Ystävänpäivälenkki

Eilen päätin mennä kahden kaverin ja koirien kanssa lenkille. Halusin tehdä Seditille pienen ystävänpäiväyllätyksen ja kaverini Alicja otti sitten oman koiransa Tolan mukaan, koska Sedit tykkää todella paljon Tolasta, mutta meillä on yli 8 tuntia koulua, joten arkisin meillä ei ole oikeen aikaa lähtee yhteisille lenkeille pariksi tunniksi. Me tavattiin sitten mun talon alla ja siinä sit tuli mietittyä, et minne me voitais lähtee lenkkeileen, kun oli niin hieno päivä. Päätettiin sitten mennä wislalle, vaikka itse tiesinkin, että siellä tulee ihan varmasti olemaan paljon ihmisiä ja koiria.

Noin 15 minuutin päästä me oltiin jo perillä ja kuten arvelinkin, niin wisla oli täynnä ihmisiä. Onneksi ihmiset pysyttelivät tiellä ja me voitiin rauhassa kävellä ruohossa. Sedittiä en alussa oikeen viittinyt päästää irti ihan varmuuden vuoksi. Sedit heti aluksi sai kauheen hepulin ja se alkoi kierimään maassa, mutta Tolaa kiinnosti enemmän myyrien metsästäminen. Vasta myöhemmin päästin Seditin irti, kun ihmisiä alkoi olemaan vähemmän.

Itse aloin siinä välissä vähän heittelemään Seditille keppiä, kun kaverini opettelivat ottamaan kuvia minun kameralla, mutta ei siinä kestäny kuin pari minuuttia, kun kaverit valittivat, et se kamera on liian painava. No juu, ei se nyt mikään kevyt ole, joten siinä kestää hieman totuutella siihen painoon. Siinä välissä, kun itse vielä leikin Seditin kanssa kepillä, niin kaksi koiraa tulivat meitä kohten. Sedit katto ihmeissään, että onkohan joku hyökkäys kyseessä, kun kaksi koiraa lähestyy kahdesta suunnasta. Onneksi molemmat koirat olivat todella kilttejä, joten Seditin kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka vähän sillä kuitenkin oli niskakarvat pystyssä, mutta todella kiltisi se käyttäytyi.

Siinä me vielä sit pari tuntia lenkkeiltiin, jonka jälkeen aurinko alkoi jo laskemaan ja alkoi olla jo kylmempää. Sedit alkoi olemaan jo väsyny, joten me alettiin sitten jo palaamaan takaisin. Matkan varrella löysin pari kivaa paikkaa kuvattavaksi Sedittiä auringonlaskussa. Olen jo pitkään yrittäny ottaa Seditistä kuvaa auringonlaskussa, mutta itse ei aina ole jaksanu menemään ihan wislalle saakka. Seuraavat auringonlaskukuvat haluan ottaa yhdessä kivassa paikassa, jonne olen huomenna varmaan menossa, jos tulee olemaan hieno aurinkoinen ilma. Voin sanoa, että eilinen ystävänpäivä oli minulle ja Seditille kyllä parhain ystävänpäivä ikinä. Mitenkäs te vietitte koirienne kanssa ystävänpäivän?