Millaista on työskennellä löytyeläinkodissa?

Monet teistä varmaan tietävät, että teen vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten parissa ja haluaisin hieman kertoa siitä teille, koska Suomessa ei ole niin paljon kodittomia eläimiä, kuin Puolassa ja täällä jokainen pari käsiä on todella iso apu näille mahtaville koirille ja kissoille.

Mistä koko idea kodittomien eläinten auttamiselle tuli?

Itse jo Puolaani tulosta asti halusin auttaa kodittomia eläimiä, kuin sain kuulla, kuinka paljon niitä on.  Samoin halusin saada hieman lisää kokemusta eläinten hoidosta ja käyttäytymisestä. Siinä sitten toukokuussa vuonna 2015 tuli kaikki paperihommat tehtyä ja olin noin puoli vuotta vanhemman vapaaehtoistyöläisen siipien alaa ja tähän asti me ulkoilutetaan koiria yhdessä parin muun kaverini kanssa samoin käydään myös yhdessä hengailemassa pitkin kaupunkia ja vuoria.

Mitä minä teen kodittomien eläinten kanssa?

Pääasiassa mä ulkoilutan niitä ja mulla on kavereitten kanssa myös yhteiset boksit, jossa on "meidän" koirat, joitka me koulutetaan ja ulkoilutetaan. Itselläni on kolme semmoista "omaa", joiden kanssa olen eniten :D Käyn myös vähän väliin kissojen luona, leikkimässä ja rapsutelemassa niitä ja jos toki niillä ei ole ruokaa tai vettä tai koko boksi on heitetty nurin päin, niin sitä tulee sitten hieman siivottua, ruokittua ja jne, mutta muuten boksien siivoukset ja ne muut asiat ovat työntekijöiden hommissa. Kesällä aina on yli 300 kissanpentua ja niiden ruokitukseen tarvitaan aina vapaita käsiä, koska suurin osa niistä ei halua syödä ja niille pitää antaa convalensia (lisäruoka) ja kissanmaitoa. Hoitojuttujen lisäksi teen hoidokkeistani ilmoituksia ja muista koirista kuvia ilmoituksiin, mainostukseen ja erilaisiin juttuihin esim. muki jonkun kodittoman eläimen kanssa, jotka sitten myydään erilaisilla adoptiotapahtumissa.

Samoin todella moni käy kodittomien koirien kanssa erilaisissa dogtrekkingeissä, missä pari koiraa on jo sijoittunut ekaksi tai tokaksi. Itse olin taas kerran kavereitteni kanssa kolem bullityyppisen koiran kanssa 20km bullilenkillä. Se on mahtava kokemus meille ja koirille, kun he saavat olla muualla kuin omassa boksissa ja saavat sosiaalistua muitten koirien ja ihmisien kanssa. Tänä vuonna ois tarkoitus startata jossakin dogtrekkingissä :)

Itse voin sanoa, että löytyeläinkoti on mun toinen kotini ja aina viikonloppuisin tai  muina vapoina päivinä olen aina siellä kavereitteni kanssa. Jokainen päivä siellä vietettyä ja pelkää viihdettä, koirat ovat iloisia, kun saavat viettää aikaa meidän kanssa ja huumoria siellä ei ikinä ole liikaa :D Toivon vaan, että ne kaikki kodittomat koirat ja kissat löytäisivät rakastavat kodit, koska vasta silloin kun pääsee olemaan niitten kaikkien elukoiden parissa, niin huomaa, kuinka mahtavia ne on. Moni niistä sopii myös erilaiseen harrastukseen, kuten meidän koirista yksi on ihan hulluna frisbeeseen, mulla on yksi tokoveteraani ja muut niistä sitten juoksentelevat meidän kanssa ja käyvät uimassa Wislassa.

Tässä on minun kolme koiraa, joiden kanssa vietän eniten aikaa lenkeillä ja koulutuksessa.

Kiler on noin 4-vuotias amstaffimixi. Se tulee toimeen todella hyvin bullityyppisten koirien kanssa, samoin se rakastaa ihmisiä. Ainut miinus on se, että se hieman vielä vetää lenkeillä, mutta tällä hetkellä se on jo tehnyt erittäin hyviä jälkiä eteenpäin. Vielä hieman koulutusta on edessä (jos se ei löydä aikasemmin pysyvää kotia) ja sit ois tarkotus mennä dogtrekkingiin.

Beston on noin 5-vuotias myös amstaffimixi, joka on ollut jo pienestä asti koditon, mutta voi olla, että se kohta löytää kodin (pitäkää peukkuja pystyssä). Beston on aivan mahtava koira, tulee toimeen muitten kanssa, tykkää ihmisistä, paitsi pienistä lapsista. Lenkeillä se tottelee hyvin ja reagoi hyvin käskyihin. Ensimmäisen dogtrekkingin jälkeen rakastuin Bestoniin vielä enemmän. Harmittaa vaan, että näin ihanat koirat ovat ilman koteja

Misztel on koko porukasta vanhin 10-vuotias labbismix. Misztel on kokonainen rakkauspakkaus. Se odottelee aina innoillaan, kun otan sen lenkille ja se pääsee treenailemaan taas tokoa namien kera. Aina välillä se hyppää rinnalle ja laittaa pään rapsuteltavaksi. Misztel on myös jo pari vuotta koditon, mutta mä vaan niin toivon, että se ei joutuis omia viimeisiä päiviään viettää häkissä, koska se on sisältään oikea pentu ja koko ajan oppii uusia juttuja.

                                                      Jäikö jotain kysyttävää?