joka on ollut jo pienestä asti koditon, mutta voi olla, että se kohta löytää kodin (pitäkää peukkuja pystyssä). Beston on aivan mahtava koira, tulee toimeen muitten kanssa, tykkää ihmisistä, paitsi pienistä lapsista. Lenkeillä se tottelee hyvin ja reagoi hyvin käskyihin. Ensimmäisen dogtrekkingin jälkeen rakastuin Bestoniin vielä enemmän. Harmittaa vaan, että näin ihanat koirat ovat ilman koteja

Misztel on koko porukasta vanhin 10-vuotias labbismix. Misztel on kokonainen rakkauspakkaus. Se odottelee aina innoillaan, kun otan sen lenkille ja se pääsee treenailemaan taas tokoa namien kera. Aina välillä se hyppää rinnalle ja laittaa pään rapsuteltavaksi. Misztel on myös jo pari vuotta koditon, mutta mä vaan niin toivon, että se ei joutuis omia viimeisiä päiviään viettää häkissä, koska se on sisältään oikea pentu ja koko ajan oppii uusia juttuja.

                                                      Jäikö jotain kysyttävää?

Miksi juuri nyt?

Jotkut ovat voineet jo lukea facebookista tai instagramista, että Sedit jouduttiin lopettamaan yht äkkiä 24.10.2016 siinä samana päivänä myös viimeisin pentu meni kotiin, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Seditillä oli luultu jo viikko ennen sen lopetusta, että hänellä olisi nieluristatulehdus, koska koko kurkku oli todella turvonnut ja hänellä oli samat oireet. Pariks päiväks se kauhee hengittäminen loppui, mutta alkoi taas ja oli jo paljon pahempaa kuin ennemmin. Maanantaina äiti meni Seditin kanssa eläinlääkäriin. Itse, kun tulin koulusta kotiin ehdin vain ottaa repun pois, kun kännykkä soitti ja äiti sanoi, että tulisin eläinlääkärille. Minä sitten menin äkkiä raitovaunuun ja paikan päälle. Kun avasin ovet huomasin makaavan, ilman voimma olevan Seditin. Itse sitten kysyin, et mikä sillä oli. Kun sain tietää, että hänelle kasvoi äkkiä iso kasvain henkitorveen paikkaan, josta se on koirilta mahdotonta. Itse olin isossa shokissa, enkä oikeen tiennyt onko koko tämä tapahtuma totta...Aloin jo paikan päällä itkeä ja halasin Sedittiä. Huomasin hänen silmistä, että loppu on jo lähellä..

Pari minuuttia myöhemmin eläinlääkäri teki Seditille vielä USG ja toinen paha uutinen oli se, että hänellä oli nestettä keuhkoissa ja sydänmessä. Itse olin sanaton ja toivoin vain, että tämä koko tapahtuma olisi unta, koska en olisi uskonut, että koko elämä voisi yht äkkiä mennä nurin päin. Kysyin sitten, että onko mitään tietä pelastaa se, mutta eläinlääkäri sanoi, että valitettavasti ei. Toki itse en ollut valmis niin äkkiä hyvästellä Seditin kanssa, mutta parempi oli näin, kuin et se olisi keskellä yötä tukehtunut kivuissa. 

Itse olin vielä tunnin Seditin vieressä juttelemassa ja mietiskelemässä, että miksi juuri nyt? miksi sen oli pakko olla kasvain? mistä hyvästä joudin juuri silloin päästää hänet sateenkaarisilalle? mitä mä tein väärin? Siinä samalla myös huomasin kuinka iso se kasvain oli, eikä sitä aijemmin ollut.

Silloin tuli se aika, kun eläinlääkäri tuli nukutuspiikin kanssa meidän luo. Seditillä oli niin pienet verisuonet, että eläinlääkäri joutuin pistää sille piikin moneen paikkaan, vasta kun me käänettiin se toiselle puolelle, niin löytyi sopiva suoni. Ennen kun Sedit hengitti viimeisen kerran, niin hyvästelin hänet. Onneksi kaverini äiti oli mukana ja lohdutti hieman minua ja otti meidät audolla kotiin. Itse itkin koko matkan ja koko illan ja yön kotona. Itse pariin päivään en myös mennyt kouluun. Elämä ei ollut enään niin värikästä. Kukaan ei enään tervehtinyt minua joka aamu lelun kanssa, kukaan ei ollut vierelläni, ei ollut kenen kanssa mennä lenkille, Seditin peti oli tyhjä ja koko koti tuntui tyhjältä. En syönyt mitään, en halunnut tehdä mitään. 

Seuraavana päivänä Seditin lopetuksen jälkeen me otettiin se äidin parhaan kaverin tontille, jossa me haudattiin se metsän viereen. Keväällä sitten mennään istuttamaan sinne jotakin kaunista. Tiesin myös. etten voi kaikki päivät olla kotona ja olla tekemättä mitään, koska ei mikään silloin voinut palauttaa Sedittiä takaisin. Keskiviikkona päätin mennä kavereiden kanssa tarhalle ulkoiluttamaan koiria ja kyllä se helpotti hieman mun oloa. Tulen silti aina muistamaan Seditin, vaikka aika, jolloin jouduin hyvästelemään Seditin ei ollut oikea. Se oli viikko ennen nukutusta vielä niin virkeä ja iloinen koira, mutta silti hän tulee jäämään sydänmessäni <3 

                                                                        Lepää rauhassa Sedit

muokkaus ei ole minun

Arvonnan voittaja on....

Arvonnan voittaja on Venla, onnea! Lähetin sähköpostiisi lahjakortin.

Haluaisin myös pahoitella, että arvonta suoritettiin arpakoneen kautta, eikä millään muulla tavalla, että Sedit arpoisi, mutta elämä ei aina mee, niin kuin ihminen haluaa, mutta siitä kerron hieman myöhemmin, kun itse ensin toivun tästä. Onnea silti voittajalle! :)

Arvonta!

Nyt yli kolmen vuoden päästä päätin tehdä arvonnan! Arvonnassa voit voittaa YHDEN haluamasi tuotteen jussipaidalta. Itse teen yhteistyötä jussipaidan kanssa ja voin sanoa, että kaulapannat ovat aivan mahtavia. Ovat todella elegantteja ja likakin poistuu niistä helposti ja sopivat hyvin erilaisiin koirakuviin ja ovat kestäviä. Samoin vaatteet ovat huolellisesti tehty ja tykkään jussipaitojen kuvioista ja väreistä. Arvonta loppuu 20.10.2016!

Miten osallistua?:

1 arpa:
-laita oma sähköpostisi ja nimi/nimimerkki jolla osallistut arvontaan.

2 arpa:
-laita oma sähköpostisi ja nimi/nimimerkki jolla osallistut arvontaan.
-sanomalla, että mitä voisin parantaa blogissa tai postausehdotuksia, joista haluaisitte, että kirjoittaisin tänne blogiin.

3 arpa:
-laita oma sähköpostisi ja nimi/nimimerkki jolla osallistut arvontaan.
-sanomalla, että mitä voisin parantaa blogissa tai postausehdotuksia, joista haluaisitte, että kirjoittaisin tänne blogiin.
-mainosta arvontaa yllä olevalla kuvalla tai linkillä ja linkkaa blogisi, josta mainos löytyy.

                                                                  Good luck!

Muskettisotureiden temmellystä

Kaikki kolme pentua kasvaa ja kasvaa koko ajan. Nytten ne juoksevat pitkin kämppää, mutta osaavat ainaskin tulla tekemään pissat nille tarkoitettuun paikkaan. Isoin pennuista Gremlin koko ajan kävelee Seditin perässä Jos kaikki menee hyvin ja tulevat omistajat hankkivat kaiken tarvittavan, niin kaksi pennuista menee jo uuten kotiin lauantaina, joten huomenna meidän pitää mennä madottamaan ja siruttamaan ne :) Toki omistajat allekirjoittivat jo kaikki sopimukset, mutta aina jotain voi tulla tien eteen, joten en ala hopuuttelemaan. En sen kummemmin ala pennuista kertomaan, koska tästä videosta tulette näkemään kuinka ne on jo kasvanut ja mitä ne jo puuhaa. Valitettavasti video ei toimi kännykällä.

Kolme muskettisoturia hoidettavana

Jotkut ovat voineet facebookista nähdä yhden kuvan näistä kolmesta suloisesta 2-viikkoisista pikkupojista. Kyseiset pojat ovat meillä vain ruokinnassa, koska ne juovat vielä maitoa, eikä ne itse osaa vielä syödä. Samalla me etsitään myös niille jo koteja valmiiks. Toki allekirjoitetun sopimuksen kanssa ja silloin, kun penskat ovat riittävän isoja, niin ne kastroidaan. Tämmöiset pienet kakarat löytävät heti halukkaita, mutta me valitaan niille sitten parhaimmat kodit. Yksikään pentu ei tule jäämään meille, vaikka itse jo rakastuin yhteen :D Pentujen vanhemmista en tiedä mitään, kun joku ihminen oli hylännyt ne kadulle.. Miten nämä suloiset pallerot joutuivat meille?

Eilen ollessani koiratarhassa ulkoiluttamassa koiria kavereitten kanssa, eläinlääkärit pyysivät, että me ruokitettaisiin neljä 2-viikkoista koiranpentua, jotka olivat heillä noin kaksi päivää. Kyseiset pennut löydettiin, joten mitään niitten taustoista ei tiedetä. Siinä välissä, kun me ruokitettiin palleroita, niin elläinlääkäri tuli kysymään, että voisiko joku meistä ottaa ne kotiin ruokintaan, kun ne eivät pysty hoitamaan niitä, kun niillä on yli 600 muuta eläintä hoidettavana ja ruokitettavana. Kaverini eivät voineet ottaa niitä, joten itse päätin soittaa äidille ja kysyä, että huolisiko hän pari pentua. Yllätykseksi, äitini suostui, joten menin sitten hoitamaan kaikki paperit ja muut. Tarhaan tuli myös nuori nainen 7-vuotiaan tytön kanssa ja he ottivat sitten yhden ja ainuun nartun koko poppoosta ruokintaan ja adoptoitavaksi itselleen, joten yksi pennuista löysi jo kodin. Minulle sitten jäi hoidettavaksi kolme muskettisoturia.

