Kora



Alku: Kora oli entinen Irlannin ratajuoksu championi. Silloin, kun Kora oli jo vanhempi, eikä se sopinu enään ratajuoksuun, niin sille alettiin etsiä uutta kotia, jonka jälkeen äidin siskon kamu päätti ottaa Koran itselleen, koska hänellä oli jotain pientä kontaktia kyseisen kennelin kanssa. Äidin sisko myöhemmin halusi saada Koran itselleen ja niin Kora päätyi äiskän siskolle. Myöhemmin Äidin siskolla ei ollut oikeen aikaa Koralle ja sen jälkeen se päätyi mummoni (äidin puolelta) käsiin. Myöhemmin mummoni ei jaksanu hoitaa Koraa, eikä se halunnut antaa Koraa kenellekkään. Myöhemmin äidin kaveri, joka taitaa kasvattaa vielä englanninvinttikoiria Tampereen seudulla auttoi saamaan Koran meille, koska Kora oli aika laihtunut.

Meille tullessaan Kora lihosi hieman, mutta niin, että kylkiluut näkyisivät vähän, kuten jokaisella vinttarilla. Kora sopeutui hyvin meidän perheeseen ja Kora oli minun ensimmäinen koira, joka tuli silloin, kun itse taisin olla 5-6-vuotias. Kora aina seurasi minua jokaiseen paikkaan ja Kora opetti minua itseäni paljon asioita koirista.



Luonne: Kora oli luonteeltaan todella avoin, seurallinen ja ystävällinen sekä ihmisiä, että koiria kohtaan. Kora tykkäsi paljon metsälenkeistä, vaikka sillä olikin paljon ikää. Kora tykkäsi muitten koirien seurasta, mutta kyllä hänelläkin oli joku raja. Kora tykkäsi paljon enemmän ihmisten seurasta ja oli kaikessa aina mukana ihmisen kanssa. Sitä ei yhtään haitannut, vaikka edessä olisikin ollut montatoista kilometriä suota, kiviä tai jotain muuta. Kora opetti todella paljon minua, että minkä laista se koiran omistus on ja mitä huonoja ja hyviä puolia siinä on. Kora oli todella hyvä malli minun mielestä jokaiselle koiralle. Se ei ollut yhtään agressiivinen, mutta näytti selvästi, että mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä toiselle koiralle.

Kora tykkäsi paljon Dragonista, vaikka Dragon tykkäsikin paljon kiusata Koraa. Kora teki melkein jokaisen jutun lenkillä yhdessä Dragonin kanssa ja opetti jopa Dragonin nopeasti kulkemaan ilman hihnaa metsässä ja tulemaan luokse. Samoin Kora tykkäsi aina kotona puuhailla meidän edesmenneitten rottien kanssa ja rotat taas änkivät aina Koran tassujen alle tai nee kiipeilivät pitkin Koran selkään, mutta toinen ei ollut ikinä moksiskaan.






Kuolinsyy: Kora vuonna 2011 kesällä alkoi melkein joka päivä pissaamaan verta. Me sitten mahdollisimman nopeasti mentiin eläinlääkäriin ja eläinlääkäri teki pari testiä ja otti pari röntgenkuvaa. Valitettavasti eläinlääkäri sanoi, että sillä on kasvain munuaisissa. Minä sitten kyseisen uutisen jälkeen olin surullinen, mutta Kora yritti koko ajan lohduttaa minua, vaikki tiesinkin, että loppu on lähellä. Parin päivän päästä oli sitten aika mennä jo eläinlääkäriin viedä Kora nukutukseen, koska kasvain munuaisissa tuottaa koiralle paljon kipua. Itse sanoin jo kodissa hyvästi Koralle, koska valitettavasti olin eläinlääkärin mielestä liian nuori katsomaan eläimen nukutusta. Pahinta koko asiassa oli se, että äiti palasi kotiin ilman Koraa. Dragon oli monta viikkoa todella surullinen, eikä sitä yhtään kiinnostunut ruoka, eikä mitkään lenkkeilyt. Hyvin juttu kuiteskin koko asiassa oli se, että Koralla nopeasti havaittiin se kasvain, eikä se joutunut paljoo kärsimään. Olisi kyllä iso ihme, että se eli yli 15-vuotta onnellisena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti