Viimeinen päivä lumessa on videoitu

Helmikuun alussa tuli vielä kerran oikein kunnon lumisade, jonka jälkeen otin toisen kameran ulos ja aloin ottamaan videoo Seditistä. En olisi ikinä arvannut, että sinä yönä se lumi olis melkein kokonaan sulannut pois. Päätin kuitenkin mennä sinä päivänä Seditin kanssa wislalle, koska oli niin hieno aurinkoinen keli, eikä ketään melkein ollut wislalla, joten saatiin rauhassa juosta ja riehua. Pari päivää sitten vasta heitin videot koneelle ja tänään jaksoin jo muokata niistä videoista yhden kokonaisen videon ja ladata sen youtubeen. Musiikki, ei ole mikään paras, mutta en löytänyt oikeen mitään muuta kivaa musiikkia, joka olisi edes vähän sopinut tohon videoon, joten nauttikaa :) Laittakaa video miellummin HD:lle!

Kuntosalilla

Keskiviikkona menin Lunan kanssa kuntosalille. Joku tässä vaiheessa voi jo miettiä, että teini menee koiran kanssa kuntosalille treenaamaan, mutta me mentiin Lunan kanssa kuntosalille ihan toisessa merkityksessä. Tiistaina meille soitti Sylwia, joka oli monessa bullimiitissä ja teki meille pienen tarkastuksen kotona, ennen kun Luna tuli meille sijaiskotiin. Kuitenkin hän soitti meille ja kysyi, että onko mulla keskiviikko vapaa. Nimittäin keskiviikkona Iza Lyson Arts halusi tehdä kuvaussessionin kotia etsivälle koiralle Torkalle ja meidän sijaiskotilaiselle Lunalle. Sanoin, että mulla ei ollut yhtään mitään menoa keskiviikkona ja sovittiin sitten siinä se sopiva tapaamisaika. Itse olen jo jonkun aikaa sitten halunnut tavata Iza Lysonin, nimittäin hän tekee minusta todella kivoja kuvia ja vihdoin keskiviikkona pääsin häntä tapaamaan ♥ 

Keskiviikkona sitten meitä piti tulla hakee yksi tuttu bullimiiteistä, Ania. Itse otin kaikki tarpeelliset kamat mukaan kuten namit, huivi ja kuonopanta. Siinä sit menin odottaa meidän sovittuun tapaamispaikkaan, lasten hiekkalaatikon vierelle. Ania sitten parin minuutin päästä soitti, että missä me ollaan ja sanoin, että me odotetaan koko ajan siinä hiekkalaatikon vieressä. Ania sanoi sitten, että hän myös odottaa hiekkalaatikon vieressä. Siinä sitten molemmat taidettiin hieman ihmetellä, mutta itse sitten hoksasin, että 400m päässä on vielä toinen hiekkalaatikko, joten itse sitten astelin sinne ja siellähän Ania odottelikin. Luna oli ihan onnessaan ja heilutteli häntäänsä. Autossa sitten odotteli meitä Anian poikaystävä. Me hypättiin sitten takapenkeille ja Luna oli oikein innoissaan, että hän pääsee taas autoajelulle. Siinä samalla hän myös alkoi tapapenkistä nuolemaan Anian poikaystävän kasvoja. Samalla myös Ania päätti ottaa pari selfietä Lunan kanssa ja todella kivoja niistä tulikin.

Paikalle saavuttua meitä vastaan olikin Sylwia ja Luna oli taas taivaassa, kun hän taas näki tutun kasvon. Siinä me sit mentiin kuntosalille ja siellä meitä vastaan olikin jo yksi toinen tuttava Paulina ja tietty Iza, sekä joku lapsi ja sen isä, joka omistaa sen kuntosalin + tietty amstaffimix Torka, joka odottaa pysyvää kotia. Itse hieman pelkäsin, että Torka voisi hyökätä Lunan kimppuun, koska Torkan tiedoissa lukee, että se ei oikeen hyvin tuu toimeen koirien kanssa ja eikä se kuntosalikaan ollut oikein mikään paras paikka tapaamiselle, koska taustalla soi musiikki ja olin ihmisiä. Luna sitten kiltisti lähestyi kaveria vasten ja minun ja muitten yllätykseksi Torka kääntyi sivuttain (mikä on hyvä merkki) ja myöhemmin ne alkoivat nuuskimaan ilman mitään kähinää. Itse en olisi Torkan nähtyä edes uskonut siihen, että se olisi ollut aggressiivinen muita koiria kohtaan. Siinä samalla itse sitten tervehdin Izan ja muitten kanssa.

Siinä me sitten hieman mietiskeltiin, et minkälaisia kuvia noista rakeista vois ottaa. Izalla oli todella paljon kivoja ideoita, joihin edes minä en olisi ikinä päätynyt. Alussa Luna oli todella hiljaa, mutta kun se haistoi Torkan namit ja oli sitä mieltä, että kaverilla on paljon herkullisimmat namit, niin sitten alkoi kauhee haukkuminen namin perään. Torka oli onneksi ihan rauhallinen, eikä välittäny tosta riiviöstä pätkääkään. Siinä sit Sylwia yritti rauhoittaa Lunaa, mutta namit olivat liian herkullisia. Onneksi parissa kohtaa Luna pysyi ehkä pari sekuntia hiljaa ja Iza sai ihan kivoja kuvia aikaan. Minusta kaikista onnistuneimmat kuvat olivat Torkasta, koska hän pysyi ainakin hiljaa verrattuna tohon valkoiseen sammakkoon.

Sen jälkeen, kun Iza otti pari kivaa Lunasta, niin hän alkoi sitten ottamaan taas Torkasta kuvia, jonka jälkeen me asetettiin koirat sitten oikeisiin paikkoihin ja sitten alettiin ottamaan yhteiskuvia. Torka pysyi todella nätisti ja hiljaa paikalla, mutta Luna taas alkoi haukkumaan ja välillä se jopa karkaili paikaltaan, mutta itse en olisi ikinä uskonut, että Iza olisi edes näin hyviä kuvia saanut, kuten tässä postauksessa. 

Yhteiskuvien jälkeen Iza jatkoi yksittäiskuvien ottoa renkailla ja köydellä. Torka laittoi todella nätisti pään renkaaseen, mutta Luna vain haukku tai katseli renkaan toiselta puolelta kameraan hieman. Siinä sit Iza halusi ottaa köysikuvan Lunasta, mutta Luna päätti sitten leikkiä köyden kanssa alussa ihan kiltisti, jonka jälkeen se alkoi repimään sitä, mutta käskystä se sitten päästi irti. Me mentiin hieman rauhoittamaan Lunaa sivummalle ja annettiin jopa sille vettä. Viimeiseksi me otettiin vielä pari yhteiskuvaa rakeista laatikkojen päällä.

Paluumatka meillä meni todella rauhallisesti Lunan kanssa, kun toinen nukku takapenkeissä kuin lätty. Enemmän kuvia Lunasta ja Torkasta löydätte TÄÄLTÄ.

minun lempikuva Lunasta

Ystävänpäivälenkki

Eilen päätin mennä kahden kaverin ja koirien kanssa lenkille. Halusin tehdä Seditille pienen ystävänpäiväyllätyksen ja kaverini Alicja otti sitten oman koiransa Tolan mukaan, koska Sedit tykkää todella paljon Tolasta, mutta meillä on yli 8 tuntia koulua, joten arkisin meillä ei ole oikeen aikaa lähtee yhteisille lenkeille pariksi tunniksi. Me tavattiin sitten mun talon alla ja siinä sit tuli mietittyä, et minne me voitais lähtee lenkkeileen, kun oli niin hieno päivä. Päätettiin sitten mennä wislalle, vaikka itse tiesinkin, että siellä tulee ihan varmasti olemaan paljon ihmisiä ja koiria.