Koirien taluttamisen jälkeen, menin hakemaan pennut. Onneksi kaverini poikaystävä otti meidät autoon mukaan ja vei meidät kotiin. Kotona tein pennuille oman makuupaikan, elektrisen tyynyn kanssa, jottei pennuilla olisi kylmä. Samoin petikorin vieressä niillä on sit paikka, jossa ne tekee pissat ja kävelevät. Sain mukaan myös pennuille tarkoitettua maitoa ja itse ostin myös niille lisäksi vuohenmaitoa. Sedit ei ollut oikein iloinen pentujen tulosta ja kiertää ne kaukaa. Taitaa hieman pelätä niitä. Pennut näyttävät terveiltä ja niissä riittää energiaa. Kaikki pennut tykkäävät jo kiipeillä omasta pedistä pois ja maitoa ne vois juoda melkein koko ajan.

ilme kertoo kaiken

Ensimmäisenä yönä pisin aika, jonka nukuin oli puolituntia ja nytten tiedän, ettei kasvattajilla ole helppoa pentujen kanssa. Yöllä annoin niille ruokaa ja hieroin massua. Tuntuu, että pennut ovat elisestä päivästä hieman jopa kasvaneet. Pentujen painot ovat seuraavat 730g, 722g, 832g, joten ihan pikkusia niistä ei tule, vaan semmoisia keskikokoisia/hieman isoja niistä varmaan tulee. Tulen ihan varmasti vielä kirjoittelemman näistä kolmesta soturista tänne blogiin :)

Tuotetestaus: 8in1 minis

Sedit pääsi testaamaan 8in1 firman nameja. Itse en olisi ikinä uskonut, että Sedit valittais satojen koirien joukosta testeriksi. Mitä me päästiin kokeilemaan:

• 2x 8in1 minis beef&apple (nauta ja omena)
• 2x 8in1 minis chiken&carrot (kana ja porkkana)

Ominaisuudet:

• palkkioherkku kaikenrotuisille ja -kokoisille koirille
• ihanteellinen ravintoaineyliherkkyydestä kärsiville tai nirsoille koirille
• sokeroimaton
• gluteeniton
• vain 2,5% rasvaa
• valmistettu Saksassa
• kaksivärinen rengas- tai kukkakuviointi

Sisältö beef&apple:

• kasviperäiset sivutuotteet (20% perunaa)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% nautaa)
• hedelmät (4% omenaa)
• kivennäisaineet

Sisältö chiken&carrot:

• kasviperäiset sivutuotteet (26% riisiä)
• viljoja
• liha ja lihan sivutuotteet (4% kanaa)
• vihannekset (4% porkkanaa)
• kivennäisaineet

Namejen saavuttua, menin heti Seditin kanssa kokeilemaan niitä kuvauksen aikana. Sedit oli heti kiinnostunut nameista ja alkoi tekemään erilaisia temppuja saadakseen namin. Koko kuvauksen aikana Sedit katsoi juuri sinne minne halusin, kiitos namejen. Meillä eivät jokaiset namit saa koiraa kiinnostumaan kohteesta enemmän kuin pari sekuntia, mutta 8in1 namit toimivat todella hyvin meillä kuvauksen aikana. Jos mulla on joku luu tai semmosia haisevia kuivattuja naudanmahoja, niin kyllä nekin tehoavat hyvin, mutta kyseiset namit taitavat olla hieman liian isoja taskuun ja etenkin noi naudanmahat haisevat niin kamalasti, että vaatteet haisisivat varmaan pesemisen jälkeenkin, mutta Sedit silti rakastaa niitä :D

Kooltaan nuo namit ovat juuri sopivia Seditille, mutta semmoiselle pienelle koiralle ne pitäis varmaan pistää puoleksi. Toinen plussa noissa on se, että ne ei oo kovia. Etenkin treenausnamejen kohdalla mulle on tärkeetä se, että namit eivät olisi kovia, vaan semmosia että koira pystyy sen hyvin syömään yhdellä puraisulla, eikä mussuttamaan sitä minuuttitolkulla. 8in1 minis namien kanssa Sedit oppi jo kaksi uutta temppua todella nopeasti, joten näyttää siltä, että kyseiset namit maistuvat hyvin pikku pirulle. Vaikkei haju ihmiselle ole mikään mahtava (parempi ainaskin kuin kuivattu naudanmaha), niin Seditille toi haju on oikea luksus. Namipussin ulkonäkö on todella houkuttava samoin itse namien ulkonäkö.

Iso plussa on myös se, että kyseiset namit eivät murru heti käsissä, mutta ne saa hyvin puoliks. Samoin hintakin on todella hyvä minun mielestä ja kyseisellä merkillä on erilaisia nameja. Mut sit itse kyllä haluaisin, että kyseisissä nameissa olis enemmän sitä lihaa ja vähemmän vehnää. Itse en osta Seditille ruokaa, jossa on viljaa, musta se on ihan tarpeetonta, ei kovin terveellistä ja etenkin halppisruuissa tota viljaa on ehkä se 90% ja loput jotain lihaa ja vihanneksia. 8in1 firma omistaa myös nameja, jossa on 100% lihaa ja varmaan ens kerralla vois ihan ostaa ja katsoa, että maistuuko nekin, vaikka Sedit syö ihan mitä vaan lihaa :D 

+ namien koko
+ ulkönäkö
+ Seditille maistuu
+ hinta
+ eivät sotke käsiä
+ ei ole liian kova
+ mahtava palkkio esim. treeneihin

- liian vähän lihaa
- kovettuu nopeasti, jos nameja ei säilytetä paikassa, johon ei pääse ilmaa
- haju ei oikeen houkuttava

Pitkä tarina sai onnellisen lopun

Nyt voin jo sanoa, että Lunan pitkä tarina on saanu onnellisen lopun. Lunan uusi sijaiskoti päätti nimittäin adoptoida sen. Itse tiesin, että Luna jää heille, mutta odotin silti sitä tietoa, missä he sanovat, että Luna jää heille ikuisesti. Luna on sen verran mahtava amstaffi, että siihen voi rakastua ensisilmäyksellä. Itse olen niin onnellinen, että Luna voi nytten maistaa vielä monta vuotta sitä oikeeta koiran elämää lämpimässä kodissa :) Voi olla, että tän vuoden loppupuolella me mennään katsomaan miten tyttö voi, mutta itse kuitenkin haluan, että Luna sitoutuisi paremmin uuteen kotiin, ettei kävisi niin, että meidän tapaamisen jälkeen Luna ei alkais haukkumaan surusta, koska Luna kuitenkin oli meillä yli vuoden ajan. Vielä lopuksi haluan lisätä, että Luna näyttää nytten paljon paremmalta ja onnellisemmalta koiralta, kuin 20kk sitten.

Rescuekoirasta harrastuskoira?

Edellisessä postauksessa rescuekoirista aloin hieman kirjoittamaan siitä, että rescuekoirakin sopii hyvin harrastuskoiraksi. Toki kaikki riippuu koirasta, että millainen se on. Rescuekoirat eivät kuitenkaan osallistua kansainväliseen kisoihin, mutta muihin ne voivat. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että rescuekoira ei sovi yhtään harrastuksiin. Itse ulkoilutan koiria koiratarhassa ja voin sanoa, että monen koiran kanssa voisin jo lähtee kisailemaan, mutta ennen kun alan kirjoittamaan omista kokemuksista, niin kerron Puolassa todella tunnetun frisbeiliän Joannan ja hänen koirasta Lakista hieman.

Laki oli alussa ongelmallinen koira ja ensimmäiset 4 vuotta uudessa kodissa se oli vain pelkkä sohvaperuna, mutta myöhemmin Joanna alkoikin kokeilla sen kanssa erilaisia koiraharrastuksia, jonka jälkeen hän huomasikin, että Laki osaa olla paljon parempi kuin suurin osa border collieista. Lakin kanssa hän voitti monta frisbeekisaa ja kiitos hänen moni ihminen alkaa uskomaan, että ei se rescuekoira ole mikään huono. Mitä itse videoista näen, niin voin sanoa, että niiden meno on kyllä todella kaunista.




Nytten sitten haluaisin hieman kertoa mun kokemusista koiratarhassa. Ensimmäisenä haluan kertoa mun ensimmäisestä koirasta koiratarhassa, joka oli mun hoivissa. Se oli 4-vuotias iso leonbergimix Alex. Luonteeltaan oikeesti todella mahtava, mutta en olisi ikinä uskonu, että noin isosta koirasta tulisi koskaan hyvä frisbeekoira, mutta Alex näytti minulle, että ei se koiran koko mitenkään vaikuta siihen etteikö siitä voisi tulla hyvä harrastuskoira. Alussa itse vain heitin Alexille palloa, mutta yhtenä päivänä, kun löysin tarhasta frisbeen, niin päätin kokeilla heittää sitä. Itse en ollu mikään hyvä heittämään frisbeetä, joten se frisbee lähti lentämään ihan sivulle ja sen takia Alex sai sen frsibeen kiinni vasta maasta.

Itse myöhemmin päätin ostaa trixien kumisen frisbeen ja aloin sillä treenaamaan. Itse olin niin onnellinen, kun Alex sai ensimmäisen kerran sen frisbeen ilmasta. Sen jälkeen Alex sai jo normaalisti frisbeen kiinni ilmasta ja näytti ihan siltä, kuin se olis sille vain pikku juttu. Itse aloin jo hieman miettimään, että voisin ottaa hänet fribeekilpailuun, missä koiran pitää vain napata se eli ei freestyle. Itse halusin myös tehdä videon Alexista, mutta kun tulin koiratarhalle, niin ihmettelin etten kuullu Alexin haukkumista ja silloin tajusinkin, että se oli adoptoitu.. Valitettavasti sain tietää, että Alex joutui ulkokoiraksi vartioimaan taloa. Harmi, kun en voinu olla sen adoptoimisen aikana, koska olisin sanonut niille omistajille, että Alex on energinen koira, eikä se sovi pihalle vartioimaan taloa.