Noin 15 minuutin päästä me oltiin jo perillä ja kuten arvelinkin, niin wisla oli täynnä ihmisiä. Onneksi ihmiset pysyttelivät tiellä ja me voitiin rauhassa kävellä ruohossa. Sedittiä en alussa oikeen viittinyt päästää irti ihan varmuuden vuoksi. Sedit heti aluksi sai kauheen hepulin ja se alkoi kierimään maassa, mutta Tolaa kiinnosti enemmän myyrien metsästäminen. Vasta myöhemmin päästin Seditin irti, kun ihmisiä alkoi olemaan vähemmän.

Itse aloin siinä välissä vähän heittelemään Seditille keppiä, kun kaverini opettelivat ottamaan kuvia minun kameralla, mutta ei siinä kestäny kuin pari minuuttia, kun kaverit valittivat, et se kamera on liian painava. No juu, ei se nyt mikään kevyt ole, joten siinä kestää hieman totuutella siihen painoon. Siinä välissä, kun itse vielä leikin Seditin kanssa kepillä, niin kaksi koiraa tulivat meitä kohten. Sedit katto ihmeissään, että onkohan joku hyökkäys kyseessä, kun kaksi koiraa lähestyy kahdesta suunnasta. Onneksi molemmat koirat olivat todella kilttejä, joten Seditin kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka vähän sillä kuitenkin oli niskakarvat pystyssä, mutta todella kiltisi se käyttäytyi.

Siinä me vielä sit pari tuntia lenkkeiltiin, jonka jälkeen aurinko alkoi jo laskemaan ja alkoi olla jo kylmempää. Sedit alkoi olemaan jo väsyny, joten me alettiin sitten jo palaamaan takaisin. Matkan varrella löysin pari kivaa paikkaa kuvattavaksi Sedittiä auringonlaskussa. Olen jo pitkään yrittäny ottaa Seditistä kuvaa auringonlaskussa, mutta itse ei aina ole jaksanu menemään ihan wislalle saakka. Seuraavat auringonlaskukuvat haluan ottaa yhdessä kivassa paikassa, jonne olen huomenna varmaan menossa, jos tulee olemaan hieno aurinkoinen ilma. Voin sanoa, että eilinen ystävänpäivä oli minulle ja Seditille kyllä parhain ystävänpäivä ikinä. Mitenkäs te vietitte koirienne kanssa ystävänpäivän?

Hyvää ystävänpäivää!

Huomenna yritän kirjoittaa postauksen meidän ystävänpäivälenkistä.

Rodun suosio tulee olemaan rodun kirous

Pahin juttu mikä voi tapahtua kyseiselle koirarodulle, niin on sen suosio. Yleensä kyseisen rodun suosion aiheuttavat kuuluista elokuvat ja tarinat, missä esiintyi koira. 19-luvulla televisioon ilmestyi elokuva nimeltä "Lassie", jonka jälkeen Amerikassa parin vuoden kuluttua oli 40% enemmän pitkäkarvaisia collieita. Sama juttu oli "101 dalmatialaista", "Beethoven", "Marely and Me" jälkeen. Yleensä tämmöiset rotujen suosiot ovat oiva tilaisuus pentutehtailijoille, koska jotkut ihmiset eivät yhtään välittäneet siitä, mistä he sen koiran ostavat, vaan tärkeintä oli se, että oli pakko omistaa se kyseinen rotu, joka jossain elokuvassa esiintyi.

Pari vuotta sitten oli kauhea suosio erilaisiin suojelukoiriin, kuten dobermanni, amstaffi, pitti, rotikka. Kukaan kuitenkaan ei välittäny kyseisten rotujen tarpeista ja luonteista. Valitettavasti ihmiset kyseisten rotujen ostaessa eivät yhtään pärjänneet kyseisen rodun kanssa ja tästä se koko "tappajakoira" homma alkoi, että kyseisiä rotuja pidetään nykyaikoina agressiivisina tappajakoirina, vaikka vika ei ollut koirassa, vaan siellä toisella puolella hihnaa, eli ihmisessä. Jokaiselle ihmiselle amstaffi tai rotikka ei ole se oikea koira, mutta silloin jokaisen piti semmoinen omistaa. Tänä päivinä vieläkin ihmiset ovat sitä mieltä, että nämä kyseiset rodut ovat "tappajakoiria", vaikka oikeissa käsissä ne ovat täydellisiä. Ne ihmiset jotka eivät pärjänneet myöhemmin kyseisen rodun kanssa, niin joko koira meni nukutukseen tai sitten koiratarhaan, missä amstaffeja, dobbereita ja rotikoita on edelleen paljon.

Vuodesta toiseen pienten koirien suosio on noussut valtavasti. Kyseinen suosio on tullut taas Amerikkalaisilta julkkiksilta (esim. chihuahua Tinkerbell Paris Hilton). Valitettavasti monet koiranomistajat unohtavat, että ne ei oo jotain uusia kuuluisia gadgetteja hyllyn päällä ja pitävät niitä tavaroina. Esimerkkinä voi olla Yorkshirenterrieri, jotka ovat tavallisia terriereitä, eli haukkuvat paljon, ovat pirteitä ja joskus röyhkeitä. Haluttuasi voit muuttaa kyseisen koiran temperamentin, viemälle kyseisen koiran jo pentuna koulutettavaksi, mutta näkikö kukaan teistä ikinä yorkkia koirakoulussa tai muutenkaan koulutettavana? En tarkoita suinkaan tässä, että jokainen yorkki olisi ärsyttävä ja haukkuva pikkukoira, koska varmasti jotkut ihmiset osaavat ja haluavat kouluttaa oman yorkkinsa parempaan suuntaan. Monta kertaa olen törmännyt ihmisiin, jotka sanovat, että yorkit ovat hirveitä rääkyviä eläimiä, mutta tässäkin tapauksessa on sääntö, mikä on jokaisen rodun kohdalla: "Se ei ole koiran vika, vaan ihmisen, että hänen ei ole koulutettu ja tekee mitä haluaa".

Yhä enemmän bordercollieita omistavia ihmisistä valittavat kyseisen rodun isosta suosiosta ja todella isoista bordercollieitten kasvattajien noususta, joka on myös yksi syy erilaisten koiraharrastuksien suosiosta ja noususta. Kyseisen suosion varmasti aloitti Patrycja Kowalczyk, kuka hänen oman koiransa Zoen kanssa ovat kuuluisa internetissä. Valitettavasti myös bordercollie, joka on muka helppo koulutettavaksi ei sovi ihan jokaiselle ihmisille, nimittäin kyseinen rotu on todella energinen ja se energia pitää purkaa parin tunnin lenkeillä, juoksemisella ja erilaisilla harrastuksilla, kuten esimerkiksi agility. Toivottavasti kuitenkin ihmiset, jotka haluavat ostaa kyseisen rodun ostaisivat sen koiran hyvältä kasvattajalta ja jaksaisivat kouluttaa sitä, eivätkä ostaisi sitä kyseistä rotua vain siksi, että se on suosiossa vain jonkun yhden ihmisen takia.

Eniten suosioissa olevissa roduissa alkaa esiintyä enemmän perinnöllisiä sairauksia. Sen takia, että labradorinnoutajat ovat yleensä suosiossa, niin yhä enemmän kyseisessä rodussa tullaan tapaamaan agressiivisiin yksilöihin. Taas sakemanneilla esiintyy enemmän psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia, kuten pelko, herkkyys tai lonkkanivelien dysplasia. Ranskanbulldoggeja on yhä enemmän myös ihmisten kodeissa (ainaskin Puolassa) ja niillä taas enemmän esiintyy erilaisia allergioita, ongelmia ruuansulatuskanavien kanssa ja selän kanssa.

Silloin, kun taas rodun suosio on loppunut, niin jottenkin koirien kohtalo on hyvin ikävä, koiratarhat ovat täynnä amstaffeja, yorkkeja, cocker spanieleita. Vuonna 2012 chihuahua olivat niin suosiossa, että yli 30% Kalifornian koiratarhoissa olivista koirista olivat chihuahua. Joten älkää ihmiset ostako sitä tiettyä rotua vain siksi, että se on suosiossa.