Alexin jälkeen en olu saanu vielä koiraa, jonka kanssa voisin alkaa kokeilemaan frisbeetä. Itse todella haluaisin, että kaikki koirat koiratarhasta saisivat hyvän kodin, siksi olen alkanut kavereitteni kanssa kokeilemaan erilaisia harrastuksia rescuekoiriemme kanssa, koska kummiskin semmoinen tieto, että kyseinen koira on hyvä jossain harrastuksessa, niin vaikuttaa todella paljon kyseisen koiran kotiin menoon.

kaverin rescuekoira, joka myös löysi kodin kahden vuoden kuluttua

Sen jälkeen, kun Alex adoptoitiin, niin aloin hoitamaan koiratarhassa kaverini 9-vuotiasta labradorimixiä Miszteliä. Misztelin kanssa me alussa vain käveltiin ja pidettiin muuten vain hauskaa. Myöhemmin aloin kokeilemaan hänen kanssa tokoa ja itse ihmettelin etten huomannu aikasemmin, että Misztelissä on ainesta tokokoiraan. Misztel todella nopeasti tajusi tulon ja sivulle menon. Sivulle menoon tällä hetkellä riittää vain sanoa "bok". Seuraaminen meillä myös sujuu hyvin, pitäis vain herkut poistaa seuraamisesta, niin silloin ois hyvä. Itse olen kuitenkin joka kerta ylpeä hänestä. Harmi vaan, että Misztel odottaa jo monta vuotta omaa kotia, eikä se ole vieläkään sitä löytäny. Jos itselläni ei olis Sedittiä, niin olisin jo heti ottanu Misztelin itselleni. Toivottavasti se nytten löytäis sen oman kotinsa. Tässä hieman pientä videoo meidän toisesta tokotreenauksesta. Itse voin sanoa, että toiseksi kerraksi meillä menee hyvin, mutta haluaisin kuulla teiltä, että mitä mun pitäisi korjata :)

Vielä tän postauksen lopuks haluan sanoa, että en käske ihmisten adoptoimaan koiraa harrastuskoiraksi, vaan haluan näyttää, että ei ne rescuekoiratkaan ole mitään tyhjiä päästään.

Missä Luna on?

Luna uudessa sijaiskodissa

Monet ovat varmaankin huomannut, että Lunasta ei oo tullu mitään uutta + "hurtat"-sivulla Luna on viety "Oli sijaiskodissa" osioon. Lunan siis muutti toiseen sijaiskotiin. Me ei sitä päätetty, mutta yhdistys, josta Luna tuli meille. Voin vain sanoa, että jos seuraavan kerran tuun ottamaan koiran sijaiskotiin, niin tuun sen ottamaan koiratarhalta, enkä halua enään sotkeuta noitten adoptioyhdistykien puuhiin, koska nillä on vain rahat mielessä, eikä yhtään koirien tunteet.

Miten Luna päätyi toiseen sijaiskotiin?

Meille soitti tuttava Sylwia, joka on vapaaehtoistyössä Fundacja AST:ssä. Hän sanoi meille, että parin päivän päästä he tulevat ottamaan Lunan toiseen sijaiskotiin. Me kysyttiin sitten, että miksi? Vastaukseksi saatiin, että me ei kuulemma enää pystytty pitämään sitä meillä ja yksi syy oli se, että se ei tuu toimeen Seditin kanssa. Kyllä, ei ne tulleet toistensa kanssa toimeen kotona, mutta ei se ollu meille mikään este siihen, että me sanottiin, että Luna ei voi olla meille siihen asti kun se löytäisi sen oman kotinsa. Jos meillä ois isompi talo, jossa ois iso piha, niin ihan varmasti Luna ois meille jäänyt ikuiseksi. Näyttää siltä, että koko yhdistyksen puheenjohtaja halusi vain saada Lunan Varsovaan..

Luna on jo riittävän pitkää mennyt käsistä käsiin ja nytten se joutui toisen kerran muuttamaan. Me ei valitettavasti voitu päättää, että jääkö se meille sijaiskotiin. Voin vain sanoa, että ihme touhua kyllä noi Puolalaiset yhdistykset tekevät.

Miten Luna sopeutui uuteen sijaiskotiin?

Me soitettiin Varsovaan ja kysyttiin, että miten Lunan matka sujui ja miten hän sopeutui. Meille sanottiin, että kaikki meni todella hyvin ja Luna sopeutui todella hyvin, mutta itse en oikein uskonut moisiin sanoihin. Onneksi Varsovassa asuu äidin ystävä ja hän meni tapaamaan kuukauden päästä sitten Lunaa, mutta kyseinen nainen sanoi, että nytten ei olo oikein sopiva aika, koska Luna on kokonaan auenneissa haavoissa. Kun itse kuulin moisen asian, niin kyllä itseltäni niitä kyyneliä tippui. Miten ihmeessä ne oikein kuukaudessa sai sen koiran moiseen kuntoon, kun se meillä oli kokonaan valkoinen ja iho todella hyvässä kunnossa ja se sai lääkkeitä, jotka auttoivat sitä ja Fundacja AST sanoi, että ne on todella hyviä lääkkeitä ja hyvä, että se saa niitä..

Me saatiin myös tiedoksi, että kyseinen puheenjohtaja sanoi, että me ruokittiin ja aneettiin sille huonoja lääkkeitä ja siksi se on kokonaan haavoissa. No ihme kyllä meillä se yli vuoden oli kokonaan valkoinen, eikä sillä ollut mitään haavoja tai mitään epäilyttävää.. Tossa välissä, mun teki mieli jo mennä eläinsuojeluyhdistykseen sanomaan koko asia. Niitten lääkityksellä koko koira oli jo pilalla kuukaudessa.. Onneks myöhemmin Luna oli jo paremmassa kunnossa. Alla olevat kuvat on otettu sinä päivänä, kun Luna muutti toiseen sijaiskotiin.

Yli kuukauden jälkeen vihdoin meidän ystävä pääsi katsomaan Lunaa. Lunalla oli vielä pieniä jälkiä haavoista, mutta hän näytti jo paremmalta. Perhe, joka on tällä hetkellä Lunan uusi sijaiskoti sanoi sille ystävälle, että Luna melkein kaksi kuukautta ulvoi kotona ikävästä ja hän oli muutenkin todella stressaantunut. Kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja Kasia sanoi, meille että Luna sopeutui todella hyvin uuteen sijaiskotiin, mutta sijaiskodilta me saatiin ihan erilaisia uutisia. Mulla on edelleen ton Kasian viestit facebookissa, missä hän sanoi, että Luna voi todella hyvin sijaiskodissa, eikä se edes kehdannut meille sanoa, että missä kunnossa Luna on. Me annettiin uudelle sijaiskodille Lunan hoito-ohjeet, mutta niin siinä käy, kun ei noudata niitä ohjeita ja myöhemmin itse koira kärsiin noin pienestä asiasta. Noilla puolalaisilla yhdistyksillä näyttää olevan tapana tehdä kaikki omilla tavoilla..

Miten Luna nyt voi?

Nytten kuulemma Luna on jo hyvin sopeutunut uuteen sijaiskotiin ja hänen nahka on jo lääkitetty. Luna silti edelleen etsii kotia, mutta Fundacja AST mainostaa niin harvoin Lunaa, että itse joudun edelleen mainostamaan häntä joka puolella, jopa Suomessa. Luna on jo 6-vuotias, eikä se voi oikeasti edelleen olla koditon, se on jo liikaa elämässä kärsinyt.

Edellisenä vuonna, vielä kun Luna oli meillä ja me alettiin mainostamaan häntä todella paljon ja moni perhe oli myös hänestä kiinnostunut. Me kyseisille perheille annettiin sitten kyseisen yhdistyksen puhelinnumero. Itse ihmettelin, että niin moni ihminen oli Lunasta kiinnostunut, mutta kukaan ei tullut toista kertaa katsomaan Lunaa tai edes adoptoimaan sen. Itse sitten huomasin Fundacja AST:n sivulla, että yli 12 heidän koiraa löysi kodin, eikä ikinä yhdessä kuukaudessa noin monta koiraa oli heillä löytänyt kotia. Asia alkoi mua hieman epäilyttämään ja sainkin tiedoksi ja moni ihminen, jopa eläinlääkärit ja kaikki tuttavat sanoivat, että kyseinen yhdistys tunki heidän muut koirat Lunan paikalle uusiin koteihin. Itselleni ja monelle muulle ihmiselle kyseinen uutinen oli todella surullinen, mutta minkäs sille voit... Toivottavasti nytten Luna löytäis sen pysyvän kodin, koska ei se voi olla koditon loppu elämäänsä.

Hoitakoira Lena

Meille tuli hoitoon 3.12.2015-23.12.2015 sekarotuinen Lena.
Mistä kaikki alkoi? Itse olin katselemassa facebookkia, jossa oli ilmoitus, että koira tarvitsisi  hoitoa. Itse aloin miettimään, että Sedit tulee hyvin toimeen narttujen kanssa, joten miks ei? Kirjoitin sitten kyseiselle ihmiselle ja siinä samalla huomasinki, että kyseinen mies onkin suomalainen. Siinä me sitten kirjoiteltiin ja hän sanoi, että hän on menossa Suomeen. Me vaihdeltiin pari sanaa, jonka jälkeen me mentiin tapaamaan livenä. Lena alkoi haukkumaan koko ajan ja oli todella energinen ja alkoi rimpuilemaan hieman. Sedit sitten näytti hampaita ja sanoi, että tommosesta käytöksestä hän ei tykkää. Me siinä sit käveltiin ja koirat tutustuivat paremmin toisiinsa ja kaikki sujui hyvin, joten se mies eli Veikko päätti sitten jättää Lenan meidän hoiviin.

onnellinen koira, kun sai tietää, että hän sai hoitokoiran

Minä menin Seditin kanssa pitkälle lenkille siks aikaa, kun Veikko hoiteli mun äidin kanssa kaikki ruuat ja semmoset. Sedit oli todella iloinen, kun hän palasi kotiin päin, mutta vasta silloin kun avasin ovet, kaikki muuttui....Sedit katsoi ihan ihmeissään ja Lena taas oli todella iloinen. Sedit sitten nätisti haisteli Lenaa, jonka jälkeen se meni hakemaan lempilelunsa suuhunsa turvaan, ettei Lena sitä varastaisi :D

Noitten parin viikon aikana kaikki sujun todella hyvin, paitsi että Seditillä oli kyllä niitä huonoja päiviä. Kun Lena yritti lähestyä Seditin huonetta, niin toinen sitten siinä murisi hampaat esillä ja heitti Lenan pois, mutta silloin kun Sedit jo tottu Lenaan, niin se alkoi jopa painimaan ja leikkimään ulkona Lenan kanssa. Sedit ei oo ikinä meillä leikkinyt, painimisesta puhumattakaan ja tämä oli kyllä todella kiva yllätys. Lena jopa välillä oli sitä mieltä, että Sedit on joku patja ja sen päällä saa hyppiä. Sedit ei ollu edes moisiskaan tuommoisesta käyttäytymisestä, mutta silloin kun Lena alkoi alistamaan Sedittiä, niin toi sitten näytti, että missä hänen paikkansa on. Molemmat koirat saivat samaan aikaa ruuan, eikä edes herkkuja jaellessa ollut pientäkään murintaa tai hampaiden näyttöä.

Lenan lähdön jälkeen Sedit oli todella masentunut ja surullinen, mutta nytten onneks kaikki on palautunut takaisin. Hyvä plussa Lenan lähdän jälkeen on se, ettei mun pitäny joka päivä imuroida asuntoa. Lena oli aivan mahtava koira, mutta tommoista karvanlähtöä en ole ikinä nähnyt. Onneksi Lena asustelee tässä lähistöllä, joten me voidaan vähän väliin törmäillä ja Seditkin pääsee sitten taas tervehtimään kaveriaansa :)

Hyvää Joulua!

Kaukana kaupungista osa 3

kaukana kaupungista osa 1
kaukana kaupungista osa 2

Kuudentena päivänä me lokoiltiin rauhassa. Me ei edes jaksettu mennä koirien kanssa aamulenkille, joten me päästettiin ne vaan ulos tekemään omiaan. Tiesin, että Sedit ei mihinkään karkaisi ja jos se jonkun perään menis, niin se tulis takas. Vasta illemmalla alkoi paistaa kiva aurinko ja otin kameran mukaan tontin taakse. Siellä sitten lokoilin hieman Seditin kanssa ja tein jotain outoja räpsyjä mun 18-55 millisellä peruslinssillä.

 Alkoi olla jo hieman kylmä, joten menin huoneeseen vaihtaa äkkiä vaatteet. Illalla pellolla oli kiva pieni sumu. Sedit alkoi kauheesti nuuskimaan koko peltoa, jonka jälkeen se sai jäljen. Kohteen kohdalla se pyöri ja alkoi haukkumaan. Itse pelästyin, että se on kyy, mutta kuulemma siinä tontin seudulla ei oo havaittu yhtäkään kyytä, mutta itse olen nähnyt monta ajettua kyytä tiellä. Itse panikoin, että se ois kyy, joten juoksin äkkiä kohteen luo, mutta onneksi se oli vain pieni siili. Olen silti ylpeä Seditistä, ettei se alkanu koskemaan sitä tassuilla tai millään, vaan oli hyvällä etäisyydellä ja antoi merkin, että siellä on jotain :)

Siinä me sitten koko ilta vietettiin kuvien ottamisen parissa, jonka jälkeen me palattiin, koska halusin nähdä CSI Miamin. Koirat oli ruokittu ja ne meni nukkumaan, joten me mentiin sitten Alicjan kanssa katsomaan CSIaita. Sen loputtua menin peseytymään ja palattuani huoneeseen sain melkein sydänkohtauksen...Nimittäin telkassa juuri siinä kohtaa, kun minä käännyin telkaa kohti, joku hakkasi kirveellä pään poikki ihmiseltä. Itse tykkään kauhuelokuvista, mutta toi tuli niin äkkiä, että ite pelästyin hieman :D

Seitsemäntenä päivänä eli viikko oli jo kulunut. Olin jo kaverin ja hurttien kanssa jaloilla jo seitsemältä, koska meidän piti mennä kauppaan ostaa leipää. Aamulla oli aika pilvinen sää, muttei satanut, joten ei me otettu kauppaan mukaan sateenvarjoa. Matkalla kaupaan......alkoi sataa...Me sitten äkkiä yritettiin löytää suojaa ja alettiin juosta kauppaa kohti. Tien varrella oli kuitenkin kirkko, jonka suojiin me juostiin. Siellä kirkon alla me istuttiin noin kymmenen minuuttia. Yht äkkiä Alicja sanoi "kato tuolla on peura!!". Mä itse katsoin tien suuntaan ja siellä menikin sitten iso saksanhirvi naaras. Koirat vaan katsoivat, eikä ne näyttänyt isompaa kiinnostusta.

Sateen jälkeen me jatkettiin matkaamme kauppaan. Kaupassa me ostettiin kaikki tarvittavat ja palattiin kotiin. Illalla oli oikein kunnon sumu pellolla, joten oli pakko tehdä pieniä muistokuvia Seditistä pellolla. Kuvauksien jälkeen Sedit nuuski ja itse näin vain pienen palan Sedittiä, mutta kutsutessa se tuli aina takaisin. Tolaa taas kiinnosti vain myyrien metsästäminen. Ei me oikeen muuta kivaa sinä päivänä taitu tehdä, mutta ison peuran näkeminen oli kivaa piristystä, vaikka silloin mulla ei ollutkaan kameraa mukana, harmi.

löydä koira

Kahdeksantena päivänä olikin jo aurinkoista ja Sedit vietti aamun parvekkeella. Itse menin katsomaan, että miten se siellä parvekkeella voi ja koskin sitä. Herranjestas kuinka kuuma se oli. Mä jo luulin, että se kohta saa lämpöhalvauksen, mutta Sedit ei edes läähättänyt. Me alettiin Alicjan kanssa syömään aamupalaa. Koirat heti tulivat meidän luo. Aamupalan jälkeen koirat olivat pienellä aamulenkillä, mutta muuten ne koko päivän löhöilivät ulkona.

 Illalla oli niin lämmintä, että me mentiin parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja. Melkein koko ajan näin tähdenlentoja. Jotkut olivat semmosia pitkiä ja toiset lyhyitä. Itselläni oli huoneessa valo päällä ja parveke auki, joten iltalöhöilyn jälkeen huomasinkin, että mun huone on joku ihmeen ötökkäviidakko. Joka puolella oli yöperhosia ja kaikenmaailman ötököitä. Sinnä mä sit tunnin ajan metsästin niitä ja heitin ulos, mutta silti suuri osa niistä jäi, mutta aamulla ne kaikki menivät sitten parvekkeen kautta ulos. Koko yön ja aamun kuitenkin iso syreenikiitäjä päätti nukkua mun vierellä koko yön. Se ei yrittänyt minnekkään karvaikka ja pysyi hyvin mun käsissä. Aamulla sitten päätin ottaa tilaisuuden haltuun ja otin pari kuvaa siitä syreenikiitäjästä ja pistin sen jopa Seditin tassulle ja voin sanoa, että Seditin tassu ja syreenikiitäjä näyttävät hienolta yhdessä. Mitäs mieltä te olette?

Hauvahauvan oma kirja

Tassunjälkiä on iloisesti kuvitettu, hyväntuulinen kirja koiran elämänpolun muistiin merkitsemiseen. Siihen voi kirjata ylös niin tärkeät tiedot kuin hilpeät tapahtumat lemmikin elämän varrelta. Omille muistiinpanoille ja valokuville on hyvin tilaa.

Mulle saapui tossa noin kaksi kuukautta sitten kirje. Itse olin hieman hämillään, että enhän mä mitään tilannut. Avasin sitten kirjeen ja ensimmäisenä katoin, että mikä ihmeen kirja pikkulapsille tämä on, mutta sit kun avasin kirjan, niin tajusinkin, että Hurttahuone ilmoitti, että saamme kirjan nimeltään Tassunjälkiä - Hauvavauvanoma kirja ART HOUSELTA ja sen kirjoittajat ovat Kati Männikkö ja Antti Tiainen. Minun ei ollut pakko tehdä kirjasta esittelyä, mutta päätin tehdä, koska tiedän, että moni koiraihminen tykkää tehdä erilaisia muistiinpanoja koirastaan ja sen ensimmäisistä hetkistä ja saavutuksista. 

Itse rakastuin heti kirjaan ja sisällä on minusta kaikki tarvittavat. Kirjasta löytyy mm. koiran tulo kotiin, sen ensimmäiset hetket kotona, ruokinta, taidot, ulkonäkö, luonne, saavutukset, koiran pennut, tavat ja kaikkie muuta! Riittää hyvin tilaa kirjoittaa kaikki tarvittavat koirasta. Minusta paras asia kirjassa on piirustukset. Ne on todella kivasti tehty ja joistakin piirustuksita itse aloin nauramaan, koska koirille on kivat ilmeet ja ne on kivassa asennossa. Itse suosittelen jokaiselle koiranomistajalle tätä kirjaa lämpimästi. Itsellä ei ole mitään pahaa sanottavaa, kaikki on tehty hyvin ja huolellisesti.